05.10.1993 692J0016

Liikenne - Alus - Vesiliikenne - Taannehtivuus - Suhteellisuus - Yhdenvertainen kohtelu - Oletettujen oikeutusten suoja - Oikeusvarmuus - Euroopan parlamentti - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 5.10.1993. Driessen en Zonen V.o.f.
and Others vs. Minister van Verkeer en Waterstaat. Alankomaiden
College van Beroep voor het Bedrijfslevenin kysymykset neuvoston
asetuksen N:o 1101/89 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 3 kohdan
a alakohdan tulkinnasta. Yhdistetyt tapaukset C-13/92, C-14/92,
C-15/92 ja C-16/92.

C-13/92

OIKEUSKYSYMYS: Pääkäsittelyn kantajat väittivät, että asetuksen
antomenettelyn aikana olisi tullut neuvotella uudelleen Euroopan
parlamentin kanssa, sillä asetuksen N:o 1101/89 8 artiklan 1 kohta
ja 3 kohta sellaisina kuin neuvosto ne hyväksyi poikkesivat huomattavasti
komission ehdotuksesta.
EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan Euroopan parlamentin
kanssa on neuvoteltava uudelleen silloin, kun lopullinen teksti
kokonaisuudessaan eroaa sisällöltään parlamentin kanssa aiemmin
neuvotellusta tekstistä, ellei parlamentti itse ole esittänyt
näitä muutoksia.
EY:n tuomioistuin totesi ratkaisussaan, että vaikka asetuksen N:o
1101/89 8 artiklan 1 ja 3 kohdat sellaisena kuin neuvosto ne hyväksyi
sisälsivät kaksi uutta edellytystä, nämä oli laadittu Euroopan
parlamentin erityisestä pyynnöstä.
Hakijat väittivät lisäksi, että asetuksessa hyväksyttyä järjestelmää
sovelletaan taannehtivasti, minkä vuoksi asetus on oikeusvarmuusperiaatteen
ja taannehtivuuden kiellon vastainen.
EY:n tuomioistuin selvitti, että kiistanalainen asetus oli tullut
voimaan 28 päivänä huhtikuuta 1989. Sen soveltamista viivytettiin
tarkoituksella 1 päivään toukokuuta 1989, kuten asetuksen N:o
1101/89 11 artiklan 2 kappaleesta ilmenee. Tästä on seurauksena,
että kyseisiä säännöksiä ei ole sovellettu ennen asetuksen voimaantuloa.

EY:n tuomioistuin huomautti kuitenkin, että asetuksella N:o
1101/89 on huomattavia vaikutuksia tiettyjen kauppiaiden toimintaan,
jotka olivat tehneet uusia aluksia koskevat tarjoukset ennen
asetuksen voimaantuloa.
Näissä olosuhteissa EY:n tuomioistuin harkitsi, oliko neuvosto
säännöstä antaessaan ottanut huomioon asianomaisten henkilöiden
oletettujen oikeutusten suojan. EY:n tuomioistuin katsoi, etteivät
pääkäsittelyn hakijat voineet perustaa oletettuja oikeutuksiaan
Euroopan yhteisön virallisessa lehdessä julkaistun asetusehdotuksen
mukaiseen järjestelmään, sillä ETY:n perustamissopimuksen 149
artiklassa todetaan, että neuvosto voi muuttaa komission ehdotusta.

Hakijat vetosivat myös suhteellisuusperiaatteeseen. EY:n tuomioistuin
totesi ensinnäkin, että kyseiset säännökset ovat asianmukaisia
rajoittamaan uusia sijoituksia alalle, jolla on ylituotantoa.
Tämä oli myös asetuksen johdannon kolmannessa luetelmakohdassa
mainittu tavoite. Toisaalta EY:n tuomioistuin huomautti, että
asetuksen 8 artiklan 3 kohdan a alakohdassa luetellut edellytykset
siirtymäajasta poikkeamiselle eivät tuntuneet ylittävän sitä, mikä
oli välttämätöntä asetuksen tavoitteen saavuttamiseksi.
Lopuksi hakijat väittivät, että neuvosto oli rikkonut yhdenvertaisen
kohtelun periaatetta, koska siirtymäajasta poikkeamisen edellytykset
asettivat pienillä telakoilla laivoja rakentavat yritykset,
jotka eivät pysty nopeuttamaan toimituksia, epäedullisempaan
asemaan kuin suuret telakat, jotka pystyivät nopeuttamaan toimituksia
ja pysymään asetuksella asetetussa aikarajassa ja hyötymään
siirtymäaikaa koskevasta poikkeamasta.
EY:n tuomioistuin hylkäsi tämä väitteen. Yhteisön lainsäädäntöelimen
ei voida edellyttää muuttavan objektiivisesti asetettuja edellytyksiä
vetoamalla yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen.

