15.12.1993 692J0116

Kuljetus - Tieliikenne - Lepoaika - Tauko - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 15.12.1993. Criminal proceedings
against Kevin Albert Charlton, James Huyton, Raymond Edward William
Wilson. Manchesterin Crown Courtin kysymykset neuvoston asetuksen
(ETY) N:o 3820/85 7 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkinnasta.
Tapaus C-116/92.

OIKEUSKYSYMYS: Asetuksen N:o 3820/85 7 artiklassa todetaan, että
neljän ja puolen tunnin ajon jälkeen kuljettajan on pidettävä
vähintään 45 minuutin tauko, jollei hänen lepoaikansa ala silloin.
Tämä tauko voidaan korvata vähintään 15 minuuttia kestävillä tauoilla,
jotka sijoitetaan ajoajan alun ja lopun väliin tai heti
ajoajan jälkeen siten, että noudatetaan 1 kohdan säännöksiä. Asetuksella
pyritään yhdenmukaistamaan tietyt tieliikenteen sosiaalisäännökset.
Kuten asetuksen ensimmäisestä luetelmakohdasta ilmenee,
asetuksella pyritään turvaamaan alan kehitys ja tekemään
säädökset joustavammiksi vaarantamatta niiden tavoitteita.
Tavoitteet ovat kolmiosaiset: kilpailun esteiden poistaminen, liikenneturvallisuuden
ja ajajien työolojen säilyttäminen ja parantaminen.
Asetuksessa korvataan joustava työviikko kiinteällä työviikolla
(1 artiklan 4 kohta).

Asetuksessa N:o 3820/85 on pidennetty ajoaikoja suhteessa asetukseen
N:o 543/69. Samalla tauko- ja lepoajoissa on otettu huomioon
pidemmät ajoajat. Asetuksen 11 artiklassa kuitenkin todetaan, että
jäsenvaltiot voivat soveltaa tiukempia säännöksiä. Päästäkseen
sopivaan pysähdyspaikkaan kuljettaja voi poiketa säännöksistä
siinä määrin kuin on tarpeen henkilöiden, ajoneuvon tai kuorman
turvallisuuden varmistamiseksi edellyttäen, että liikenneturvallisuutta
ei vaaranneta.

Pääkäsittelyn syytetyt ehdottivat, että EY:n tuomioistuimen tulisi
tulkita asetuksen säännöksiä mahdollisimman joustavasti. Heidän
mukaansa päivittäinen ajoaika muodostuu neljän ja puolen tunnin
ajasta, jonka aikana tai lopussa ajajan on pidettävä yksi 45 minuutin
tai kolme 15 minuutin taukoa. Koska toiseen neljän ja puolen
tunnin ajoaikaan liittyvä tauko voidaan pitää tuon ajan päätteeksi,
asetus sallii ajajan ajaa yhdeksän tuntia per päivä pysähtyen
ainoastaan 45 minuutiksi joko ajon aikana tai lopussa.
EY:n tuomioistuin on useaan otteeseen todennut, että silloin kun
säännös ei ole riittävän selvä ja ehdoton, sen soveltamisalaa määriteltäessä
on tutkittava säännöksen tavoitteita ja asiayhteyttä,
johon säännös kuuluu.

Asetuksen johdannon neljästoista luetelmakohta osoittaa, että
ajoajalle asetetuilla rajoituksilla on tarkoitus lisätä liikenneturvallisuutta.
Tämä on vahvistettu asetuksen 12 artiklassa, jossa
kuljettajan sallitaan poiketa säännöksistä päästäkseen sopivaan
pysähdyspaikkaan edellyttäen, ettei liikenneturvallisuutta vaaranneta.

EY:n tuomioistuin lausui, ettei asetuksen 7 artiklan 1 ja 2 kohtaa
voida tulkita siten, että ajajien sallitaan ajaa yli neljä ja
puolituntia pysähtymättä.

EY:n tuomioistuin korosti, että ensimmäisen luetelmakohdan mukaan
asetuksen N:o 3820/85 säännökset on pyritty muuttamaan joustavammiksi
kuin asetuksen N:o 543/69 säännökset mukaan lukien viikottaiset
ja päivittäiset ajo- ja lepoajat. Asetuksessa N:o 3820/85
pidennettiin ajoaikoja, mutta samalla pidennettiin myös taukoja.
Näissä oloissa tiukempaa ajoaikarajoitusta on pidettävä poikkeuksena
asetuksen yleistavoitteeseen, jolla pyritään joustavampiin
säännöksiin. Näitä poikkeuksia on tulkittava tiukasti.
EY:n tuomioistuin totesi, että kun ajaja on pitänyt yhden 45 minuutin
tauon tai useampana vähintään 15 minuutin pituisena taukona
joko neljän ja puolen tunnin ajoajan aikana tai lopussa, asetuksen
7 artiklan 1 kohdassa säädetty laskenta on aloitettava uudelleen
ilman, että otetaan huomioon ajajan aikaisempaa ajoaikaa ja taukoja.
Asetuksen N:o 3820/85 viidennessä luetelmakohdassa todetaan,
että yksi asetuksen tavoitteista on parantaa kuljettajien työn
valvontaa. Asetuksella N:o 3821/85 otettiin käyttöön valvontalaitteet.

