27.10.1993 692J0127

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijä - Sosiaalipolitiikka - Samapalkkaisuus - Tasa-arvo - Palkka - Syrjintä - Suhteellisuus - Todistustaakka - Työehtosopimus - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 27.10.1993. Dr Pamela Enderby vs.
Frenchay Health Authority and Secretary of State for Health. Englannin
ja Walesin Court of Appealin kysymykset ETY:n perustamissopimuksen
119 artiklan tulkinnasta. Tapaus C-127/92.

OIKEUSKYSYMYS: Kansallinen tuomioistuin pyysi EY:n tuomioistuimelta
tulkintaa siitä, edellyttääkö ETY:n perustamissopimuksen 119
artiklan samapalkkaisuusperiaate, että työnantajan on todistettava,
että erot naisvaltaisen ammatin A ja miesvaltaisen ammatin B
palkkauksessa ovat objektiivisesti perusteltuja, eivätkä ne johda
sukupuoleen perustuvaan syrjintään.
Saksa väitti, ettei EY:n tuomioistuin voi ottaa kysymystä tutkittavaksi
ennen kuin se selvittää, että kyseiset ammatit vastaavat
toisiaan. EY:n tuomioistuin ei hyväksynyt väitettä, vaan totesi,
että ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklalla on luotu perusta
kansallisten tuomioistuinten ja EY:n tuomioistuimen läheiselle
yhteistyölle. Kansallinen tuomioistuin, jonka vastuulla on lopullisen
ratkaisun antaminen, arvioi yksittäistapauksittain ennakkoratkaisun
tarpeen ja EY:n tuomioistuimelle esittämänsä kysymyksen
asiaankuuluvuuden. EY:n tuomioistuimen on vastattava kansallisen
tuomioistuimen esittämään kysymykseen, jos se koskee yhteisön
oikeuden tulkintaa, eikä kyseessä ole ilmeisesti pääkäsittelyyn
kuulumaton hypoteettinen ongelma.

EY:n tuomioistuin totesi, että pääsääntöisesti todistustaakka
sukupuoleen perustuvaa syrjintää koskevissa tapauksissa on työntekijällä,
joka uskoo joutuneensa tällaisen syrjinnän kohteeksi ja
nostaa kanteen työnantajaansa vastaan syrjinnän poistamiseksi.
EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että
todistustaakka voi siirtyä työnantajalle, jotta mahdollinen syrjinnän
uhri ei menettäisi kaikkia tehokkaita keinoja samapalkkaisuusperiaatteen
täytäntöönpanemiseksi.
Työaikaan liittyvä toimenpide, joka johtaa työntekijöiden erilaiseen
kohteluun ja jolla on vahingollinen vaikutus useampaan samaa
sukupuolta olevaan työntekijään, on ETY:n perustamissopimuksen 119
artiklan tavoitteiden vastainen, ellei työnantaja osoita toimenpiteen
johtuvan objektiivisesti perusteltavissa olevista seikoista,
joihin ei liity sukupuoleen perustuvaa syrjintää.
Kun yritys soveltaa palkkausjärjestelmää, josta puuttuu kokonaisuudessaan
selkeys, työnantajan tehtävänä on osoittaa, ettei palkkauskäytäntö
ole syrjivä.
Jos puheterapeutin palkka on huomattavasti alhaisempi kuin farmaseutin
palkka ja jos ensiksi mainitut työntekijät ovat pääsääntöisesti
naisia ja jälkimmäiset pääsääntöisesti miehiä, on olemassa
prima facie syrjintä, ainakin kun nämä kaksi ammattia ovat
samanarvoisia ja tilannetta kuvaavat tilastot pitävät paikkansa.
EY:n tuomioistuin selvitti, että kansallisen tuomioistuimen tehtävänä
on arvioida, voiko se ottaa huomioon tällaiset tilastot.
Tällöin sen on selvitettävä, onko otanta kattava, onko kyseessä
tilapäinen vai pysyvä ilmiö ja vaikuttavatko tilastot merkittäviltä.

