27.10.1993 691J0338

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijä - Sosiaaliturva - Samapalkkaisuus - Sosiaalipolitiikka - Ennakkoratkaisu - Tasa-arvo - Välitön oikeusvaikutus - Työkyvyttömyys - Etuus

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 27.10.1993. H. Steenhorst-Neerings
vs. Bestuur van de Bedrijfsvereniging voor Detailhandel, Ambachten
en Huisvrouwen. 's-Hertogenboschin Raad van Beroepin kysymykset
neuvoston direktiivin 79/7/ETY 4 artiklan 1 kohdan tulkinnasta.
Tapaus C-338/91.

OIKEUSKYSYMYS: Kansallinen tuomioistuin pyrkii kysymyksellään
selvittämään, estääkö yhteisön oikeus kansallisen säännöksen soveltamisen,
jonka mukaan työkyvyttömyysetuuksia ei voida maksaa
kuin vuodelta ennen vaatimuksen esittämistä, kun henkilö vetoaa
direktiivin 79/7/ETY 4 artiklan 1 kohdassa hänelle turvattuihin
oikeuksiin ja kun direktiiviä ei vaatimuksen esittämisajankohtana
ole vielä pantu asianmukaisesti täytäntöön jäsenvaltiossa.
EY:n tuomioistuin totesi ratkaisussaan, että direktiivin 79/7/ETY
4 artiklan 1 kohdan välittömän oikeusvaikutuksen perusteella naimisissa
olevilla naisilla on oikeus saada työkyvyttömyysetuuksia
samoilla edellytyksillä kuin miehillä. Kansallisessa lainsäädännössä
säädetyt edellytykset vaikuttavat tämän oikeuden harjoittamiseen.
Nämä edellytykset eivät saa olla epäedullisempia kuin
vastaavissa kotimaisissa kanteissa, eivätkä ne saa tehdä yhteisön
oikeudessa turvattujen oikeuksien harjoittamista mahdottomaksi.
Kansallinen säännös, jolla rajoitetaan työkyvyttömyysetuutta koskevan
kanteen taannehtivaa vaikutusta, täyttää molemmat yllä mainitut
edellytykset.
EY:n tuomioistuin on aiemmassa Emmott-tapaukseen antamassaan ratkaisussa
todennut, että niin kauan kun direktiiviä ei ole asianmukaisesti
täytäntöönpantu kansallisessa lainsäädännössä, yksilöillä
ei ole mahdollisuutta harjoittaa täysimääräisesti oikeuksiaan.
Tämän vuoksi jäsenvaltio, joka ei ole täytäntöönpannut direktiiviä,
ei voi vedota yksilön viivästymiseen menettelyn aloittamisessa
ennen kuin direktiivi on asianmukaisesti muunnettu. Näin
ollen kansallisessa lainsäädännössä säädetty kanneaika ei voi
kulua ennen kuin direktiivi on asianmukaisesti muunnettu. Tähän
EY:n tuomioistuin kuitenkin huomautti, että Emmott-tapauksen tosiseikat
erosivat selvästi käsiteltävänä olevan tapauksen tosiseikoista.

EY:n tuomioistuin korosti, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa
kansallinen säännös ei vaikuttanut yksilön oikeuteen vedota jäsenvaltiota
vastaan kansallisessa tuomioistuimessa direktiiviin
79/7/ETY.
Kanneoikeutta koskevan määräajan päättymisellä varmistettiin,
ettei hallinnollisen päätöksen laillisuutta voitu loputtomasti
riitauttaa. Kuten Emmott-tapauksesta ilmenee, tästä ei voida poiketa
direktiivin säännösten välittömällä oikeusvaikutuksella yksilöille
turvaamien oikeuksien suojaamiseksi niin kauan, kun riitautettavista
päätöksistä vastuussa oleva jäsenvaltio ei ole
asianmukaisesti muuntanut direktiivin säännöksiä kansalliseen
lainsäädäntöön.
Työkyvyttömyysetuuksia koskevien vaatimusten taannehtivuutta rajoittavan
säännön tarkoitus eroaa huomattavasti kanneoikeutta
koskevasta määräaikasäännöstä. Viimeksi mainitulla varmistetaan
tehokas hallinto, jotta voidaan arvioida, täyttääkö kantaja edellytykset
kanteen nostamiselle ja jotta työkyvyttömyyden aste voidaan
määritellä. Sääntö kuvastaa tarvetta säilyttää taloudellinen
tasapaino järjestelmässä, jossa vakuutuksenottajien tietyn vuoden
aikana esittämät vaatimukset on katettava saman vuoden aikana
kerätyistä vakuutusmaksuista.

