13.07.1993 691J0330

Palvelujen vapaa liikkuvuus - Verotus - Sijoittautumisoikeus - Yritysverotus - Verosyrjintä - Syrjintä - Välillinen syrjintä - Kansalaisuus - Ennakkoratkaisu - Veron välttäminen - Yhdenvertainen kohtelu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 13.7.1993. The Queen vs. Inland Revenue
Commissioners, ex parte: Commerzbank AG. Englannin ja Walesin
High Courtien kysymykset ETY:n perustamissopimuksen sijoittautumisvapautta
ja kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa
koskevien määräysten tulkinnasta. Tapaus C-330/91.

OIKEUSKYSYMYS: Kansallinen tuomioistuin tiedusteli EY:n tuomioistuimelta
ensinnäkin, onko kansallinen lainsäädäntö, jossa liikaa
maksetun veron ylimääräinen veronpalautus myönnetään yritykselle,
jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa verotussyistä ja evätään se
yritykseltä, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa verotussyistä,
ETY:n perustamissopimuksen 52 ja 58 sekä 5 ja 7 artiklan
vastainen.
Lisäksi kansallinen tuomioistuin kysyi, onko tällainen säännös
edelleen syrjivä, kun verosta voidaan vapauttaa ainoastaan ne
yritykset, joiden kotipaikka ei ole jäsenvaltiossa verotussyistä.

ETY:n perustamissopimuksen 52 artiklassa turvataan jäsenvaltioiden
kansalaisten sijoittautumisoikeus, johon sisältyy oikeus ryhtyä
harjoittamaan itsenäistä ammattia. Edellytysten tulee olla samat
sekä jäsenvaltion omille kansalaisille että muiden jäsenvaltioiden
kansalaisille.
ETY:n perustamissopimuksen 58 artiklan nojalla jäsenvaltion lainsäädännön
mukaisesti perustetuilla yhtiöillä, joiden sääntömääräinen
kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka on yhteisön
alueella, on oikeus harjoittaa toimintaansa kyseisessä jäsenvaltiossa
sivuliikkeen tai tytäryhtiön välityksellä. Yritysten osalta
sääntömääräinen kotipaikka luo yhteydet tietyn jäsenvaltion oikeusjärjestykseen.

EY:n tuomioistuin on oikeuskäytännössään todennut, että ETY:n
perustamissopimuksen 58 artiklan määräys menettäisi merkityksensä,
jos sijoittautumisvaltiolla olisi mahdollisuus syrjiä yritystä
pelkästään, koska sen sääntömääräinen kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa.

EY:n tuomioistuin on lisäksi korostanut, että yhdenvertaista kohtelua
koskevat määräykset kieltävät sekä kansalaisuuteen perustuvan
avoimen syrjinnän että peitellyn syrjinnän, jossa käytetään
eri perusteita, mutta joka tosiasiallisesti johtaa samaan lopputulokseen
kuin avoin syrjintä.

EY:n tuomioistuin totesi ratkaisussaan, että vaikka yrityksen
kotipaikka ei vaikuttanut kansallisen säännöksen soveltamiseen,
säännös saattoi olla epäedullisempi yritykselle, jolla on kotipaikka
toisessa jäsenvaltiossa.
Se seikka, että veronpalautukseen oikeuttava verosta vapauttaminen
koski ainoastaan muualla kuin jäsenvaltiossa kotipaikkaansa pitäviä
yrityksiä, ei oikeuta yleisluontoista edun pidättämistä koskevaa
säännöstä. Tämän vuoksi kansallinen säännös on syrjivä.

RATKAISU:
Kansallinen lainsäädäntö, jossa ylimääräinen veronpalautus myönnetään
yritykselle, jolla on kotipaikka tässä jäsenvaltiossa verotussyistä,
ja kielletään se yritykseltä, jolla on kotipaikka toisessa
jäsenvaltiossa verotussyistä, on ETY:n perustamissopimuksen
52 ja 58 artiklan vastaista. Sillä, että jälkimmäistä yritystä ei
olisi vapautettu veron maksamisesta, jos se olisi ollut rekisteröitynä
kyseisessä jäsenvaltiossa, ei ole merkitystä.