RATKAISU:
Kansallisen tuomioistuimen esittämän kysymyksen harkinta ei ole
tuonut esiin seikkoja, jotka vaikuttaisivat neuvoston asetuksen
N:o 1101/89 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 3 kohdan a alakohdan
säännösten laillisuuteen.

TOSISEIKAT: Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1101/89 tarkoituksena on
poistaa sisävesiverkoissa liikennöivien kalustojen rakenteellinen
ylikapasiteetti. Asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa todetaan, että
jäsenvaltioiden, joiden sisävesiväylät ovat yhteydessä toisen
jäsenvaltion sisävesiväyliin, on perustettava romutusrahasto.
Asetuksen N:o 1101/89 4 artiklassa säädetään, että aluksen omistajan
on maksettava jokaisesta asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta
aluksestaan maksu johonkin 3 artiklan mukaan perustetuista romutusrahastoista.
Asetuksen 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään,
että viiden vuoden ajan tämän asetuksen voimaantulosta aluksia
voidaan laskea liikkeelle sisävesiväylillä edellyttäen, että
aluksen omistaja romuttaa kantokykyistä tonnilukua uuden aluksen
tonniluvun verran eikä saa romutuskorvausta. Vaihtoehtoisesti
omistajan ei tarvitse romuttaa mitään alusta, vaan hän voi maksaa
rahastoon tietyn suuruisen romutuskorvauksen. Näitä edellytyksiä
ei kuitenkaan sovelleta aluksiin, joiden osalta omistaja osoittaa,
että tehty työ vastaa ainakin 20 prosenttia teräksen painosta tai
50 tonnia, ja että luovutuksen ja käyttöönoton on määrä tapahtua
kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta eli
28.4.1989.
Driessen oli tilannut van Eijkin telakalta sisävesialuksen teräsrungon,
joka otettiin käyttöön 21.4.1990. Molewijk oli tilannut
Grave BV:n telakalta sisävesialuksen, joka luovutettiin 21.4.1990.
Sayonara oli tilannut Scheepswerf Slob BV:n telakalta sisävesialuksen,
joka otettiin käyttöön 22.6.1990. Liikenneministeri katsoi,
ettei kyseisten alusten luovutus ja käyttöönotto ollut tapahtunut
asetuksen N:o 1101/89 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa
edellytetyllä tavalla ja edellytti alusten omistajilta maksua
romutusrahastoon.
Mourik oli tilannut Gebroeders Buys Scheepsbouw BV:n telakalta
sisävesialuksen. joka oli määrä luovuttaa huhtikuussa 1990. Liikenneministeriö
totesi, ettei valmisteilla oleva alus täyttänyt
asetuksen N:o 1101/89 8 artiklan 3 kohdan a alakohtaa eli tehty
työ ei vastannut 20 prosenttia teräksen painosta tai 50 tonnia.
Liikenneministeriö määräsi Mourikin maksamaan 8 artiklan 1 kohdan
a alakohdan mukaisen maksun.
Nämä neljä pääkäsittelyjen kantajaa nostivat kanteet alioikeudessa
(College van beroep voor het bedrijfsleven) liikenneministeriön
antamien päätösten kumoamiseksi. Kansallinen tuomioistuin pyysi
EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asetuksen N:o 1101/89 8
artiklan tulkinnasta.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
EY:n tuomioistuimen tulisi todeta seuraavaa:
Esitettyjen tosiseikkojen harkinta ei ole tuonut esiin seikkoja,
jotka vaikuttaisivat neuvoston asetuksen N:o 1101/89 8 artiklan 1
kohdan a alakohdan ja 3 kohdan a alakohdan säännösten laillisuuteen.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
Neuvoston asetukseen (ETY) N:o 1101/89 viitataan ETA-sopimuksen
liitteessä XIII. Liitteeseen XIII viitataan ETA-sopimuksen 47
artiklassa, joka koskee liikennettä.
ETA-sopimusta sovellettaessa neuvoston asetusta N:o 1101/89 koskee
seuraava mukautus:
Tehdessään 6 artiklan 7 kohdassa, 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa
ja 8 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja päätöksiä
komissio ottaa aiheellisella tavalla huomioon EFTA-valtioiden
kannat samalla tavoin kuin EY:n jäsenvaltioiden.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
-
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
389R1101
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
690J0065
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 30.3.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.