RATKAISU:
(1) Yhteisön oikeus ei estä sellaisen kansallisen lainsäädännön
soveltamista, jonka mukaan työkyvyttömyysetuuksia maksetaan korkeintaan
vuodelta ennen vaatimuksen jättämistä, kun henkilö vetoaa
direktiivin 79/7/ETY 4 artiklan 1 kohdassa hänelle turvattuun
oikeuteen ja kun jäsenvaltio ei ollut vaatimuksen jättöpäivään
mennessä muuntanut direktiivin säännöstä kansalliseen lainsäädäntöön.

(2) Direktiivin 79/7/ETY 4 artiklan 1 kohta ei estä kansallisia
tuomioistuimia soveltamasta lainsäännöksiä, joissa ainoastaan
naiset menettävät työkyvyttömyysetuutensa, kun heille myönnetään
leskeneläke, jos kansalliset tuomioistuimet soveltavat tätä säännöstä
sekä työkyvyttömiin leskinaisiin että -miehiin.

TOSISEIKAT: Alankomaiden työkyvyttömyyslain (Algemene Arbeidsongeschiktheidswet
(AAW)) nojalla miehet ja naimattomat naiset olivat
oikeutettuja etuuksiin vuoden kuluttua työkyvyttömyyden alkamisesta
aina 65 ikävuoteen saakka. Myöhemmin katsottiin, että etuuksiin
olivat oikeutettuja myös naimisissa olevat naiset lukuunottamatta
niitä naisia, joiden työkyvyttömyys oli ilmennyt ennen 1 päivää
lokakuuta 1975. Alankomaiden alioikeus (Centrale Raad van Beroep)
katsoi, että koska poikkeusta sovellettiin ainoastaan naimisissa
oleviin naisiin, kyseessä oli sukupuoleen perustuva syrjintä.
AAW:n 25 artiklan 2 kohdassa säädetään, ettei työkyvyttömyysetuuksia
voida maksaa kuin vuodelta ennen vaatimuksen esittämistä tai
päivää, jolloin etuudet on automaattisesti myönnetty.
Pääkäsittelyn kantajalle Steenhorst-Neeringsille oli maksettu
vuodesta 1963 työkyvyttömyyseläkettä tuolloin voimassaolleen lainsäädännön
nojalla. Hän oli lisäksi hakenut AAW:n etuuksia vuonna
1988. Pääkäsittelyn vastaaja myönsi päätöksellään kantajalle etuudet
vuodelta ennen kanteen jättämistä, mutta lakkautti samalla
etuuksien maksamisen 1 päivän heinäkuuta 1989 jälkeiseltä ajalta,
jolta kantaja oli oikeutettu saamaan leskeneläkettä.
Alioikeus pyysi EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua neuvoston
direktiivin 79/7/ETY 4 artiklan 1 kohdan tulkinnasta.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
EY:n tuomioistuimen tulisi todeta seuraavaa:
(1) Kun yksilölle turvataan direktiivissä tietty oikeus, yhteisön
oikeus ei salli kansallisessa lainsäädännössä asetettujen menettelyllisten
aikarajojen evätä häneltä tätä oikeutta, jos direktiiviä
ei ollut vielä muunnettu kansalliseen lainsäädäntöön yksilön esittämän
vaateen päivämäärään mennessä.
(2) Sillä, että jäsenvaltion viranomaiset eivät sovella yhteisön
oikeuden kanssa ristiriidassa olevaa kansallista säännöstä, ei ole
merkitystä. Seurauksena on, ettei yhteisön oikeuden voida katsoa
tulleen kokonaisuudessaan ja lopullisesti muunnetuksi kansalliseen
lainsäädäntöön.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
Neuvoston direktiiviin 79/7/ETY viitataan ETA-sopimuksen 70 artiklassa
liitteessä XVIII. Liitteeseen XVIII viitataan ETA-sopimuksen
70 artiklassa, joka koskee miesten ja naisten tasa-arvoista kohtelua.

ETA-sopimusta sovellettaessa direktiivin 79/7/ETY säännöksiä koskee
seuraava mukautus:
Itävallan on saatettava tämän direktiivin säännösten noudattamisen
edellyttämät toimenpiteet voimaan 1 päivästä tammikuuta 1994 alkaen.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 8.8.1986,
SK:609/1986 (muut. SK:624/1992 [ETA]), erityisesti 8§.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
379L0007
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
687J0080 690J0208
685J0286 689J0369
685J0239
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 18.2.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.