30.11.1993 691J0317

Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Tavaramerkki - Erityissisältö - Immateriaalioikeus - Määrällinen rajoitus - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 30.11.1993. Deutsche Renault AG vs.
Audi AG. Saksan Bundesgerichtshofin kysymykset ETY:n perustamissopimuksen
30 ja 36 artiklan tulkinnasta. Tapaus C-317/91.

OIKEUSKYSYMYS: Kansallinen tuomioistuin kysyi EY:n tuomioistuimelta
muodostaako "Quadra"-merkin käyttökielto kaupan esteen ETY:n
perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklan merkityksessä.
EY:n tuomioistuin totesi ratkaisussaan, että vaikka ETY:n perustamissopimuksen
30 artiklassa kielletään tuonnin määrälliset rajoitukset,
tämä säännös ei kuitenkaan estä rajoituksia, jotka ovat
perusteltuja teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi
edellyttäen, etteivät ne ole mielivaltaisen syrjinnän keinoja tai
rajoita peitellysti jäsenvaltioiden välistä kauppaa.
EY:n tuomioistuin on oikeuskäytännössään todennut, että ETY:n
perustamissopimuksen 36 artiklan tarkoituksena on varmistaa, etteivät
jäsenvaltiot rajoitusten avulla mielivaltaisesti syrji
muista jäsenvaltioista peräisin olevia tuotteita tai suojele epäsuorasti
joitakin kotimaisen tuotannon aloja.
EY:n tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tilanteessa,
jossa jäsenvaltioiden lakeja ei ole yhdenmukaistettu, immateriaalioikeuksien
sisältö määräytyy kansallisen lainsäädännön mukaan.

Tästä on seurauksena, että kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on
päättää niistä edellytyksistä, joilla "quattro" nimeä voidaan suojella.
ETY:n perustamissopimuksen 36 artiklan toisessa lauseessa
säädettyjä rajoituksia on kuitenkin noudatettava.
EY:n tuomioistuin kiinnitti ratkaisussaan huomiota siihen, että
Saksan tavaramerkkilainsäädännössä asetettiin ankaria edellytyksiä
"quattro"-merkin suojelemiselle.
Ensinnäkin numeron rekisteröinnille oli kansallisessa lainsäädännössä
asetettu rajoituksia. Toiseksi rekisteröimätöntä tavaramerkkiä
suojeltiin ainoastaan, jos se vaikutti tietyllä alalla. Tämä
tarkoitti, että kuluttajien tuli ymmärtää, että merkillä varustettu
tuote oli peräisin tietystä yrityksestä. Tämä oli mahdollista
vain, jos suurin osa kuluttajista tunnisti merkin.
Saksan lainsäädännöstä ilmeni, ettei merkillä varustettujen tuotteiden
saattaminen markkinoille estänyt kilpailijoita käyttämästä
samoja yksityiskohtia kuvaamaan tuotteitaan, jos yksityiskohtia ei
käytetty tavaramerkkinä. Vieraskielisiin kuvaileviin määrityksiin
sovellettiin samoja säännöksiä.

EY:n tuomioistuin totesi ratkaisussaan, ettei asiakirjoista ilmennyt,
ettei toisesta jäsenvaltiosta peräisin oleva valmistaja voinut
samoin edellytyksin nauttia Saksan lainsäädännössä rekisteröidylle
tai rekisteröimättömälle merkille annetusta suojasta.
Asiakirjoissa ei myöskään pystytty osoittamaan, että tavaramerkin
suoja oli riippuvainen siitä, oliko kyseisellä merkillä varustettu
tuote valmistettu kotimaassa tai ulkomailla.

Merkkien "quattro" ja "Quadra" aiheuttamasta sekaannuksesta EY:n
tuomioistuin totesi, että kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on
päättää kansallisen tavaramerkkilainsäädännön mukaan edellytyksistä,
joiden tulee täyttyä merkkien sekaannustilanteessa.
EY:n tuomioistuin on oikeuskäytännössään todennut, että tavaramerkkioikeuden
erityissisältö käsittää oikeuden saada suojaa niitä
kilpailijoita vastaan, jotka haluavat käyttää hyväkseen tavaramerkin
vakiintunutta asemaa ja mainetta.
EY:n tuomioistuin kuvaili ratkaisussaan, että tavaramerkkioikeus
yksinoikeutena ja merkkien sekaannusta vastaan annettava suoja
ovat periaatteessa kolikon kaksi eri puolta. Merkkien sekaannuksen
vaaraa vastaan annettavan suojan soveltamisalan rajoittaminen tai
laajentaminen tarkoittaa itse asiassa tavaramerkkioikeuden soveltamisalan
rajoittamista tai laajentamista. Molempien osa-alueiden
sääntelyn on siten tapahduttava samassa lähteessä eli kansallisessa
oikeusjärjestyksessä.

EY:n tuomioistuin selvitti, ettei yhteisön oikeus sisältänyt
sekaannuksen vaaran tulkintaa koskevia ehdottomia tulkinnallisia
edellytyksiä.
EY:n tuomioistuin muistutti, että ETY:n perustamissopimuksen 36
artiklan toisen lauseen rajoituksia sovelletaan kansalliseen lainsäädäntöön.
EY:n tuomioistuimelle toimitetuista asiakirjoista ei
kuitenkaan ilmennyt mitään, mikä olisi osoittanut, ettei näitä
rajoituksia olisi noudatettu. Mikään ei osoittanut, että Saksan
viranomaiset olisivat tulkinneet sekaannuksen käsitettä joko laajasti
tai rajoitetusti riippuen siitä, oliko kyse saksalaisista
tai toisista jäsenvaltioista peräisin olevista valmistajista.

