15.10.2002

A:n vaatimus saada vähentää tuloistaan tulonhankkimiskuluina ateriakorvauksia, päivärahoja ja matkakustannuksia oli oikaisulautakunnassa hylätty, koska lautakunta katsoi A:lla olevan varsinaisen työpaikan.

A oli ollut työssä useilla eri arkeologisilla kaivaustyömailla, enimmäkseen kaivajana ja kaivausapulaisena. Varsinaisen kaivaustyön lisäksi hän oli ajoittain myös osallistunut kaivetun aineiston ns. jälkikäsittelyyn, mikä tapahtui kaivualueilta erillisissä paikoissa. A:n työ oli ollut määräaikaista, tilapäistä ja satunnaista. Hänen työntekemispaikkansa ja työnantajansa olivat työvuoden aikana vaihtuneet toistuvasti siitä riippumatta, oliko kyseessä varsinainen kaivaustyö tai siihen liittyvä jälkityö. Hallinto-oikeus katsoi A:n hänen työskentelyolosuhteensa huomioon ottaen työskennelleen ns. erityisalalla, jolla erityistä työntekemispaikkaa on jouduttu usein vaihtamaan alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi.

Hallinto-oikeus katsoi myös, toisin kuin oikaisulautakunta, että A:lla ottaen huomioon hänen työnsä luonne ei ollut varsinaista työpaikkaa. Oikaisulautakunnan päätökset kumottiin ja asia palautettiin verovirastoon uuteen käsittelyyn.

Hallinto-oikeuslaki 3 §
Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 mom
Hallintomenettelylaki 23 §
Hallintomenettelylaki 24 §
Tuloverolaki 29 § 1 mom
Tuloverolaki 71 § 2 mom
Tuloverolaki 72 § 2 mom

Vahvennettu istunto, äänestys 4 - 1

Eri mieltä olleen jäsenen mielestä A:n, joka on koulutukseltaan humanististen tieteiden kandidaatti ja ammatiltaan arkeologi, ei voida katsoa työskentelevän ns. erityisalalla. Kutakin kaivauskohdetta on pidettävä A:n varsinaisena työpaikkana.