Vaasan LO 12.6.1998 170/III

Kunnallisverotus - Oikeudenkäyntikulut - Korvausvelvollisuus - Korvattavien kustannusten määrä - Kuuleminen - Selvittämisvelvollisuus

Oikeudenkäyntikulujen osalta oikeuskysymyksenä oli kunnallisverotusta
koskeneen verovalituksen voittaneen verovelvollisen
oikeus saada korvaus oikeudenkäyntikuluistaan
kaupungilta tai päätöksen tehneeltä hallintoviranomaiselta
sekä korvauksen määrä.
Verotoimisto oli toimittaessaan säännönmukaista verotusta
verovuodelta 1995 lukenut valittajan kunnallisverotuksessa
veronalaiseksi tuloksi sivuperinnön 96.000
markkaa. Verotuksen oikaisulautakunta oli hylännyt
oikaisuvaatimuksen, koska oikeuden perintöön oli katsottava
syntyneen perinnönjättäjän kuolinvuonna eikä oikeus
perintöön ollut riidanalainen.
LO:ssa valittaja vaati verotuksen oikaisulautakunnan
päätöksen kumoamista ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista
laillisine korkoineen. Oikeudenkäyntikuluina vaadittiin
korvattavaksi avustajan palkkio valituksen laatimisesta
1.000 markkaa ja vastineen laatimisesta 900
markkaa sekä valittajalle asian selvittämisestä aiheutuneina
kuluina yhden tunnin työaikaa vastaavalta osalta
100 markkaa eli yhteensä 2.000 markkaa laillisine korkoineen.
Valittaja katsoi, että asiaa ei ollut selvitetty
hallintomenettelylaissa tarkoitetulla tavalla, eikä
valittajaa oltu kuultu asianmukaisesti ennen verotuksen
toimittamista eikä oikaisulautakuntakäsittelyä
varten.
LO kumosi verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen ja
poisti valittajan kunnallisverotuksessa verotettavaan
tuloon sivuperintönä lisätyt 96.000 markkaa. Valittajan
ei ollut katsottava saaneen sivuperintöön kuuluvaa omaisuutta
tuloverolain 110 §:n 1 momentissa tarkoitetulla
tavalla haltuunsa vuonna 1995. LO velvoitti kaupungin
maksamaan valittajalle oikeudenkäyntikulujen korvauksena
kohtuullisiksi harkitut 1.000 markkaa oikeudenkäymiskaaren
21 luvun 8 §:n 2 momentin ja korkolain 4 §:n
3 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien kun kuukausi
on kulunut päivästä, jona lääninoikeuden päätös on
ollut asianosaisten saatavilla. Koron määrä on 7 prosenttiyksikköä
yli kulloinkin voimassa olevan Suomen
Pankin vahvistaman viitekoron.
LO katsoi, että valittajaa oli kuultu ennen verotuksen
toimittamista hallintomenettelylain 15 §:n 1 momentissa
tarkoitetulla tavalla. Asian selvittämisestä oli huolehdittu
hallintomenettelylain 17 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Asian ratkaisemisessa oli ollut kysymys lain tulkinnasta.
Oikeudenkäynti ei ollut aiheutunut viranomaisen
virheestä siten, että verovirasto voitaisiin tällä
perusteella velvoittaa korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikuluja.
Valittajan vastapuoli kaupunki oli LO:ssa vastustanut
valituksen hyväksymistä. Kun kuitenkin otettiin huomioon
asian laatu ja oikeuskysymyksen riidanalaisuus, ei voitu
pitää kohtuuttomana, että valittaja joutui pitämään vahinkonaan
osan valituksen ja vastaselityksen laatimisesta
aiheutuneista kuluista sekä omasta asiaan perehtymisestä
aiheutuneet arvioidut kulunsa kokonaan.
HallintolainkäyttöL 74 §

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.