RATKAISU:
Yhteisön jäsenvaltioiden välistä kauppaa ei ole rajoitettu ETY:n
perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklan vastaisesti, jos jäsenvaltiossa
B sijaitsevan autovalmistajan jäsenvaltiossa A toimivaa
tytäryhtiötä kielletään käyttämästä jäsenvaltiossa A "Quadra"-
merkkiä, jota valmistaja on voinut tähän saakka rajoituksetta
käyttää nelivetoisesta autostaan sekä jäsenvaltiossa A että muualla,
kun kielto johtuu siitä, että toinen jäsenvaltiossa A toimiva
autovalmistaja vaatii kansalliseen tavaramerkkilainsäädäntöön
vedoten oikeutta merkin käyttöön. Tähän ei vaikuta se, että merkki
tarkoittaa toisen jäsenvaltion kielellä numeroa ja erottuu myös
muissa jäsenvaltiossa, eikä myöskään se, että numerolla 4 on tärkeä
merkitys autoteollisuudelle.

TOSISEIKAT: Pääkäsittelyssä oli kyse ranskalaisen autovalmistajan
Renaultin saksalaisen tytäryhtiön Deutsche Renault AG:n ja saksalaisen
autovalmistajan Audi AG:n välisestä riidasta. Asia koski
Renaultin käyttämää "Quadra" merkkiä.
Audi AG on rekisteröinyt Saksassa kaksi tavaramerkkiä sanalla
"quattro". Se on markkinoinut nelivetoisia autoja vuodesta 1980
lähtien tällä tavaramerkillä. Maaliskuussa 1988 Renault saattoi
Saksan markkinoille Ranskassa valmistetun nelivetoisen auton, jota
valmistettiin muissa Euroopan maissa tavaramerkillä "Espace Quadra".
Samana vuonna Saksan patenttivirasto (Deutsches Patentamt)
poisti Renaultin hakemuksesta Audin "quattro"-tavaramerkin, koska
kyseessä oli vieraskielinen numero, jota ei voida Saksan lainsäädännön
mukaan rekisteröidä.

Koska Audi katsoi, että "quattro" ja "Quadra" nimet saattoivat
aiheuttaa sekaannusta kuluttajien keskuudessa, se haki kansallisessa
tuomioistuimessa Renaultille kieltotuomiota "Quadra"-merkin
käyttöön. Kantaja perusti väitteensä tavaramerkin rekisteröintiin
liittyviin oikeuksiinsa ja Saksan tavaramerkkilain 25 lukuun.
Viimeksi mainittuun säännökseen vedottiin pääkäsittelyssä, sikäli
kuin siinä tietyin ehdoin sallittiin rekisteröimättömän tavaramerkin
suoja.
Audi voitti käsittelyt sekä alioikeudessa (Landsgericht) että
ylioikeudessa (Oberlandsgericht), joka viittasi ratkaisussaan
tilastoon, jonka mukaan 51,2 % saksalaisista liittävät nimen
quattro tiettyyn autovalmistajaan.
Renault valitti ylioikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen
(Bundesgerichthof). Korkein oikeus totesi, että numero 4 on autovalmistajille
monelta osin tärkeä kuvaileva merkki ja että on
autoteollisuuden etujen mukaista, että tämä numero on vapaasti
käytettävissä. Lisäksi korkein oikeus katsoi, ettei "quattro"-
merkki ole riittävän tunnettu, jotta sillä olisi oikeus erityissuojeluun.
Korkein oikeus totesi kuitenkin, että "quattro"-merkkiä
voidaan suojella Saksan tavaramerkkilainsäädännön mukaan, jos uusi
asiantuntijaraportti osoittaa, että merkki on tullut riittävän
tunnetuksi.
Renault väitti, että vaikka "quattro"-merkistä tulisi riittävän
tunnettu, "Quadra"-merkin käyttökielto olisi ristiriidassa ETY:n
perustamissopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien
määräysten kanssa. Korkein oikeus pyysi EY:n tuomioistuimelta
ennakkoratkaisua ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklan
tulkinnasta.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
EY:n tuomioistuimen tulisi todeta seuraavaa:
Yhteisön yhdenmukaisten säännösten puuttuessa ETY:n perustamissopimuksen
30 ja 36 artikla eivät estä tavaramerkkien olemassaoloa
koskevien kansallisten säännösten soveltamista numeeriseen merkkiin.
Kansallisten viranomaisten tehtävänä on määrätä kansallisten
säännösten mukaan, onko eri yrityksille kuuluvien samanlaisten
merkkien välistä sekaannuksen vaaraa olemassa. Jos kansalliset
viranomaiset tunnustavat tietyn yrityksen oikeuden tavaramerkkiin,
ne eivät voi sekaannuksen vaaraa arvioidessaan hyväksyä toimenpiteitä,
jotka aiheuttaisivat mielivaltaista syrjintää tai rajoittaisivat
peitellysti jäsenvaltioiden välistä kauppaa ETY:n perustamissopimuksen
36 artiklan merkityksessä.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissopimuksen 30 art. vastaa ETA-sopimuksen 11 artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 36 art. vastaa ETA-sopimuksen 13 artiklaa.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
Tavaramerkkilaki 10.1.1964, SK:7/1964.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E030 157E036
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
679J0034 681J0144
687J0238 687J0035
674J0016
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 17.3.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.