RATKAISU:
(1) Neuvoston asetusta N:o 3820/85 7 artiklan 1 ja 2 kohtaa on
tulkittava siten, että siinä kielletään asetuksen soveltamisalaan
kuuluvia kuljettajia ajamasta yhtämittaa yli neljä ja puolituntia.
Asetuksen 7 artiklan 1 kohdan mukainen laskenta tulee aloittaa
uudelleen, sen jälkeen kun kuljettaja on pitänyt yhden 45 minuutin
tauon tai kolme 15 minuutin taukoa joko neljän ja puolen tunnin
ajon aikana tai sen lopussa. Tällöin ei oteta huomioon kuljettajan
aikaisemmin käyttämiä ajoaikoja ja taukoja.
(2) Asetuksen N:o 3820/85 7 artiklan 1 kohdan mukainen laskenta
aloitetaan siitä hetkestä, jolloin kuljettaja laittaa neuvoston
direktiivissä N:o 3821/85 säädetyn valvontalaitteen päälle.

TOSISEIKAT: Ison-Britannian tieviranomaiset totesivat tarkastusten
yhteydessä, että kahdessa tavaraliikennekuljetusyrityksessä, joita
johtivat Charlton ja Wilson, esiintyi toistuvia epäsäännöllisyyksiä
asetuksen N:o 3820/85 mukaisten päivittäisten tauko- ja lepoaikojen
noudattamisessa. Toimivaltaiset viranomaiset katsoivat,
että Huyton, yksi Wilsonin palkkaamista ajajista, oli syyllistynyt
rikkomuksiin. Sekä Charltonia että Wilsonia vastaan nostettiin
syyte, koska he olivat sallineet tällaiset rikkomukset. Alioikeus
(Magistrate) tuomitsi heidät myöhemmin näistä rikkomuksista. Ylioikeus
(Crown Court), jonka tutkittavaksi asia saatettiin, päätti
pyytää EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asetuksen N:o
3820/85 tulkinnasta.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
EY:n tuomioistuimen tulisi todeta seuraavaa:
Asetuksen N:o 3820/85 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa kielletään asetuksen
soveltamisalaan kuuluvia kuljettajia ajamasta yli neljä ja
puolituntia yhtämittaa pysähtymättä tai pitämättä vähintään yhtä
45 minuutin taukoa ja/tai aloittamatta lepotaukoa.
Toiseen kysymykseen EY:n tuomioistuimen tulisi vastata:
Asetuksen 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa mainittu neljän ja puolen
tunnin ajoaika voi alkaa heti kun kuljettaja aloittaa ajamisen ja
milloin tahansa ajon aikana.
Neljänteen kysymykseen EY:n tuomioistuimen tulisi vastata:
Asetuksen 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään itsenäisestä velvoitteesta
suhteessa muihin 6 ja 8 artiklassa mainittuihin asetuksiin.
Artiklan 7 1 ja 2 kohtaa on tulkittava sanamuotonsa ja
asiayhteytensä sekä tavoitteidensa valossa, kuten kaikkia asetuksen
säännöksiä.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
Neuvoston asetukseen (ETY) N:o 3820/85 ja neuvoston asetukseen
(ETY) N:o 3821/85 viitataan ETA-sopimuksen liitteessä XIII. Liitteeseen
XIII viitataan ETA-sopimuksen 47 artiklassa, joka koskee
liikennettä.
ETA-sopimusta sovellettaessa asetusta N:o 3820/85 koskee seuraava
mukautus:
Asetuksen 3 artiklaa ei sovelleta.
ETA-sopimusta sovellettaessa asetusta N:o 3821/85 koskee seuraava
mukautus:
Yksinomaan kansallisessa liikenteessä käytettävien ajoneuvojen
osalta Itävalta saa 1 päivänä tammikuuta 1995 asti olla soveltamatta
asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua velvollisuutta
asentaa ajoneuvoon valvontalaite.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
L tieliikenteen ajo- ja lepoajoista, 19.1.1990, SK:61/1990.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
385R3820 385R3821
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
679J0047 690J0008
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 11.10.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.