23.11.1993

Säännöstelyn jatkumisesta oli vuosien kuluessa aiheutunut luvassa
edellyttämätöntä saaren rantojen kulumista ja saaren
pienentymistä. VYO katsoi, toisin kuin VEO ettei tämä ollut
sellainen turvallisuuskysymys, jota vesilain 2 luvun 28 §:ssä
tarkoitetaan, huolimatta siitä, että saaren omistaja oli säännöstelyn
aloittamisen jälkeen rakentanut saareen kesämökin.
Luvanhaltijan velvollisuus saaren tukemiseen määräytyi saaren
luvan myöntämishetken sekä odotusarvoisen käyttömuodon mukaan
ottamatta huomioon säännöstelyhankkeen rakentamisen mahdollistanutta
vaikutusta. Kevättulvien vuoksi saari oli ollut soveltumaton
rakentamiseen säännöstelyhankkeeseen liittyvään uoman
perkaamiseen saakka. Tähän nähden tukemiskustannukset ylittivät
suhteettomasti vahingosta suoritettavan rahakorvauksen
määrän eikä siten ollut edellytyksiä velvoittaa luvanhaltijaa
tukemaan saaren rantoja. Koska saari oli pienetynyt jo 300 m ² ja kuluminen jatkui niin, että saari saattoi tulevaisuudessa
hävitä kokonaan, VYO määräsi luvanhaltijan korvaamaan omistajalle
saaren koko arvon. Korvauksen määrässä otettiin huomioon
hankkeen saaren rakentamiskelpoisuudelle aiheuttama hyöty ja
se, että korvaus määrättiin suurelta osin etukäteen. Kun korvaus
määrättiin vesialueeksi muuttuneesta ja muuttuvasta maasta,
oli se vesilain 11 luvun 6 §:stä ilmenevän periaatteen
mukaan suoritettava puolitoistakertaisena. (Ks. korvaussaamisen
vanhentumisesta eri lyhenne). Laajennettu kokoonpano.
VesiL 2 luku 27 § 1 mom
VesiL 2 luku 28 §
VesiL 11 luku 3 § 1 kohta
VesiL 11 luku 5 § 2 mom
VesiL 11 luku 6 § 1 mom
VesiL 11 luku 13 §

VYO:n päätös T:5/1993, A:31.3.1993 HE 1983/24

Lainvoimainen