24.03.1993 690J0313

Valtion tuki - Yhdenvertainen kohtelu - Oletettujen oikeutusten suoja - Ilmoitusvelvollisuus - Kumoamiskanne

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 24.3.1993. CIRFS and Others vs. Commission.
Comité International de la Rayonne et des Fibres
Synthétiques (CIRFS), AKZO NV, Hoechst AG, Imperial Chemical Industries
PLC ja SNIA Fibre SpA hakivat EY:n tuomioistuimelta komission
1 päivänä elokuuta 1990 tekemän päätöksen, ja sikäli kuin
on tarpeellista, komission varapresidentin Sir Leon Brittanin 4
päivänä lokakuuta 1990 lähettämän kirjeen kumoamista. Tapaus
C-313/90.

OIKEUSKYSYMYS: Komissio oli CIRFS:n pyynnöstä huolimatta 1 päivänä
elokuuta 1990 tekemällään päätöksellä kieltäytynyt tutkimasta
Ranskan yhdysvaltalaiselle yritykselle myöntämää tukea. CIRFS ja
muut asianosaiset hakivat komission päätöksen kumoamista. Hakijat
vetosivat hakemuksessaan siihen, että kun Ranskan hallitus teki
kesäkuussa 1989 tukipäätöksensä, komission 19 päivänä heinäkuuta
1977 lähettämän kirjeen sisältämiä säännöksiä sovellettiin teolliseen
käyttöön valmistettuihin kuituihin. Komissio myönsi, että
vuoden 1978 muistion sanamuodon valossa säännökset kattoivat kaikentyyppiset
kuidut. EY:n tuomioistuin katsoi tämän vuoksi, että
kuituja koskevien säännösten tultua voimaan vuonna 1977, ne kattoivat
kaikentyyppiset synteettiset kuidut mukaan lukien teolliseen
käyttöön valmistetut kuidut.
Tuomioistuimen harkittavaksi jäi, oliko säännösten soveltamisalaa
myöhemmin muutettu siten, ettei säännöksiä tapahtumahetkellä sovellettu
teolliseen käyttöön valmistettuihin synteettisiin kuituihin.
Komissio teki kesäkuussa 1988 päätöksen, jossa se hyväksyi valtion
tuen myöntämisen saksalaiselle synteettisten kuitujen tuottajalle
ilman ennakkoilmoitusta uuden tuotantoyksikön perustamiseksi.
Syyksi komissio esitti, ettei saksalainen tehdas toimittanut tavanomaiselle
tekstiili- ja vaatetusteollisuudelle, jota vuoden
1977 säännösten mukainen ilmoitusvelvollisuus koski. Tällä päätöksellä
komissio muutti aiemmin vuonna 1977 vahvistamaansa linjaa.
Komissio katsoi, että sen kesäkuussa 1988 ja kesäkuussa 1989 tekemät
päätökset muuttivat aiemmin sovellettuja vuoden 1977 säännöksiä.
EY:n tuomioistuin oli sitä mieltä, ettei toimenpidettä, jolla on
yleinen soveltamisala voida epäsuorasti muuttaa yksittäisellä päätöksellä.
EY:n tuomioistuin viittaa yksittäisellä päätöksellä
komission kesäkuussa 1988 tekemään päätökseen. EY:n tuomioistuin
totesi myös, ettei yhdenvertaisen kohtelun ja oletettujen oikeutusten
suojan periaatteisiin voida vedota toimenpidettä koskevan
toistuvasti virheellisen tulkinnan oikeuttamiseksi.
EY:n tuomioistuin katsoi, ettei kesäkuussa 1988 tehty päätös tai
päätöksen jälkeinen mahdollinen CIRFS:n reaktio ole muuttanut
säännösten soveltamisalaa.
EY:n tuomioistuin totesi lopuksi, että koska säännöksiä oli sovellettu
vuodesta 1977 lähtien sekä tekstiili- että teolliseen käyttöön
valmistettuihin synteettisiin kuituihin, ei ollut sallittua
rajoittaa säännösten soveltamisalaa kannanotolla, joka esitettiin
tuotantoalan taloudellista tilannetta käsittelevässä kirjeessä.
Tämän vuoksi EY:n tuomioistuin katsoi, että säännöksiä sovellettiin
ja on aina sovellettu teolliseen käyttöön tarkoitettujen
synteettisten kuitujen tuotantoalaan. Tästä oli seurauksena, että
käsiteltävänä olevaan valtion tukeen sovellettiin komission vuonna
1977 antamia säännöksiä ilmoitusvelvollisuudesta ilman, että oli
tarpeen määritellä tuen myöntämisen tarkkaa päivämäärää.

