02.08.1993 691J0271

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Sosiaalipolitiikka - Työntekijä - Tasa-arvo - Syrjintä - Vahingonkorvaus - Irtisanominen - Korko - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 2.8.1993. M.H. Marshall vs. Southampton
and South West Hampshire Area Health Authority. House of
Lordsin kysymykset neuvoston direktiivin 76/207/ETY 6 artiklan
tulkinnasta. Tapaus C-271/91.

OIKEUSKYSYMYS: Kansallinen tuomioistuin kysyi EY:n tuomioistuimelta,
onko kansallinen lainsäädäntö, jossa syrjinnän kohteeksi joutuneelle
henkilölle maksettavalle vahingonkorvaukselle on asetettu
enimmäismäärä, ristiriidassa neuvoston direktiivin 76/207/ETY
6 artiklan kanssa. Lisäksi kansallinen tuomioistuin tiedusteli,
edellyttääkö neuvoston direktiivin 76/207/ETY 6 artikla, että
laittomalla syrjinnällä henkilölle aiheutettu vahinko korvataan
täysin ja tuleeko korvaukseen sisältyä korko menetetylle pääomalle
ajankohdasta, jolloin henkilöä on laittomasti syrjitty
siihen saakka, kun vahingonkorvaus maksetaan.

EY:n tuomioistuin totesi ratkaisussaan, että neuvoston direktiivin
76/207/ETY 6 artikla velvoittaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki
tarpeelliset toimenpiteet, jotta jokainen joka katsoo joutuneensa
loukatuksi sen vuoksi, ettei tasa-arvoisen kohtelun periaatetta
ole noudatettu, voi esittää vaatimuksensa kansallisessa tuomioistuimessa.

EY:n tuomioistuin korosti, ettei direktiivin 6 artiklassa säädetä
erityistoimenpiteistä syrjintätilanteissa, vaan direktiivi jättää
jäsenvaltioille vapauden valita tilanteen mukaan eri vaihtoehdot
direktiivissä asetettujen päämäärien saavuttamiseksi. EY:n tuomioistuimen
mukaan on kuitenkin pidettävä mielessä, että direktiivin
tavoitteena on saavuttaa todellinen tasa-arvo mahdollisuuksissa
työhön, työoloihin, uralla etenemiseen ja ammatilliseen
koulutukseen. Tämä ei ole mahdollista ilman asianmukaisia toimenpiteitä
tasa-arvon palauttamiseksi silloin, kun tasa-arvoisen
kohtelun periaatetta ei ole noudatettu.
Tilanteessa, jossa henkilö on direktiivin vastaisesti irtisanottu,
tasa-arvoa ei voida palauttaa ellei syrjittyä henkilöä oteta takaisin
työhön tai hänelle aiheutunutta vahinkoa korvata.
Kun päädytään vahingonkorvaukseen, sen tulee olla riittävä siten,
että syrjivästä irtisanomisesta tosiasiallisesti aiheutuneesta vahingosta
saa sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla täyden
korvauksen.

Kansallinen tuomioistuin kysyi EY:n tuomioistuimelta, oliko direktiivin
6 artiklan vastaista, että maksettavalle vahingonkorvaukselle
asetettiin kansallisessa lainsäädännössä yläraja.
Lisäksi kansallinen tuomioistuin tiedusteli, sovelletaanko vahingonkorvaukseen
täyden korvauksen periaatetta ja pitääkö pääomalle
maksaa korkoa.
EY:n tuomioistuin totesi, että yllä esitetty 6 artiklan tulkinta
antaa vastauksen korvauksen suuruutta koskevaan kysymykseen. Tästä
tulkinnasta seuraa myös, että ylärajan asettaminen vahingonkorvaukselle
ei voi olla asianmukaista direktiivin 6 artiklaa täytäntöönpantaessa,
koska yläraja rajoitti vahingonkorvaussumman a
priori tasolle, joka ei vastannut syrjinnän seurauksena maksettavaa
riittävää vahingonkorvausta tasa-arvoisten mahdollisuuksien
varmistamiseksi.
Koronmaksun osalta EY:n tuomioistuin huomautti, että täyteen korvaukseen
on luettava sellaiset seikat kuten ajan kuluminen, joka
saattaa vähentää korvauksen arvoa. Kansallisten säännösten mukaan
maksettua korkoa on pidettävä olennaisena osana vahingonkorvausta,
kun halutaan varmistaa todelliset tasa-arvoiset mahdollisuudet.
Kansallinen tuomioistuin tiedusteli EY:n tuomioistuimelta, voiko
henkilö, jolle on syrjivän irtisanomisen johdosta aiheutunut vahinkoa,
vedota direktiivin 6 artiklaan työnantajana toimivaa valtion
viranomaista vastaan vastustaakseen vahingonkorvauksen määrää
rajoittavien kansallisten säännösten soveltamista.

EY:n tuomioistuin katsoi, että direktiivin 76/207/ETY 5 ja 6 artiklat
luovat syrjinnän johdosta irtisanotulle henkilölle oikeuksia,
joita kansallisten tuomioistuinten on suojeltava valtion tai
sen viranomaisten toimia vastaan.
Se, että jäsenvaltiot saattavat olosuhteiden mukaan valita eri
vaihtoehtojen välillä saavuttaakseen direktiivin edellyttämän
tavoitteen, ei voi johtaa siihen, että henkilöä estetään vetoamasta
direktiivin 6 artiklaan käsiteltävänä olevaa tapausta vastaavassa
tilanteessa, jossa kansallisella viranomaisella ei ollut
minkäänlaista harkintavaltaa valitun vaihtoehdon soveltamiseksi.
EY:n tuomioistuin korosti tässä yhteydessä, että valtion valinnanvapaus
ei estä yksilöä vetoamasta kansallisessa tuomioistuimessa
direktiivissä riittävän täsmällisesti määriteltyihin oikeuksiin.