EY:n tuomioistuin totesi, että kun on kyse prima facie syrjinnästä,
työnantajan tehtävänä on osoittaa, että palkkaeroille on olemassa
objektiivisia syitä. Ellei todistustaakka siirtyisi työnantajalle,
työntekijöiltä puuttuisi mahdollisuus vedota samapalkkaisuusperiaatteeseen
kansallisessa tuomioistuimessa.
Kansallinen tuomioistuin tiedusteli EY:n tuomioistuimelta, voiko
työnantaja vedota palkkaerojen perustelemiseksi siihen, että kyseisten
ammattien palkka-asteikko on päätetty erillisissä työehtosopimuksissa,
jotka eivät olleet syrjiviä.
EY:n tuomioistuin korosti, että työehtosopimuksissa on noudatettava
ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklassa säädettyä samapalkkaisuusperiaatetta.
Se, että palkka-asteikko määritellään erillisissä
työehtosopimuksissa, jotka eivät ole syrjiviä, ei estä
prima facie syrjinnän toteamista, kun sopimusmenettely johtaa
saman työnantajan ja ammattiliiton kahden työntekijäryhmän erilaiseen
kohteluun. Jos työnantajalla olisi mahdollisuus vedota
työehtosopimuksiin, jotka eivät ole syrjiviä, riittävänä perusteena
palkkaeroihin, hän pystyisi helposti kiertämään samapalkkaisuusperiaatetta
käyttämällä eri työehtosopimusmenettelyjä.
Kansallinen tuomioistuin kysyi lopuksi EY:n tuomioistuimelta,
missä määrin sillä, että osa palkkaeroista johtui työntekijöiden
puutteesta ja tarpeesta lisätä korkeammalla palkalla kiinnostusta
tiettyihin ammatteihin, voidaan perustella palkkaeroja.

EY:n tuomioistuin on oikeuskäytännössään todennut, että kansallisen
tuomioistuimen tehtävänä on määritellä, missä määrin työnantajan
esittämiä perusteita on pidettävä objektiivisesti syrjintään
oikeuttavina. Näihin perusteisiin voidaan lukea työntekijän joustavuus
tai sopeutuminen työaikoihin ja -paikkoihin, koulutus tai
palveluaika, jos näitä perusteita voidaan pitää tärkeinä yrityksen
tarpeille ja tavoitteille.
Työmarkkinatilanteesta johtuvat tiettyjä töitä koskevat palkankorotukset
saattavat olla taloudellisista syistä objektiivisesti
perusteltuja. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tosiseikkojen
avulla arvioida tilanteet yksittäistapauksittain.
Jos kansallinen tuomioistuin pystyy tarkasti määrittelemään, mikä
osa palkankorotuksesta johtuu markkinavoimista, sen on hyväksyttävä,
että palkkaero on tältä osin objektiivisesti perusteltavissa.
Kansallisen viranomaisen on yhteisön oikeutta soveltaessaan noudatettava
suhteellisuusperiaatetta.
Jos tällainen tarkka määrittely ei ole mahdollista, kansallisen
tuomioistuimen on arvioitava, onko markkinavoimien merkitys palkkojen
määrittelyssä ollut riittävän merkittävä, jotta palkkaeroja
voidaan pitää objektiivisesti perusteltuina.

RATKAISU:
(1) Kun merkittävät tilastot osoittavat tuntuvia eroja kahden samanarvoisen
ammatin välillä, joista toinen edustaa lähes yksinomaan
naisten ja toinen pääsääntöisesti miesten alaa, ETY:n perustamissopimuksen
119 artikla edellyttää, että työnantaja selvittää,
että erot johtuvat objektiivisesti perusteltavissa olevista seikoista,
joihin ei liity sukupuoleen perustuvaa syrjintää.
(2) Se, että kahden samanarvoisen nais- ja miesvaltaisen ammatin
palkka-asteikoista on sovittu eri työehtosopimuksissa, jotka eivät
sellaisenaan olleet syrjiviä, ei ole riittävä objektiivinen peruste
kyseisten ammattien välisille palkkaeroille.
(3) Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on määrittää tarvittaessa
suhteellisuusperiaatetta noudattaen, onko hakijoiden puute ja
heidän houkuttelemisensa työhön korkeammilla palkoilla objektiivisesti
perusteltavissa oleva taloudellinen syy kyseisten ammattien
välisille palkkaeroille.