RATKAISU:
(1) Komission CIRFS:lle 1 päivänä elokuuta 1990 kirjeellä tiedoksiantama
päätös, jonka mukaan komissio kieltäytyi ryhtymästä ETY:n
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa säädettyihin toimenpiteisiin
Ranskan hallituksen Allied Signalille myöntämän tuen osalta,
kumotaan.
(2) Komissio velvoitetaan vastaamaan oikeudenkäyntikuluista lukuunottamatta
kuluja, jotka liittyvät väliaikaistoimenpiteitä
koskevaan menettelyyn, ja joista hakijat ovat vastuussa. Väliintulijat
vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

TOSISEIKAT: Komissio oli todennut 10 päivänä lokakuuta 1984 tekemässään
päätöksessä, että aluesuunnittelutuen myöntäminen tietyille
Ranskan suurkaupunkialueille mukaan lukien Longwyn alue Meurthe-et-Mosellen
läänissä oli sopusoinnussa yhteismarkkinoiden kanssa.
Komissio oli aiemmin 19 päivänä heinäkuuta 1977 lähettänyt jäsenvaltioille
kirjeen, jossa todettiin, että synteettisen kuidun
teollinen tuotantokyky ylitti selvästi myynnin, joten jäsenvaltioiden
tulisi seuraavan kahden vuoden aikana pidättyä tekemästä
uusia tukipäätöksiä. Lisäksi todettiin, että kaikista mahdollisista
jäsenvaltioiden tukipäätöksistä oli ilmoitettava komissiolle
ennen tuen myöntämistä. Yleisesti uskottiin, että jäsenvaltiot
olivat ilmaisseet hyväksyvänsä kirjeen sisältämät säännökset.
Komissio hyväksyi vuonna 1978 muistion, jossa todettiin, että
edellä mainitut säännökset kattoivat myös tekstiiliteolliseen- tai
teolliseen käyttöön tarkoitetut akryyli-, polyesteri- ja polyamidikuidut.

Vuonna 1989 CIRFS sai tietää, että yhdysvaltalainen yritys Allied
Signal Inc. ja sen ranskalainen tytäryhtiö Allied Signal Fibers
Europe SA, olivat ottaneet yhteyttä mm. Ranskan hallitukseen.
Yritysten tarkoituksena oli saada tukea teolliseen käyttöön viljellyn
polyesterikuidun valmistukseen. CIRFS välitti tiedon komissiolle
ja pyysi komissiota puuttumaan asiaan, koska kaikki tälle
tuotantosektorille myönnetty tuki oli voimassaolevien säännösten
vastaista.
Komissio lähetti 1 päivänä elokuuta 1990 CIRFS:lle kirjeen, jossa
se totesi, että tuki muodostui aluesuunnittelutuesta. Lisäksi
komissio totesi, että tuen myöntämispäätöksestä oli ilmoitettu
asianomaiselle yritykselle ennen viimeistä säännösten soveltamisen
laajentamista koskevaa muutosta. Ilmoitusvelvollisuutta ei siten
ollut.
CIRFS haki EY:n tuomioistuimelta komission 1 päivänä elokuuta 1990
tekemän päätöksen kumoamista.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
EY:n tuomioistuimen tulisi jättää hakemus tutkimatta siltä osin,
kun sen on tehnyt CIRFS ja Hoechst, Imperial Chemical Industries
PLC ja SNIA Fibre SpA.
EY:n tuomioistuimen tulisi hyväksyä AKZO BN:n hakemus ja kumota
komission päätös, josta oli ilmoitettu hakijalle kirjeellä 4 päivänä
lokakuuta 1990.
EY:n tuomioistuimen tulisi velvoittaa komissio vastaamaan omista
oikeudenkäyntikuluistaan lukuunottamatta väliaikaistoimenpiteitä
koskenutta menettelyä, jonka osalta hakijoiden on vastattava oikeudenkäyntikuluista.

EY:n tuomioistuimen tulisi velvoittaa väliintulijat vastaamaan
omista oikeudenkäyntikuluistaan.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissopimuksen 93 art. vastaa ETA-sopimuksen 62 artiklaa.
ETA-sopimuksen 62 artiklassa viitataan pöytäkirjaan 26 EFTAn valvontaviranomaisen
toimivallasta ja tehtävistä valtion tukea koskevissa
asioissa.
ETY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan viimeinen virke
vastaa EFTA-valtioiden valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen
perustamista koskevan sopimuksen pöytäkirjan 3 1 artiklan 3 kohdan
viimeistä virkettä.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
VNp valtionavustuksia koskeviksi yleismääräyksiksi 2.9.1965,
SK:490/1965.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E093 157E173
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 28.6.1993
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.