29.1.1996

A:n kunta vaati, että B:n kunta on velvoitettava korvaamaan sille NN:n kehitysvammahuollon kustannukset yhteensä 325.297,59 markkaa vuosilta 1988-1994. Vaatimus perustui siihen, että B:n kunta, jonka sosiaalilautakunnan huostassa NN oli ollut 16.3.1988 saakka, vastaa NN:n jälkihuollon järjestämisestä, sekä siihen, että NN:n kotipaikka ei ollut muuttunut B:n kunnasta A:n kuntaan, kun huostassapito lakkautettiin ja NN:n huolto siirrettiin hänen A:n kunnassa asuville sijaisvanhemmilleen.

NN:n äiti oli asunut B:n kunnassa NN:n syntyessä vuonna 1974. NN siirrettiin sairaalahoidosta lastenkotiin vuonna 1974 ja sieltä sijaiskotiin A:n kuntaan vuonna 1977. B:n kunnan sosiaalilautakunta otti hänet huostaansa 9.1.1980. Kehitysvammapiirin kuntainliitto, jonka jäsenkunta B:n kunta oli, teki 31.1.1980 hoitosopimuksen lapsen sijaisvanhempien kanssa tämän hoidosta sijaisvanhempien perheessä A:n kunnassa. Kihlakunnanoikeus siirsi lapsen huollon sijaisvanhemmille 17.12.1987. Huostassapito lopetettiin B:n kunnan sosiaalilautakunnan päätöksellä 16.3.1988.

Tämän jälkeen lapselle kehitysvammahuoltoa antanut sosiaalialan kuntainliitto, jonka jäsenkunta A:n kunta oli, laskutti lapselle annetuista kehitysvammaisten erityishuollon palveluista A:n kuntaa.

Lääninoikeuden päätöksen mukaan NN:n tarvitsemien kehitysvammaisten erityishuollon palvelujen ei voitu katsoa sisältyvän lastensuojelulain 34 §:n mukaiseen jälkihuoltoon. Näin ollen NN:lle annetun erityishuollon järjestämisvastuu määräytyi sosiaalihuoltolain eikä lastensuojelulain säännösten nojalla.

Lääninoikeus katsoi, että NN:n olosuhteissa oli tapahtunut huoltajien vaihtumisen ja huostassapidon lopettamisen johdosta sellainen muutos, että hänen kotipaikkansa oli siirtynyt B:n kunnasta A:n kuntaan siitä huolimatta, että hän oli edelleenkin kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain nojalla sijoitettuna perhehoitoon huoltajiensa luokse. A:n kunta ei näin ollen ollut järjestänyt erityishuoltoa muulle kuin kunnan omalle asukkaalle, joten A:n kunnan hakemus hylättiin perusteettomana.

Lääninoikeuden päätökseen sai hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

SosiaalihuoltoL 13 § 1 mom 1 kohta
SosiaalihuoltoL 14 § 1 mom
SosiaalihuoltoL 17 § 2 mom
SosiaalihuoltoL 49 §
SosiaalihuoltoL 51 §
L kehitysvammaisten erityishuollosta 2 §
VäestökirjaL 9 §
VäestökirjaL 10 § 1 mom