TOSISEIKAT: Pääkäsittelyssä oli kyse Pamela Enderbyn ja kansalliseen
terveydenhuoltoviranomaiseen (National Health Service) kuuluvan
Frenchay Health Authorityn (FHA) välisestä riidasta. FHA on
palkannut Enderbyn puheterapeutiksi. Enderby katsoi, että häntä on
syrjitty sukupuolen perusteella, koska hänen ammatissaan ja asemassaan
(johtaja III) NHS:ssa olevat naiset ovat huomattavasti alhaisemmin
palkattuja kuin vastaavissa ammateissa ja samassa asemassa
olevat miehet. Tätä Enderby selitti sillä, että hänen ammattikuntansa
on naisvaltaista, kun taas nämä toiset ammatit ovat
miesvaltaisia. Enderby nosti kanteen työnantajaansa vastaan alioikeudessa
(Industrial tribunal) väittäen, että hänen vuosipalkkansa
on ainoastaan 10.106 puntaa verrattuna vastaavassa asemassa olevaan
psykologiin tai farmaseuttiin, joiden palkka on 12.527 -
14.106 puntaa. Alioikeus hylkäsi Enderbyn kanteen ja totesi, että
palkkaerot johtuvat kunkin ammatin erityisrakenteista ja erilaisista
työehtosopimuksista, jotka eivät olleet syrjiviä. Seuraava
aste (Employment Appeal Tribunal) pysytti alioikeuden päätöksen ja
katsoi lisäksi, että työmarkkinatilanne vaikutti puheterapeuttien
ja farmaseuttien välisiin palkkaeroihin, mikä riitti oikeuttamaan
palkkaerot näiden kahden ammatin välillä. Ylioikeus (Court of
Appeal) päätti pyytää EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ETY:n
perustamissopimuksen 119 artiklan tulkinnasta. Ylioikeus käytti
pääpuheterapeutin ammatista nimikettä ammatti A ja pääfarmaseutin
ammatista nimikettä ammatti B.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
EY:n tuomioistuimen tulisi todeta seuraavaa:
(1) ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklan samapalkkaisuusperiaate
edellyttää, että työnantaja osoittaa ammattien A ja B välisten
palkkaerojen olevan objektiivisesti perusteltavissa.
(2) Se, että yhteinen työnantaja vetoaa eri työehtosopimuksiin,
jotka eivät sellaisenaan johda sukupuoleen perustuvaan syrjintään,
ei ole riittävä oikeuttamaan palkkaeroja.
(3) Jos työnantaja pystyy osoittamaan, että tiettynä aikana on
olemassa huomattava puute sopivista työntekijöistä ammattiin B, ja
että työnantaja maksaa korkeampaa palkkaa näille työntekijöille,
jotta heidät saataisiin kiinnostumaan ammatista B, mutta voidaan
myös osoittaa, että ainoastaan osa palkkaeroista ammattien A ja B
välillä perustuu sopivien työntekijöiden puutteeseen, vain tätä
osaa voidaan pitää objektiivisesti perusteltuna.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissopimuksen 119 art. vastaa ETA-sopimuksen 69 artiklaa.
Neuvoston direktiiviin 75/117/ETY viitataan ETA-sopimuksen liitteessä
XVIII. Liitteeseen XVIII viitataan ETA-sopimuksen 69 artiklassa,
joka koskee miesten ja naisten tasa-arvoista kohtelua.
ETA-sopimusta sovellettaessa direktiivin 75/117/ETY säännöksiä
koskee seuraava mukautus:
Korvataan direktiivin 1 artiklassa ilmaisu "perustamissopimuksen
119 artiklan" ilmaisulla "ETA-sopimuksen 69 artiklan".

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 8.8.1986,
SK:609/1986 (muut. SK:624/1992 [ETA]), erityisesti
8§ 2 mom. 2 kohta.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E119 375L0117
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
684J0170 689J0033
689J0184 688J0109
-----------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 14.2.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.