17.03.1993 691J0155

Ympäristönsuojelu - Kuluttaja - Jäte - Jätehuolto - Direktiivi - Oikeudellinen perusta - Toimivalta - Euroopan parlamentti - Kumoamiskanne

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 17.3.1993. Commission of the European
Communities vs. Council of the European Communities. Komissio haki
EY:n tuomioistuimelta neuvoston direktiivin 91/156/ETY kumoamista.
Tapaus C-155/91.

OIKEUSKYSYMYS: Euroopan yhteisön toimivallanjaon osalta EY:n tuomioistuin
pitäytyi kannassaan, jonka mukaan toimenpiteen oikeudellisen
perustan valinnan tulee nojautua objektiivisiin seikkoihin,
jotka voidaan alistaa uuteen käsittelyyn. Näihin seikkoihin
kuuluvat erityisesti toimenpiteen tavoite ja sisältö.
Toimenpiteen tavoitteen osalta direktiivin 91/156/ETY johdannon
neljännessä, kuudennessa, seitsemännessä ja yhdeksännessä johdantokohdassa
painotetaan, että jäsenvaltioiden on korkeatasoisen
ympäristönsuojelun saavuttamiseksi toteutettava toimenpiteitä
jätteen tuottamisen rajoittamiseksi ja kierrättämisen sekä raaka-aineiden
uudelleenkäytön edistämiseksi. Lisäksi jäsenvaltioiden
tulee olla omavaraisia jätteistä huolehtimisessa sekä rajoittaa
jätteiden siirtoja.
Direktiivin tavoite ja sisältö osoittavat, että sen tarkoituksena
on varmistaa teollis- ja kotitalousjätteen ympäristönsuojeluvaatimusten
mukainen jätehuolto.
On totta, että sekä kierrätyskelpoista että kierrätyskelvotonta
jätettä on pidettävä sellaisena tuotteena, jonka ETY:n perustamissopimuksen
30 artiklassa turvattua vapaata liikkuvuutta ei periaatteessa
tule estää.

Tästä huolimatta EY:n tuomioistuin katsoi, että ympäristönsuojelun
velvoittavat vaatimukset oikeuttivat poikkeamaan jätteen vapaan
liikkuvuuden periaatteesta. Jäte on siten hävitettävä mahdollisimman
lähellä jätteen syntypaikkaa, jotta jätteenkuljetusta pystyttäisiin
rajoittamaan niin pitkälle kuin mahdollista. Direktiivin
tavoitteena on panna täytäntöön edellä mainitut ohjeet.
Näissä oloissa direktiivin tarkoituksena ei ollut jätteen vapaan
liikkuvuuden edistäminen yhteisön alueella. Tietyillä direktiivin
säännöksillä ja erityisesti sen 1 artiklan sisältämillä määritelmillä
katsottiin olevan vaikutuksia yhteisön sisämarkkinoihin.
Tästä huolimatta pelkästään se, että toimenpide koski yhteismarkkinoiden
perustamista tai toimintaa, ei ollut riittävä perusta
ETY:n perustamissopimuksen 100 artiklan a kohdan soveltamiselle.
EY:n tuomioistuin katsoi, että silloin, kun markkinaehtojen yhdenmukaistaminen
yhteisön alueella oli ainoastaan hyväksytyn toimenpiteen
liitännäisvaikutus, ei ETY:n perustamissopimuksen 100 artiklan
a kohdan soveltamiselle löytynyt oikeutusta.
Käsiteltävänä olevassa tapauksessa oli tällainen tilanne. Direktiivin
91/156/ETY 1 artiklan yhdenmukaistamisen päätavoitteena on
ympäristönsuojelun osalta varmistaa tehokas jätehuolto yhteisön
alueella, ja tällä on ainoastaan liitännäisvaikutuksia kilpailuja
kauppaehtoihin. Tämän vuoksi kyseisen direktiivin ja neuvoston
direktiivin 89/428/ETY välille oli tehtävä selvä ero. Direktiivin
89/428/ETY tarkoituksena oli yhdenmukaistaa tietyn teollisuusalan
tuotantoedellytyksiä koskevat kansalliset säännökset ja poistaa
kilpailun vääristymät tältä tuotantoalalta. Näissä oloissa tämä
direktiivi voitiin perustaa ETY:n perustamissopimuksen 130 artiklan
s kohtaan.

