31.03.1993 692J0019

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisoikeus - Tutkinnon tunnustaminen - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 31.3.1993. Dieter Kraus vs. Land
Baden-Württemberg. Verwaltungsgerichtin kysymykset ETY:n perustamissopimuksen
48 artiklan tulkinnasta. Tapaus C-19/92.

OIKEUSKYSYMYS: EY:n tuomioistuin katsoi sille toimitettujen asiakirjojen
perusteella, että kansallinen tuomioistuin haki erityisesti
vastausta siihen, onko ETY:n perustamissopimuksen 48 ja 52
artiklaa tulkittava siten, että ne estävät jäsenvaltiota kieltämästä
omia kansalaisiaan käyttämästä toisessa jäsenvaltiossa hankittuja
jatkotutkintoja alueellaan ilman asianmukaista lupaa.
ETY:n perustamissopimuksen 48 ja 52 artiklassa turvatut henkilöiden
vapaa liikkuvuus ja sijoittautumisoikeus kuuluvat EY:n oikeusjärjestyksen
perusvapauksiin. Näiden vapauksien täytäntöönpano ei
voi täysin onnistua, jos jäsenvaltiolla olisi mahdollisuus estää
kyseisten määräysten suomat edut kansalaisiltaan, jotka näitä
määräyksiä soveltaen ovat hankkineet ammatillista pätevyyttä muussa
kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalaisia he ovat.
Samat näkökohdat pätevät myös tilanteessa, jossa jäsenvaltion
kansalainen on hankkinut toisessa jäsenvaltiossa perustutkintonsa
lisäksi yliopistollisen pätevyyden, jota hän aikoo käyttää palattuaan
kotimaahansa.
Jatkotutkintojen tunnustamista muussa kuin tutkinnon myöntäneessä
jäsenvaltiossa koskevan yhdenmukaistetun lainsäädännön puuttuessa
jäsenvaltio voi pääsääntöisesti määritellä ne säännökset, joita
tällaisen tutkintonimikkeen käyttöön on sen alueella sovellettava.
EY:n tuomioistuin katsoi, että se tosiseikka, että jäsenvaltiossa
on käytössä hallinnollinen lupamenettely ennen kuin toisessa jäsenvaltiossa
hankitun jatkotutkinnon nimikettä voi käyttää, ja
tämän menettelyn noudattamatta jättämisestä seuraa sakko- tai
vankeusrangaistus, ei itsessään ole yhteisön oikeuden edellytysten
vastainen.

RATKAISU:
ETY:n perustamissopimuksen 48 ja 52 artiklaa on tulkittava siten,
etteivät ne estä jäsenvaltiota kieltämästä kansalaistaan käyttämästä
toisessa jäsenvaltiossa hankkimansa jatkotutkinnon nimikettä,
ellei hän ole hankkinut tähän tarkoitukseen hallinnollista
lupaa. Edellytyksenä on, että hallinnollinen menettely on helppo
eikä siihen liity suuria hallinnollisia maksuja ja että on olemassa
valitusmenettely luvan tullessa evätyksi. Lisäksi edellytetään,
että asianomaisella henkilöllä on mahdollisuus saada tieto päätöksen
perusteluista ja että lupamenettelyn noudattamatta jättämisestä
johtuvat rangaistusseuraamukset eivät ole epäsuhteessa
teon vakavuuteen nähden.

TOSISEIKAT: Dieter Kraus on Saksan kansalainen. Hän on suorittanut
oikeustieteen perustutkinnon Saksassa ja Master of Laws -tutkinnon
(LL.M.) Edinburgin yliopistossa vuonna 1988. Saksan lainsäädäntö
edellyttää, että sen kansalaiset hankkivat erillisen luvan toisessa
jäsenvaltiossa hankitun akateemisen jatkotutkinnon nimikkeen
käyttämiselle. Kraus toimitti varmistetun jäljennöksen LL.M. -
tutkinnostaan Saksan asianomaiselle viranomaiselle ja pyysi tutkinnon
vahvistamista. Hän kieltäytyi täyttämästä virallista lupahakemusta,
koska hänen mukaansa tämä lupamenettely oli syrjivä ja
muodosti esteen henkilöiden vapaalle liikkuvuudelle. Kulttuuriministeriö
kieltäytyi antamasta Krausille oikeutta käyttää hänen
Yhdistyneestä kuningaskunnasta hankkimaansa jatkotutkintonimikettä.
Ylioikeus (Verwaltungsgericht) pyysi EY:n tuomioistuimelta
ennakkoratkaisua ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan tulkinnasta.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
EY:n tuomioistuimen tulisi todeta seuraavaa:
(1) Kansallinen lainsäädäntö, joka edellyttää ennakkolupaa toisessa
jäsenvaltiossa hankitun yliopistollisen tutkinnon tai todistuksen
käyttöön eikä mahdollista suoraa pääsyä ammattiin, on ETY:n
perustamissopimuksen 48 artiklan sisältämän syrjinnän kiellon
vastaista siinä määrin, kun lupaedellytys on esteenä työntekijöitä
48 artiklan merkityksessä työlle, palkkaukselle ja muille työsuhteen
edellytyksille.
(2) Siltä osin, kun 1 kohdan mukaista kansallista asetusta ei jo
ole ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan nojalla kielletty,
tällainen asetus on 59 artiklan vastainen, koska se saattaa toisen
jäsenvaltion tarjoamat koulutuspalvelut vähemmän kiinnostaviksi
jäsenvaltion omille kansalaisille. Lisäksi palvelun tarjoajan
jäsenvaltiossa kyseisiä palveluja ei tueta julkisista varoista,
vaan opiskelijan tai henkilön on itse rahoitettava tai tuettava
opintonsa kokonaisuudessaan tai lähes kokonaan. Näin estetään
jäsenvaltion oman kansalaisen osallistuminen koulutukseen.
(3) Yllä 1 kohdassa kuvatut kansalliset asetukset ovat joka tapauksessa
ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklan vastaisia sikäli,
kun ne tekevät omille kansalaisille toisessa jäsenvaltiossa suoritetun
ammatillisen koulutuksen vähemmän kiinnostavaksi kuin
ammatillisen koulutuksen omassa jäsenvaltiossa.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissopimuksen 48 art. vastaa ETA-sopimuksen 28 artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 52 art. vastaa ETA-sopimuksen 31 artiklaa.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
Laki ulkomailla suoritettujen korkeakouluopintojen tuottamasta
virkakelpoisuudesta 11.7.1986, SK:531/1986 (muut.
SK:1598/1992 [ETA]).
L Euroopan talousalueen valtioiden kansalaisten tutkintotodistusten
tunnustamisesta 30.12.1992, SK:1597/1992 [ETA].
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E048 157E052
389L0048 392L0051
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 18.6.1993
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.