TOSISEIKAT: Pääkäsittelyssä oli kyse Saksan lainsäädännön nojalla
perustetun ja Saksaan sijoittautuneen Commerzbank AG:n ja veroviranomaisten
(Inland Revenue Commissioners) välisestä riidasta,
joka koski Ison-Britannian tulo- ja yritysverolainsäädännön (Income
and Corporation Taxes Act 1988) mukaisen verovelvollisuuden
edellytyksiä. Commerzbankilla oli sivuliike Isossa-Britanniassa,
jonka välityksellä se myönsi vuosina 1973-1976 lainoja lukuisille
yhdysvaltalaisille yrityksille. Commerzbank maksoi Isossa-Britanniassa
4.222.234 puntaa veroa yhdysvaltalaisilta yrityksiltä saamistaan
koroista. Myöhemmin Commerzbank haki veroviranomaisilta
tämän summan palauttamista, koska korko oli Ison-Britannian lainsäädännön
mukaan vapautettu verosta. Kansallisessa lainsäädännössä
todetaan, että yhdysvaltalaisen yrityksen maksamaa korkoa verotetaan
Isossa-Britanniassa ainoastaan, kun sitä maksetaan brittiläiselle
yritykselle tai yritykselle, joka on sijoittautunut Isoon-Britanniaan
verotussyistä. Koska Commerzbank ei ollut sijoittautunut
Isoon-Britanniaan verotussyistä, se sai veronpalautuksen.
Vedoten Ison-Britannian verolainsäädäntöön Commerzbank vaati vielä
5.199.258 punnnan suuruista ylimääräistä yhtiöveronpalautusta.
Kansallisessa lainsäädännössä edellytettiin, että yritys on rekisteröity
Isossa-Britanniassa. Veroviranomaiset hylkäsivät hakemuksen,
koska Commerzbankilla ei ollut kotipaikkaa Isossa-Britanniassa.
Tästä päätöksestä Commerzbank valitti ylioikeuteen (High
Court) ja väitti, että ylimääräisen veronpalautuksen maksamatta
jättäminen oli sijoittautumisoikeuden ja kansalaisuuteen perustuvan
välillisen syrjinnän kiellon rajoittamista. Tätä Commerzbank
perusteli sillä, että kansallisen säännöksen vaikutuspiiriin kuuluvat
yritykset olivat pääsääntöisesti ulkomaalaisia. Ylioikeus
pyysi EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ETY:n perustamissopimuksen
5, 7, 52 ja 58 artiklan tulkinnasta.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
Kansallinen lainsäädäntö, jossa virheellisesti perityn veron ylimääräinen
veronpalautus myönnetään yrityksille, jotka sijaitsevat
jäsenvaltiossa verotussyistä, mutta kielletään se yrityksiltä,
jotka sijaitsevat toisessa jäsenvaltiossa verotussyistä, vaikka
nämä yritykset on siellä rekisteröity, on ristiriidassa ETY:n
perustamissopimuksen 52 ja 58 artiklan kanssa. Sillä, että näitä
yrityksiä ei olisi vapautettu veron maksamisesta, jos ne olisivat
rekisteröityinä kyseisessä jäsenvaltiossa, ei ole merkitystä.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissopimuksen 5 art. vastaa ETA-sopimuksen 3 artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 7 art. vastaa ETA-sopimuksen 4 artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 52 art. vastaa ETA-sopimuksen 31 artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 58 art. vastaa ETA-sopimuksen 34 artiklaa.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
-
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E005 157E007
157E052 157E058
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
673J0152 683J0270
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 14.4.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.