20.10.1993 692J0297

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijä - Siirtotyöläinen - Asumiskausi - Vakuutusmaksu - Eläkejärjestelmä - Vakuutuskausi - Sosiaaliturva - Yhdenvertainen kohtelu - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 20.10.1993. Istituto Nazionale della
Previdenza Sociale (INPS) vs. C. Baglieri. Italian Corte Suprema
di Cassazionen kysymykset neuvoston asetuksen N:o 1408/71 9 artiklan
2 kohdan tulkinnasta. Tapaus C-297/92.

OIKEUSKYSYMYS: Kansallinen tuomioistuin kysyi EY:n tuomioistuimelta,
edellyttääkö asetuksen N:o 1408/71 9 artikla, että jäsenvaltio
sallii henkilöiden, jotka kuuluvat toisen jäsenvaltion pakollisen
vakuutusjärjestelmän piiriin, liittyä ensiksi mainitun jäsenvaltion
vakuutusjärjestelmään, vaikka he eivät täytä liittymiselle
asetettuja edellytyksiä.
EY:n tuomioistuin totesi ratkaisussaan, että asetuksen N:o 1408/71
9 artiklan 2 kohdan tarkoituksena on varmistaa, että toisissa
jäsenvaltioissa täytetyt vakuutuskaudet ovat vastaavia siten, että
asianomainen henkilö täyttää vakuutuskauden vähimmäispituudelle
asetetut edellytykset silloin, kun kansallinen lainsäädäntö sallii
vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutusjärjestelmän.
Näissä olosuhteissa kunkin jäsenvaltion lainsäädäntöelinten tehtävänä
on säätää niistä edellytyksistä, joilla luodaan oikeus tai
velvollisuus liittyä vakuutusjärjestelmään tai järjestelmän tiettyyn
osaan. Edellytyksenä on, ettei vastaanottajavaltion ja toisten
jäsenvaltioiden kansalaisten välillä ole syrjintää.
Koska Italian lainsäädännössä varataan parempi kohtelu niille
työntekijöille, jotka ovat olleet työssä kolmansissa maissa, kansallinen
tuomioistuin tiedusteli EY:n tuomioistuimelta, edellyttääkö
yhteisön oikeus, että jäsenvaltion on kohdeltava toisessa
jäsenvaltiossa työskennelleitä kansalaisiaan yhdenvertaisesti suhteessa
niihin kansalaisiin, jotka ovat työskennelleet kolmansissa
maissa.
EY:n tuomioistuin korosti, ettei tällaisella kohtelulla voinut
olla vaikutusta asetuksen N:o 1408/71 9 artiklan 2 kohdan tulkintaan.
Yhteisön oikeuteen ei nykyisellään sisälly määräyksiä, jotka
kieltäisivät jäsenvaltioita kohtelemasta kolmansissa maissa työskennelleitä,
mutta kotimaahan palanneita kansalaisiaan paremmin
kuin vastaavassa tilanteessa olevia toisessa jäsenvaltiossa työskennelleitä
kansalaisiaan.

RATKAISU:
Neuvoston asetuksen N:o 1408/71 9 artiklan 2 kohta ei edellytä,
että jäsenvaltio sallii henkilön, joka on kuulunut toisen jäsenvaltion
pakolliseen vakuutusjärjestelmään, liittyä ensiksi mainitun
jäsenvaltion vakuutusjärjestelmään, vaikka hän ei täytä
liittymiselle asetettuja edellytyksiä.
Yhteisön oikeus ei edellytä, että jäsenvaltio, joka sallii kolmansissa
maissa työskennelleiden kansalaistensa liittyä vakuutusjärjestelmään,
kohtelee toisessa jäsenvaltiossa työskennelleitä kansalaisiaan
yhdenvertaisesti.

TOSISEIKAT: Italialainen Baglieri oli ollut työssä Saksassa vuosina
1965-1975, jonka jälkeen hän palasi Italiaan. Baglieri oli
Saksassa työskennellessään kuulunut pakollisen vakuutusjärjestelmän
piiriin. Palattuaan Italiaan hän haki INPS:ltä oikeutta suorittaa
vakuutusmaksuja valinnaiseen jatkuvaan vakuutusjärjestelmään.
Hakemus hylättiin, koska hän ei ollut koskaan liittynyt
mihinkään italialaiseen sosiaaliturvajärjestelmään. Baglieri nosti
kanteen INPS:ää vastaan alioikeudessa (Pretore di Siracusa), joka
vahvisti hänen oikeutensa työkyvyttömyyseläkkeeseen. Ylioikeus
(Tribunale de Siracusa) pysytti alioikeuden päätöksen. INPS valitti
edelleen korkeimpaan oikeuteen (Corte Suprema di Cassazione),
joka puolestaan päätti pyytää EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua
neuvoston asetuksen N:o 1408/71 9 artiklan 2 kohdan tulkinnasta.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
EY:n tuomioistuimen tulisi todeta seuraavaa:
Neuvoston asetuksen N:o 1408/71 9 artiklan 2 kohtaa on tulkittava
siten, että siinä ei edellytetä, että jäsenvaltio ottaa huomioon
toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täytettyjä vakuutuskausia,
kun kyseinen henkilö ei ole koskaan liittynyt vakuutusjärjestelmään
ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa ja kun liittyminen on
siellä vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen edellytyksenä.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
Neuvoston asetukseen N:o 1408/71 viitataan ETA-sopimuksen liitteessä
VI. Liitteeseen VI viitataan ETA-sopimuksen 29 artiklassa,
joka koskee sosiaaliturvaa.
ETA-sopimusta sovellettaessa asetuksen N:o 1408/71 säännöksiä
koskevat seuraavat mukautukset:
a) Asetuksen 1 artiklan J alakohdan kolmatta alakohtaa ei sovelleta.

[b) Asetuksen 10 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta
Sveitsin valtakunnalliseen lakiin vanhuus-, jälkeenjääneiden- ja
työkyvyttömyysvakuutuksen lisäetuuksista 1 päivään tammikuuta
1996 asti.]
c) Korvataan 88 artiklassa oleva ilmaisu "perustamissopimuksen 106
artiklan" ilmaisulla "ETA-sopimuksen 41 artiklan".
d) Asetuksen 94 artiklan 9 kohtaa ei sovelleta.
e) Asetuksen 96 artiklaa ei sovelleta.
f) Asetuksen 100 artiklaa ei sovelleta.
g) Lisäys liitteessä I olevaan osaan.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
-
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
371R1408
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
687J0368
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 9.3.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.