Euroopan yhteisön parlamentti haki direktiivin 91/156/ETY 18 artiklan
kumoamista sillä perusteella, että sääntökomitean menettely
oli ETY:n perustamissopimuksen vastainen.
EY:n tuomioistuin totesi, että tuomioistuimen työjärjestyksen 37
artiklan 3 kohdassa säädetään, että väliintulon yhteydessä esitettyjen
vaatimusten on tuettava jommankumman osapuolen esittämiä
vaatimuksia. Komissio haki direktiivin 91/156/ETY kumoamista, kun
taas parlamentti haki direktiivin 18 artiklan kumoamista täysin
eri perusteilla, kuin mitä komissio oli esittänyt. Tämän vuoksi
parlamentin ja komission vaatimuksilla ei ollut yhteneviä tavoitteita.
Parlamentin vaatimukset oli jätettävä tutkimatta.

RATKAISU:
(1) Hakemus hylätään.
(2) Komissio velvoitetaan vastaamaan oikeudenkäyntikuluista. Espanjan
kuningaskunta ja Euroopan parlamentti velvoitetaan vastaamaan
omista kuluistaan.

TOSISEIKAT: Euroopan yhteisössä otettiin neuvoston direktiivillä
75/442/ETY käyttöön säännökset jätteistä huolehtimisesta. Jotta
jäsenvaltioiden kokemukset kyseisen direktiivin soveltamisesta
voitiin ottaa huomioon, komissio laati elokuussa 1988 ehdotuksen
uudeksi direktiiviksi 91/156/ETY. Komissio ehdotti direktiivin
oikeudelliseksi perustaksi ETY:n perustamissopimuksen 100 artiklan
a kohtaa. Neuvosto laati kuitenkin yleisohjeet, joiden tarkoituksena
oli valita direktiivin perustaksi 130 artiklan s kohta. Siitä
huolimatta, että Euroopan parlamentti, jota neuvosto oli kuullut
130 artiklan s kohdan nojalla, piti komission ehdottamaa oikeudellista
perustaa asianmukaisena, neuvosto hyväksyi kiistanalaisen
direktiivin ja perusti sen ETY:n perustamissopimuksen 130 artiklan
s kohtaan. Komissio esitti hakemuksensa perusteeksi, että direktiiville
oli valittu väärä oikeudellinen perusta. Parlamentti
suoritti komission tukemiseksi väliintulon ja esitti lisäksi, että
direktiivin 18 artikla tulisi julistaa mitättömäksi.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
EY:n tuomioistuimen tulisi todeta seuraavaa:
Hakemus tulee hylätä ja komissio on velvoitettava vastaamaan neuvoston
kuluista;
Parlamentin ja Espanjan kuningaskunnan tulee vastata omista
kuluistaan.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
Neuvoston direktiiviin 91/156/ETY viitataan ETA-sopimuksen liitteessä
XX. Liitteeseen XX viitataan ETA-sopimuksen 74 artiklassa,
joka koskee ympäristöä.
ETA-sopimusta sovellettaessa direktiivin 91/156/ETY säännöksiä
koskee seuraava mukautus:
Norja saattaa tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet
voimaan 1 päivästä tammikuuta 1995 alkaen, jollei tätä
ennen tapahtuvasta tarkastelusta muuta johdu.
ETY:n perustamissopimuksen 130 artiklan s kohta vastaa ETA-sopimuksen
73 artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 173 artikla vastaa EFTA-valtioiden
valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamista koskevan sopimuksen
36 artiklaa.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
- (EY:n sisäinen toimivaltakysymys)
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
391L0156 375L0442
389L0428 157E173
157E130 157E100A
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 21.5.1993
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.