RATKAISU:
(1) Neuvoston direktiivin 76/207/ETY 6 artiklaa on tulkittava siten,
että syrjivästi irtisanotulle henkilölle maksettavan vahingonkorvauksen
suuruudelle ei voida asettaa ylärajaa a priori, eikä
korvauksen ulkopuolelle voida jättää ajankulumisesta aiheutuneen
pääoman arvon alenemisen edellyttämää korkoa.
(2) Loukattu henkilö voi vedota direktiivin 6 artiklaan omassa
ominaisuudessaan tai työnantajana toimivaa valtion viranomaista
vastaan, jotta vahingonkorvaukselle kansallisessa säännöksessä
asetettua ylärajaa ei sovellettaisi.

TOSISEIKAT: Pääkäsittelyssä oli kyse Marshallin ja hänen entisen
työnantajansa välisestä riidasta. Marshall vaati korvausta irtisanomisen
johdosta kärsimistään vahingoista. Kanne perustui
irtisanomisen kiistattomaan laittomuuteen, josta EY:n tuomioistuin
oli 26 päivänä helmikuuta 1986 antanut ratkaisunsa Marshall vs.
Southampton and South West Area Health Authority. EY:n tuomioistuin
totesi tuolloin, että yleinen irtisanomiskäytäntö, joka salli
naisten irtisanomisen pelkästään, koska he olivat täyttäneet tai
ohittaneet kansaneläkeiän, joka kansallisen lainsäädännön nojalla
erosi miehiin sovelletusta eläkeiästä, johti sukupuoleen perustuvaan
syrjintään ja oli siten direktiivin 76/207/ETY 5 artiklan 1
kohdan vastaista.
Ison-Britannian tasa-arvolain (Sex Discrimination Act 1975) mukaan
työtuomioistuin (Industrial Tribunal) voi määrätä vastaajan maksamaan
kantajalle vahingonkorvausta, kun Tribunal pitää työsuhteeseen
liittyvää sukupuoleen perustuvaa syrjintää koskevaa kannetta
perusteltuna. Työtuomioistuin määräsi entisen työnantajan maksamaan
Marshallille 19.405 puntaa vahingonkorvausta, josta oli korkoa
7.710 puntaa. Kansallisessa lainsäädännössä säädetään kuitenkin,
että vahingonkorvauksen määrä ei saa ylittää 6.250 puntaa.
Asiakirjavihkosta ilmeni myös, ettei työtuomioistuimella ollut irtisanomiskysymystä
käsitellessään selkeää toimivaltaa määrätä
korkoa vahingonkorvaussummalle.
Entinen työnantaja maksoi Marshallille 6.250 punnan lisäksi 5.445
puntaa, mutta valitti korkojen osalta ylioikeuteen (Employment
Appeal Tribunal). Marshall valitti edelleen aina korkeimpaan oikeuteen
(House of Lords), joka päätti pyytää EY:n tuomioistuimelta
ennakkoratkaisua direktiivin 76/207/ETY tulkinnasta.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
EY:n tuomioistuimen tulisi todeta seuraavaa:
(1) Jos ilmenee, että jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö ei
sisällä riittävää rangaistusjärjestelmää neuvoston direktiivin
76/207/ETY 6 artiklan täytäntöönpanemiseksi, direktiivissä kielletyn
syrjinnän kohteeksi joutuneella henkilöllä on joka tapauksessa
oikeus vedota direktiivin 6 artiklaan jäsenvaltion julkista viranomaista
vastaan.
(2) Kun jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädetään vahingonkorvauksesta
yhtenä käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista,
jos henkilö on joutunut direktiivissä kielletyn syrjinnän
kohteeksi, yhteisön oikeudesta ei automaattisesti johdu, että
jäsenvaltio on syyllistynyt 6 artiklan täytäntöönpanon laiminlyöntiin,
koska kansallisessa lainsäädännössä on asetettu yläraja.
(3) Tällainen yläraja on ristiriidassa direktiivin 76/207/ETY 6
artiklan kanssa, jos siitä seuraa, että vahingonkorvaus mukaan
lukien korko ei ole riittävä aiheutettuun vahinkoon nähden. Lisäksi
tällainen yläraja ei saa johtaa siihen, että yhteisön oikeuteen
sovelletaan lievempiä sanktioita kuin vastaavaan kansalliseen
lainsäädäntöön.
(4) Direktiivin 76/207/ETY 6 artiklan sisältämän oikeussuojavaatimuksen
johdosta, johon yksilöt voivat vedota suoraan, oikeudellinen
intressi seuraa valituksesta tai muusta oikeustoimesta ensimmäisen
tuomioistuimen antaman ratkaisun päivämäärästä lähtien,
jossa se määritti vahingonkorvauksen suuruuden sikäli kuin ratkaisu
myöhemmin vahvistetaan.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
Neuvoston direktiiviin 76/207/ETY viitataan ETA-sopimuksen liitteessä
XVIII. Liitteeseen XVIII viitataan ETA-sopimuksen 70 artiklassa,
joka koskee sukupuolten välistä tasa-arvoa.
ETA-sopimusta sovellettaessa direktiivin 76/207/ETY säännöksiä
koskee seuraava mukautus:
Liechtensteinin on toteutettava tämän direktiivin säännösten noudattamisen
edellyttämät toimenpiteet 1 päivästä tammikuuta 1995
alkaen.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 8.8.1986,
SK:609/1986 (muut. SK:624/1992 [ETA]), erityisesti 8§.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
376L0207
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
684J0152 683J0014
690J0006 690J0009
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 25.3.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.