03.02.1993 691J0275

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijä - Eläke - Etuus - Itsenäinen ammatinharjoittaja - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 3.2.1993. Iacobelli vs. INAMI and
Others. Brysselin Tribunal du Travailin kysymykset neuvoston asetusten
N:o 1408/71 ja N:o 574/72 tulkinnasta. Tapaus C-275/91.

OIKEUSKYSYMYS: EY:n tuomioistuin katsoi, että kun kansallinen
lainsäädäntö edellyttää, että korvauksenhakija valitsee kahden
vaihtoehtoisen etuuden välillä, asetuksen N:o 1408/71 44 artiklan
2 kohdan ensimmäisen virkkeen ja etuuksien myöntämistä koskevan 46
artiklan mukaisesti on yksinkertaisesti otettava huomioon se
etuus, jota korvauksenhakija halusi hakea.
Tämä tulkinta oli välttämätön, koska INAMI:n perustelut olisivat
muutoin johtaneet siihen, että hakija olisi menettänyt kaikki
hänelle yksinomaan kansallisen lainsäädännön nojalla kuuluvat
etuudet. Tämä olisi ollut ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklan
vastaista.

RATKAISU:
Neuvoston asetuksen N:o 1408/71 46 artiklan 1 kohdan 2 alakohta ei
estä jäsenvaltion laitosta, jolle toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva
laitos on siirtänyt työkyvyttömyyseläkettä koskevan asian,
myöntämästä työntekijälle vanhuuseläkettä työkyvyttömyyseläkkeen
sijaan silloin, kun työntekijä on saadakseen itselleen edullisemman
vanhuuseläkkeen luopunut oikeudestaan työkyvyttömyyseläkkeeseen.

TOSISEIKAT: Alfredo Iacobelli oli ollut töissä Italiassa ja Belgiassa.
Kun hänestä tuli työkyvytön, hänelle myönnettiin ainoastaan
Belgian laissa säädetyt työkyvyttömyysetuudet. INAMI oli
ottanut yhteyttä Italian toimivaltaiseen viranomaiseen INPS:ään
tarkoituksenaan määritellä Italiassa sovellettavan lakisääteisen
eläkkeen määrä. Tässä yhteydessä INPS ilmoitti INAMI:lle päätöksestään
myöntää eläkeiän saavuttaneelle (60 v.) Iacobellille lakisääteinen
vanhuuseläke aiemmin myönnetyn työkyvyttömyyseläkkeen
tilalle. INPS totesi myös, ettei Italia maksaisi Iacobellille
työkyvyttömyysetuuksia, koska Iacobelli oli luopunut oikeudestaan
tällaisiin etuuksiin, sillä Italian lainsäädäntö ei sallinut työkyvyttömyyseläkkeen
muuttamista vanhuuseläkkeeksi. Kyseisessä
tapauksessa vanhuuseläke olisi ollut suurempi kuin työkyvyttömyyseläke,
johon Iacobelli olisi ollut oikeutettu.
Tästä seurauksena INAMI lopetti Iacobellin etuuksien maksamisen.
Päätöksessään INAMI otti huomioon kaiken sen lainsäädännön, jonka
alainen Iacobelli itsenäisenä ammatinharjoittajana oli. INAMI:n
mukaan poikkeus oli ainoastaan mahdollinen, jos vanhuuseläkettä
oli maksettu yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.
Iacobellin tapauksessa oli kuitenkin kyse työkyvyttömyysetuuksista,
joten poikkeus ei ollut mahdollinen. Iacobelli nosti
kanteen työtuomioistuimessa (Tribunal du Travail) vedoten neuvoston
asetuksiin N:o 1408/71 ja N:o 574/72. Työtuomioistuin pyysi
EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua em. asetusten tulkinnasta.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
EY:n tuomioistuimen tulisi vastata seuraavasti:
Neuvoston asetusta N:o 1408/71 on tulkittava siten, että kun jossakin
jäsenvaltiossa kansallinen lainsäädäntö edellyttää, että
työntekijä luopuu työkyvyttömyysetuudestaan saadakseen vanhuusetuuden,
asetuksen 40 artiklan 1 kohdan mukaisen työkyvyttömyysetuuden
myöntämisestä vastaava laitos toisessa jäsenvaltiossa
ei voi ottaa huomioon työkyvyttömyysetuutta, josta on tällä tavoin
luovuttu. Laitoksen on tällöin otettava huomioon myönnetty vanhuusetuus.

Silloin kun vanhuusetuutta haetaan ensiksi mainitusta jäsenvaltiosta,
molempien jäsenvaltioiden myöntämien vanhuus- ja työkyvyttömyysetuuksien
määrien laskemisessa on sovellettava asetuksen N:o
1408/71 III osaston 3 lukua. Lisäksi asetuksen 12 artiklan 2 kohta
estää päällekkäisyyksiä koskevien kansallisten säännösten soveltamisen,
ellei kyseisten säännösten soveltaminen lopputulokseltaan
osoittaudu edullisemmaksi kuin 46 artiklan soveltaminen.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
Neuvoston asetukseen N:o 1408/71 viitataan ETA-sopimuksen liitteessä
VI. Liitteeseen VI viitataan ETA-sopimuksen 29 artiklassa,
joka koskee sosiaaliturvaa.
ETA-sopimusta sovellettaessa asetuksen N:o 1408/71 säännöksiä
koskevat seuraavat mukautukset:
a) Asetuksen 1 artiklan J alakohdan kolmatta alakohtaa ei sovelleta.

[b) Asetuksen 10 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta
Sveitsin valtakunnalliseen lakiin vanhuus-, jälkeenjääneiden- ja
työkyvyttömyysvakuutuksen lisäetuuksista 1 päivään tammikuuta
1996 asti.]
c) Korvataan 88 artiklassa oleva ilmaisu "perustamissopimuksen 106
artiklan" ilmaisulla "ETA-sopimuksen 41 artiklan".
d) Asetuksen 94 artiklan 9 kohtaa ei sovelleta.
e) Asetuksen 96 artiklaa ei sovelleta.
f) Asetuksen 100 artiklaa ei sovelleta.
g) Lisäys liitteessä I olevaan osaan.
Neuvoston asetukseen (ETY) N:o 574/72 viitataan ETA-sopimuksen
liitteessä VI. Liitteeseen VI viitataan ETA-sopimuksen 29 artiklassa,
joka koskee sosiaaliturvaa.
ETA-sopimusta sovellettaessa asetuksen N:o 574/72 säännöksiä koskevat
mukautukset asetuksen liitteisiin 1-4, 6-7, 9-11.
ETY:n perustamissopimuksen 51 art. vastaa ETA-sopimuksen 29 artiklaa.
ASIAA KOSKEVA KOTIMAINEN LAINSÄÄDÄNTÖ:
Valtion eläkelaki 20.5.1966, SK:280/1966, erityisesti 1§, 8§ ja
9§.
Kansaneläkelaki 8.6.1956, SK:347/1956 (muut. SK:547/1993 [ETA]),
erityisesti 20§.
Lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaki
9.2.1962, SK:134/1962, erityisesti 4§.
Työntekijäin eläkelaki 8.7.1961, SK:395/1961 (muut. SK:553/1993
[ETA], SK:753/1993 [ETA]), erityisesti 4§.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
371R1408 372R0574
157E051
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 27.4.1993
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.