15.12.1993 691J0319

Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Kansanterveys - Liha - Tarkastus - Todistus - Lainsäädännön yhdenmukaistaminen - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 15.12.1993. Ligur Carni Srl and Others
vs. Unità Sanitaria Locale No XV di Genova and Others. Genovan
Tribunalen kysymykset neuvoston direktiivien 64/433/ETY,
89/662/ETY ja 90/425/ETY sekä ETY:n perustamissopimuksen 30, 36,
52 ja 59 artiklan tulkinnasta. Yhdistetyt tapaukset C-277/91,
C-318/91 ja C-319/91.

OIKEUSKYSYMYS: Kansallinen tuomioistuin kysyi, onko sellainen
vastaanottajavaltion tarkastusjärjestelmä, jossa tuotteille tehdään
yrittäjän kustannuksella pakollisia, järjestelmällisiä ja
pysyviä terveystarkastuksia, vaikka viennistä vastaavan jäsenvaltion
viranomaiset ovat yhteisön säännösten mukaisesti jo antaneet
terveystodistuksen, sopusoinnussa yllä mainittujen neuvoston direktiivien
kanssa.
Direktiivissä 64/433/ETY luodaan yhdenmukaistettu terveystarkastusjärjestelmä,
joka perustuu kaikissa jäsenvaltioissa vaadittujen
terveystakuiden vastaavuuteen. Tällä järjestelmällä varmistetaan
terveyden suojelu ja tuotteiden yhdenvertainen kohtelu. Järjestelmän
tarkoituksena on saattaa viennistä vastaava jäsenvaltio vastuuseen
terveystarkastuksista.

Siksi EY:n tuomioistuin totesi, että tällainen tuoreen lihan täydellinen,
yksityiskohtainen ja yhdenmukaistettu terveystarkastusjärjestelmä,
joka perustuu terveystakuiden vastaavuuteen yhteisön
tasolla, korvasi kaikki muut määränpäävaltiossa voimassaolevat
tarkastusjärjestelmät riippumatta paikasta, jossa järjestelmä
saattaisi tulla sovelletuksi.
Tarkastusmaksua ei voitu pitää yhteisön oikeuden määräysten mukaisena,
koska kyseiset järjestelmälliset, pakolliset ja pysyvät
tarkastukset eivät olleet oikeutettuja direktiivillä luodussa
yhdenmukaistetussa järjestelmässä.

Sama koski myös direktiivin nojalla sallituista terveystarkastuksista
perittäviä maksuja. Näissä tapauksissa kansalliset viranomaiset
olivat ryhtyneet toimenpiteisiin yleisen edun mukaisesti,
eikä toimintaa voitu pitää maahantuojalle suoritettuna palveluna.
Näin ollen tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön sisällä
hyötyvän suuren yleisön on vastattava tällaisista tarkastuksista
aiheutuneista maksuista. Tällaisten maksujen periminen maahantuojilta
on ETY:n perustamissopimuksessa kielletty kaupaneste.

RATKAISU:
(1) Neuvoston direktiiviä 64/433/ETY on tulkittava siten, että
siinä kielletään sellainen kansallinen tarkastusjärjestelmä, jossa
tuontituotteille tehdään yrittäjän kustannuksella kauttakulun ja
maahantuonnin yhteydessä pakollisia, järjestelmällisiä ja pysyviä
terveystarkastuksia, vaikka viennistä vastaavan jäsenvaltion viranomaiset
ovat jo myöntäneet yhteisön oikeuden säännösten mukaisen
terveystodistuksen.
(2) Maahantuojalta perittävää kansalliseen säännökseen perustuvaa
terveystarkastusmaksua ei voida pitää oikeutettuna korvauksena
tarjotusta palvelusta.
(3) ETY:n perustamissopimuksen 30 artiklaa on tulkittava siten,
että siinä kielletään jäsenvaltion hallintoaluetta määräämästä
säännöstä, jolla tuoreen lihan maahantuojaa estetään järjestämästä
itsenäisesti tuotteiden kuljetus ja toimitus kyseisellä alueella,
ellei maahantuoja maksa paikalliselle yritykselle tämän suorittamaa
palvelua vastaavaa summaa tuotteiden käsittelystä alueellisessa
teurastamossa. ETY:n perustamissopimuksen 30 artiklalla on
välitön oikeusvaikutus ja siinä varataan yksilöille oikeuksia,
joita kansallisten tuomioistuinten on suojeltava.

TOSISEIKAT: Italian lainsäädännössä säädetään, että paikallisen
eläinlääkärin on tarkastettava Italian alueella myytäväksi tarkoitettu
tuore liha. Tähän ei vaikuta se, että lihaerä on jo tarkastettu
lähettäjävaltiossa ja tästä tarkastuksesta on olemassa todistus.
Yrittäjien on tässä tilanteessa maksettava terveystarkastuksesta
aiheutuneet kustannukset. Kolmelta italialaiselta yritykseltä,
jotka maahantoivat lihaa Alankomaista ja Tanskasta,
perittiin terveystarkastusmaksut. Yrittäjät katsoivat, että maksut
olivat ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa ja perivät alioikeudessa
(Tribunale di Genova) takaisin suorittamiaan maksuja. Alioikeus
pyysi EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ETY:n perustamissopimuksen
30 ja 36 artiklan sekä direktiivin 64/433/ETY tulkinnasta.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
EY:n tuomioistuimen tulisi todeta seuraavaa:
(1) Neuvoston direktiiviä 64/433/ETY on tulkittava siten, että
siinä kielletään kansalliset säännökset ja toimintatavat, joiden
nojalla tuotteille tehdään vastaanottajavaltion alueella järjestelmällisiä
terveystarkastuksia maahantuojan kustannuksella myös
silloin, kun ne on tarkastettu lähettäjävaltiossa direktiivissä
säädetyllä tavalla.
(b) Yksilöt voivat välittömästi vedota tähän kieltoon sellaista
laitosta vastaan, joka on kansallisen tuomioistuimen mielestä
julkisen viranomaisen toimenpiteen nojalla ja sen valvonnan alaisena
vastuussa yleisen edun mukaisesta palvelusta riippumatta
laitoksen oikeudellisesta luonteesta.
2) Kolmanteen kysymykseen ei ole tarvetta vastata.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissop. 30 artikla vastaa ETA-sopimuksen 11 artiklaa.
Neuvoston direktiiviin 64/433/ETY viitataan ETA-sopimuksen liitteessä
I. Liitteeseen I viitataan ETA-sopimuksen 17 artiklassa,
joka koskee eläinlääkintä- ja kasvinsuojeluasioita.
ETA-sopimusta sovellettaessa direktiivin säännöksiä koskevat erinäiset
mukautukset.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
Lihahygienialaki, 28.6.1994, SK:511/1994.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E177 157E052
390L0425 157E059
389L0662
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
675J0087 678J0251
676J0035 682J0002
676J0046 690J0001
677J0070 690J0179
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 17.10.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.