10.2.2003

Oikeuskysymyksenä asiassa oli ympäristölupaviraston aikaisemman, tiepenkereen rakentamista mantereen ja saaren väliin koskevan hakemuksen hylkäävän päätöksen oikeusvoima hakijoiden pantua myöhemmin vireille uuden, saman tiepenkereen pysyttämistä koskevan hakemuksen.

Ympäristölupavirasto oli aikaisemmalla, 30.3.2000 annetulla päätöksellään äänestyksen jälkeen intressivertailun perusteella hylännyt hakemuksen. Pengertien oli katsottu vähentävän luonnonkauneutta pienen saaren ympäristössä ja rakentaminen hyödyttäisi vain yhden vapaa-ajan kiinteistön käyttöä. Hakijat olivat ilmoituksensa mukaan tulkinneet päätöstä virheellisesti ja rakentaneet pengertien. Heidän pantua vireille uuden hakemuksen ympäristölupavirasto oli valituksenalaisella päätöksellään 28.2.2002 äänestyksen jälkeen hylännyt hakemuksen siltä osin kuin se oli perustettu luvan myöntämisen edellytysten tutkimiseen olosuhteiden muuttumisen vuoksi. Hakemus oli jätetty tutkimatta siltä osin kuin se käsitti luvan myöntämisen edellytysten arvioimisen uudelleen.

Hakijan valituksesta HAO totesi, ettei ympäristölupaviraston päätöstä 30.3.2000, jolla hakijoiden hakemus oli hylätty, ollut pidettävä hakemuksen uudelleen tutkimisen estävänä oikeusvoimaisena ratkaisuna. HAO viittasi tältä osin ympäristölupaviraston päätöksessä olleeseen eriävään mielipiteeseen, jossa oli muun ohella todettu, että naapurikiinteistöjen omistajat sekä alueella toiminut kalastuskunta, nykyään osakaskunta, olivat antaneet hankkeeseen suostumuksensa ja että yleisen edun valvomiseksi esitetyt seikat eivät olleet esteenä lupaharkinnan suorittamiselle uudelleen. HAO totesi lisäksi, että kun otettiin huomioon saaren lisääntynyt käyttö hakijoiden asuessa saaressa eläkkeellä ollessaan huhtikuusta marraskuulle ja siten tien tarpeellisuuden kasvaminen sekä se, että ympäristölupavirasto oli uuden hakemuksen johdosta suorittamassaan tarkastuksessa saanut uutta selvitystä hankkeesta ja sen sijoittumisesta maisemaan, lupahakemus olisi tullut tälläkin perusteella tutkia kaikilta osin uudelleen. Näillä perusteilla ja koska hakemuksen johdosta oli kuultu vain alueellisen ympäristökeskuksen edustajaa ja koska asiassa esitettyjen tietojen perusteella ehdotonta luvan myöntämisen estettä ei ollut, ympäristölupaviraston päätös poistettiin ja asia palautettiin ympäristölupavirastoon uudelleen käsiteltäväksi.

HE 88/1981 s. 55
KHO 1974 A II 164

Merikoski: Hallinto-oikeuden oikeussuojajärjestelmä, 1968 s. 88 ja ss. 183-193
Mäenpää: Hallinto-oikeus, 1997, s. 352
Mäenpää: Hallintolupa, 1992, ss. 295-297

Lainvoimainen