02.08.1993 692J0023

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläinen - Sosiaaliturva - Lainsäädäntö - Käsite - Sopimus - Kolmas maa - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 2.8.1993. Maria Grana-Novoa v. Landesversicherungsanstalt
Hessen. Bundessozialgerichtin kysymykset
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 1 artiklan j kohdan, 3
artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan tulkinnasta. Asia C-23/92.

OIKEUSKYSYMYS:
Kansallinen tuomioistuin kysyi EY:n tuomioistuimelta seuraavaa:
Tuleeko asetuksen N:o 1408/71 3 artiklan 1 kohtaa ja 1 artiklan j
kohtaa tulkita siten, että 3 artiklan 1 kohdan tarkoittama 'lainsäädäntö'
käsittää myös jäsenvaltion ja kolmannen maan välillä
solmitun kahdenvälisen sopimuksen, joka on liitetty tämän jäsenvaltion
kansalliseen oikeusjärjestykseen velvoittavana oikeutena?

EY:n tuomioistuin totesi aluksi, että asetuksen N:o 1408/71 3
artiklan 1 kohdassa käytetty ilmaisu 'lainsäädäntö' määritellään
asetuksen 1 artiklan j kohdassa siten, että 'lainsäädännöllä'
tarkoitetaan jokaisen jäsenvaltion osalta lakeja, asetuksia ja
muita määräyksiä sekä kaikkia muita täytäntöönpanotoimenpiteitä,
nykyisiä tai tulevia, jotka liittyvät asetuksen soveltamisalaan
kuuluviin sosiaaliturvan aloihin ja järjestelmiin. Tässä määritelmässä
ei mainita kansainvälisiä sosiaaliturvasopimuksia. Asetuksen
6, 7 ja 8 artiklassa on erityisiä tällaisia sopimuksia
koskevia määräyksiä. Näiden määräysten soveltamiseksi määritellään
1 artiklan k kohdassa 'sosiaaliturvasopimus'. Asetus N:o
1408/71 perustuu kansainvälisten sosiaaliturvasopimusten osalta
jäsenvaltioiden välisissä suhteissa tiettyjä tyhjentävästi lue
teltuja poikkeuksia lukuunottamatta periaatteelle, jonka mukaan
ensinnäkin voimassa olevat sopimukset eivät voi viedä näiden
valtioiden kansalaisilta etuuksia, joita asetuksen pystyttämästä
kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisjärjestelmästä
syntyy ja toiseksi jäsenvaltioiden väliset uudet sopimukset
eivät voi poiketa asetuksen säännöksistä ja hengestä.
Yhteisön kansalaisilla täytyy aina olla mahdollisuus hyödyntää
asetuksen määräyksiä jäsenvaltioiden sosiaaliturvalaitoksissa.
Asetuksen soveltamisalaan kuuluvat ainoastaan ne kansainväliset
sosiaaliturvasopimukset, joissa ainakin kaksi jäsenvaltiota ovat
sopimusosapuolina. Asetus soveltuu yhden tai useamman kolmannen
maan kanssa tehtyyn sopimukseen ainoastaan siltä osin kun on kyse
jäsenvaltioiden välisistä suhteista. Mikään asetuksen määräys ei
kata sopimusta, jonka yksittäinen jäsenvaltio on tehnyt yhden tai
useamman kolmannen valtion kanssa. Asetuksen tarkoituksena oli
näin sulkea tällaiset sopimukset sen soveltamisalan ulkopuolelle.
Tulkintaan ei vaikuta se, että tällainen sopimus on sisällytetty
jäsenvaltion kansalliseen lainsäädäntöjärjestelmään velvoittavana
oikeutena. Asetuksen soveltamisalan on oltava sama kaikissa jäsenvaltiossa,
jotta sen yhdenmukainen soveltaminen koko yhteisön
alueella voitaisiin varmistaa. Asetuksen soveltamisala ei voi
riippua menetelmistä, joilla eri jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet
solmimansa kansainväliset sosiaaliturvasopimukset oikeusjärjestelmäänsä.

RATKAISU:
Asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan j kohtaa ja 3 artiklan 1 kohtaa
on tulkittava siten, että näiden määräysten tarkoittama 'lainsäädännön'
käsite ei kata yksittäisen jäsenvaltion kolmannen maan
kanssa solmimaa sosiaaliturvasopimusta. Tämä tulkinta ei kumoudu,
vaikka tällainen sopimus on sisälletty kyseisen jäsenvaltion
kansalliseen oikeusjärjestykseen velvoittavana oikeutena.

TOSISEIKAT:
Espanjan kansalainen nti Grana-Novoa ei ollut koskaan työskennellyt
alkuperämaassaan. Hän oli sitä vastoin työskennellyt pakolliseen
vakuutukseen kuuluen ensin Sveitsissä 1970-1975 ja tämän
jälkeen Saksassa helmikuusta 1979 lokakuuhun 1982. Hän tuli pysyvästi
työkyvyttömäksi Saksassa ja haki elokuussa 1983 työkyvyttömyyseläkettä.
Vastaajana oleva saksalainen laitos ei myöntänyt
hänelle etuutta, koska kantaja ei ollut työskennellyt tarpeeksi
monta vuotta Saksassa täyttääkseen Saksan lainsäädännön mukaisen
odotusajan. Grana-Novoa valitti päätöksestä. Oli ilmeistä, ettei
Grana-Novoalla ollut oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen yksinomaan
Saksan lainsäädännön mukaan, mutta Grana-Novoa vaati hänen
Sveitsissä täyttämien vakuutuskausien yhteenlaskemista Saksassa
täytettyjen kausien kanssa. Grana-Novoa vetosi toisaalta Saksan
liittotasavallan ja Sveitsin valaliiton väliseen kahdenväliseen
sopimukseen ja toisaalta Espanjan kuningaskunnan ja Sveitsin
valaliiton väliseen sopimukseen. Korkein oikeus (Bundessozialgericht)
pyysi EY:n tuomioistuimelta asiassa ennakkoratkaisua.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
Jäsenvaltion ja kolmannen valtion välinen kahdenvälinen sopimus
ei ole asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan j kohdan tarkoittamaa
'lainsäädäntöä', vaikka se olisi sisällytetty kansalliseen oikeusjärjestykseen
lailla.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
371R1408
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT
RATKAISUUN C-23/92
692J0305
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 3.6.1996
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.