5.11.2003

Asiassa oli kysymys siitä, voidaanko vasta verotuksen päättymisen jälkeen verotuksen oikaisulautakunnalle esitetty menovarauksen myöntämistä koskeva vaatimus hyväksyä.

Veroasiamies vaati valituksessaan, että vähennyksistä on poistettava verotuksen oikaisulautakunnan myöntämä kuolinpesän metsätalouden pääomatulosta tehty 1 500 markan suuruinen menovaraus.

Hallinto-oikeus totesi päätöksessään, että tuloverolain 111 §:n 1 momentissa, jossa menovarauksesta säädetään, on kysymys verovelvollisen oikeudesta siirtää osa saamastaan metsätalouden pääomatulosta tuloutettavaksi tai käytettäväksi pääomatulon hankkimisesta aiheutuneiden menojen kattamiseen saman pykälän 2 momentissa säädetyllä tavalla verovuotta seuraavien vuosien aikana. Vaikka tuloverolaissa taikka muuallakaan verolainsäädännössä ei ole säännöstä siitä, mihin mennessä menovarauksen myöntämistä on vaadittava, on siihen nähden, että kysymys on metsätalouden pääomatulon tulouttamisajankohtaa koskevasta verovelvollisen tahdonvaltaisesta vaatimuksesta, katsottava, että mainittu vaatimus on esitettävä ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä.

Menovarauksen myöntämistä koskevan vaatimuksen tekemättä jättämisen ei voitu katsoa johtuneen erehdyksestä sillä perusteella, että kuolinpesän veroilmoituksen laatijat olivat olleet tietämättömiä kysymyksessä olevasta varauksesta, sen merkityksestä ja vaatimisajankohdasta. Kun ei ollut muitakaan seikkoja, joiden perusteella vasta verotuksen päättymisen jälkeen esitetty veroilmoituksesta poikkeava vaatimus olisi hyväksyttävä, hallinto-oikeus kumosi verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen ja saattoi toimitetun verotuksen voimaan.

TuloveroL 111 §