13.10.1993 692J0121

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Sosiaaliturva - Itsenäinen ammatinharjoittaja - Siirtotyöläinen - Eläke - Vakuutus - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 13.10.1993. Staatssecretaris van
Financien vs. A. Zinnecker. Alankomaiden Hoge Raadin kysymykset
neuvoston asetuksen N:o 1408/71 tulkinnasta sellaisena kuin se on
muutettuna neuvoston asetuksella N:o 1390/81 ja neuvoston asetuksella
N:o 2001/83. Tapaus C-121/92.

OIKEUSKYSYMYS: Kansallinen tuomioistuin tiedusteli EY:n tuomioistuimelta,
soveltuuko asetus N:o 1408/71 saksalaiseen ja Saksassa
oleskelevaan Alankomaissa ja Saksassa toimivaan itsenäiseen ammatinharjoittajaan,
jota ei ole vakuutettu Saksassa, koska siellä
itsenäisten ammatinharjoittajien eläkevakuutus on valinnaista ja
perustuu ilmoitusvelvollisuuteen, ja jota ei myöskään ole vakuutettu
Alankomaissa, koska hän ei täytä kansallisen lainsäädännön
edellyttämää oleskeluvelvollisuutta.
Asetuksen liitteessä I säädetään, että Alankomaiden osalta kaikkia,
jotka harjoittavat ammattia työsopimussuhteen ulkopuolella,
on pidettävä itsenäisinä ammatinharjoittajina asetuksen 1 artiklan
a kohdan ii alakohdan merkityksessä. EY:n tuomioistuin korosti,
ettei tässä säännöksessä todettu, että itsenäisen ammatinharjoittajan
asema edellytti oleskelua Alankomaissa.
Tästä on seurauksena, että Zinneckeriä on pidettävä asetuksen
soveltamisalaan kuuluvana itsenäisenä ammatinharjoittajana riippumatta
siitä, että hän ei täytä Alankomaiden lainsäädännön edellyttämää
oleskeluvaatimusta.
EY:n tuomioistuimelta tiedusteltiin lisäksi, mitä lainsäädäntöä
vastaavassa tilanteessa tulisi soveltaa.
EY:n tuomioistuin viittasi asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan a
kohtaan, jossa säädetään muita itsenäisiä ammatinharjoittajia kuin
merenkulkijoita koskevista erityissäännöksistä. Toisin kuin 13
artiklan 2 kohdassa tässä artiklassa säädetään, että jäsenvaltion
alueella tavallisesti toimivaan itsenäiseen ammatinharjoittajaan,
joka suorittaa työnsä toisen jäsenvaltion alueella, sovelletaan
edelleen ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädäntöä.

RATKAISU:
(1) Asetusta N:o 1408/71 on tulkittava siten, että Saksassa oleskelevan
Saksan kansalaisen, joka harjoittaa itsenäistä ammattia
puoleksi tässä jäsenvaltiossa ja puoleksi Alankomaissa, on katsottava
kuuluvan asetuksen N:o 2001/83 soveltamisalaan.
(2) Asetuksen 14 artiklan a kohtaa on tulkittava siten, että tällaiseen
itsenäiseen ammatinharjoittajaan on sovellettava Saksan
lainsäädäntöä.

TOSISEIKAT: Pääkäsittelyssä oli kyse Staatssecretaris van Financien
ja Zinneckerin välisestä riidasta. Saksan kansalainen Zinnecker
oleskeli Saksassa vuonna 1982 ja johti itsenäisenä ammatinharjoittajana
elintarvikemyymälöitä, joista noin puolet sijaitsivat Alankomaissa
ja puolet Saksassa. Zinnecker ei ollut tänä aikana pakollisen
tai valinnaisen vakuutuksen perusteella vakuutettu Saksassa.
Koska Zinnecker ei oleskellut Alankomaissa, hän ei ollut myöskään
vakuutettu siellä. Alankomaiden toimivaltaiset viranomaiset lähettivät
kuitenkin maksuilmoituksen vuoden 1982 osuusmaksujen suorittamisesta
yleiseen sosiaaliturvajärjestelmään. Zinnecker valitti
verotarkastajalle, joka vähensi alunperin perityn summan 3.407
guldeniin. Zinnecker valitti edelleen Hertogenboschin ylioikeuteen
(Gerechthof), joka kumosi verotarkastajan päätöksen ja maksuilmoituksen.
Alankomaiden Staatssecretaris van Financien valitti
asiassa korkeimpaan oikeuteen (Hoge Raad), joka pyysi EY:n tuomioistuimelta
ennakkoratkaisua neuvoston asetuksen N:o 1408/71 tulkinnasta.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
EY:n tuomioistuimen tulisi ratkaisussaan todeta seuraavaa:
Neuvoston asetusta N:o 1408/71 on tulkittava siten, että Saksassa
oleskelevaan ja siellä sekä Alankomaissa itsenäistä ammattia harjoittavaan
henkilöön sovelletaan yksinomaan Saksan lainsäädäntöä,
sillä jos hän olisi oleskellut Alankomaissa, hän olisi kuulunut
pakollisen vakuutuksen piiriin.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
Neuvoston asetukseen N:o 1408/71 viitataan ETA-sopimuksen liitteessä
VI. Liitteeseen VI viitataan ETA-sopimuksen 29 artiklassa,
joka koskee sosiaaliturvaa.
Neuvoston asetukseen N:o 2001/83 viitataan ETA-sopimuksen liitteessä
VI. Liitteeseen VI viitataan ETA-sopimuksen 29 artiklassa,
joka koskee sosiaaliturvaa.
ETA-sopimusta sovellettaessa asetuksen N:o 1408/71 säännöksiä
koskevat seuraavat mukautukset:
a) Asetuksen 1 artiklan J alakohdan kolmatta alakohtaa ei sovelleta.

[b) Asetuksen 10 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta
Sveitsin valtakunnalliseen lakiin vanhuus-, jälkeenjääneiden- ja
työkyvyttömyysvakuutuksen lisäetuuksista 1 päivään tammikuuta
1996 asti.]
c) Korvataan 88 artiklassa oleva ilmaisu "perustamissopimuksen 106
artiklan" ilmaisulla "ETA-sopimuksen 41 artiklan".
d) Asetuksen 94 artiklan 9 kohtaa ei sovelleta.
e) Asetuksen 96 artiklaa ei sovelleta.
f) Asetuksen 100 artiklaa ei sovelleta.
g) Lisäys liitteessä I olevaan osaan.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
Yrittäjien eläkelaki 14.7.1969, SK:468/1969, erityisesti 1§.
Kansaneläkelaki 8.6.1956, SK:347/1956, erityisesti 2 luku.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
371R1408
383R2001
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 10.1.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.