14.07.1983

Gerling Konzern Speziale Kreditversicherungs-AG et al. v Amministrazione del Tesoro dello Stato

Alkuperäinen ratkaisu

EY-TUOMIOISTUIMEN TUOMIO 14.7.1983
Tapaus 201/82

Pääoikeudenkäynnin asianosaiset ovat Italian valtiovarainministeriö
ja Gerling-yhtiö, jonka rekisteröity kotipaikka on
Kölnissä (Saksan liittotasavalta). Kantaja vaatii rahamäärää,
joka vastaa TIR-kuljetustoiminnasta määrättyjä sakkoja, veroja,
tulleja ja muita maksuja, kun toiminnan havaittiin olevan
Italian lain mukaan laitonta.

Jotta kuljetus saisi osakseen TIR-tullitarkastusvihkoon merkittyjen
tavarain kansainvälistä kuljetusta koskevan Geneven
tulliyleissopimuksen edut, sen on tapahduttava TIR-kilvillä
varustetulla kuljetusvälineellä. Tulliyleissopimuksen sopimusvaltion
valtuuttama järjestö antaa kilvet ja kuljetus tapahtuu järjestön
takaamana. Takauksen antanut kansallinen järjestö on vastuussa
TIR-kilpien haltijan tullimaksuista, veroista ja sakoista.

Pääoikeudenkäynnin perusteena olevien tapahtumien aikaan Italian
kansallisena järjestönä toimi Ente Autotransporti Merci, joka on
sittemmin lakkautettu. Järjestön oikeudet ja velvoitteet ovat
siirtyneet Italian valtiovarainministeriölle.

Kansalliset järjestöt kuuluvat kansainväliseen tiekuljetusunioniin.
Ne on unionin toimesta vakuutettu kansainvälisessä
vakuutuksenantajaryhmässä, jota edustaa Gerling. Unioni on tehnyt
vakuutussopimuksen omasta ja jäsenjärjestöjensä puolesta
vakuutuksenantajaryhmän kanssa.

Vakuutussopimuksessa määrätään mm., että "riidassa ryhmän ja
kansallisen järjestön välillä jälkimmäisellä on oikeus vaatia, että
asia käsitellään tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen siinä
valtiossa, jossa sillä on rekisteröity kotipaikkansa, ja että
sovelletaan tuon valtion lakia."

Koska Italian tulli vaati edellä mainittuja maksuja TIR-järjestelmään
kuuluvista Italiassa tapahtuneista kuljetuksista,
valtiovarainministeriö nosti vakuutuksenantajaryhmää vastaan
kanteen Rooman Tribunalessa (alioikeudessa) vaatien suoritusta.

Oikeudenkäynnin aikana vakuutuksenantajaryhmä vaati Corte de
Cassazionessa (korkeimmassa oikeudessa) tulkintaratkaisua. Ryhmä
väitti, ettei edellä mainittu oikeuspaikkalauseke ollut pätevä,
koska Ente Autotransporti Merci (tai Italian valtiovarainministeriö)
ei ollut allekirjoittanut sitä ja Brysselin yleissopimuksen
17 artiklassa edellytetään, että tällainen lauseke on
kirjallisessa muodossa ja asianosaisen allekirjoittama.

Korkein oikeus pyysi EY-tuomioistuimelta tulkintaratkaisua
seuraavista kahdesta kysymyksestä:

"1. Kun sopimus on osapuolten asianmukaisesti allekirjoittama
ja toinen osapuoli on sisällyttänyt siihen
oikeuspaikkalausekkeen omasta puolestaan ja muiden
sopimuksenmukaisten edunsaajien hyväksi, sovelletaanko
yleissopimuksen 17 artiklan kirjallista muotoa koskevaa
vaatimusta myös mainittujen edunsaajien nostamiin
kanteisiin?

2. Katsotaanko tuomioistuimen toimivallan tulleen myönnetyksi -
yleissopimuksen 18 artiklassa tarkoitetun vastaajan vastaamisen
takia - myös, jos vastaaja toimivallan puuttumista koskevan
väitteen esittämisen lisäksi toissijaisesti vastaa pääasiaan?"

EY-tuomioistuin katsoi, että

1. Jos vakuutuksenantajan ja vakuutuksenottajan väliseen
vakuutussopimukseen, joka on tehty vakuutuksenottajan ja
kolmansien hyväksi, on otettu vakuutuksenottajan laatima
oikeuspaikkalauseke, kolmannet voivat nostamissaan kanteissa
vedota lausekkeeseen, vaikka eivät olekaan allekirjoittaneet
sitä, jos lauseke on vakuutuksenantajan ja vakuutuksenottajan
välillä tehty 17 artiklan muotovaatimuksia noudattaen ja
vakuutuksenantaja on selkeästi ilmaissut hyväksyvänsä sen.

2. Yleissopimuksen 18 artiklaa on tulkittava siten, että sen
mukaan vastaaja voi kiistää tuomioistuimen toimivallan ja
samalla toissijaisesti vastata pääasiaan menettämättä siten
oikeuttaan vedota toimivallan puuttumiseen.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.