01.04.1993 689A0065

Kilpailu - Määräävä asema - Yksinosto - Sopimus - Olennaiset markkinat - Hinta - Alennus - Puolustuksen oikeus - Kumoamiskanne

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 1.4.1993.
BPB Industries Plc and British Gypsum Limited vs. Commission. BPB
Industries Plc (BPB) ja British Gypsum Ltd (BG) hakivat EY:n ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimelta ETY:n perustamissopimuksen
86 artiklan mukaista menettelyä koskevan komission päätöksen
89/22/ETY kumoamista. Tapaus T-65/89.

OIKEUSKYSYMYS: Hakijat esittivät hakemuksessaan komission päätöksen
89/22/ETY kumoamiseksi väitteitä ensinnäkin puolustuksen oikeuksien
rikkomisesta, ja tämän rikkomisen toteamisen laiminlyönnistä.
Puolustuksen oikeuksien rikkomisen osalta hakijat väittivät,
ettei komissio ollut tuonut esiin kaikkia asiaa koskevia
asiakirjoja, joita sillä oli hallussaan. Koska tällä väitteellä ei
ollut tosiasiapohjaa, EY:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkäsi sen.
Lisäksi hakijat väittivät, että komissio oli virheellisesti todennut,
että BG oli luonut tukkukauppiaille suunnatun maksujärjestelmän,
jonka yhtenä tarkoituksena oli varmistaa kauppiaille yksinoikeus
tuotteiden ostoon. EY:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
katsoi, että hakijat olivat väärässä väittäessään, että komissio
oli erehtynyt todetessaan tukkukauppiaille suunnatun maksujärjestelmän
olevan määräävän aseman väärinkäyttöä ETY:n perustamissopimuksen
86 artiklan merkityksessä.

Komissio oli väittänyt, että BG oli väärinkäyttänyt määräävää
asemaansa hyväksymällä ja toteuttamalla järjestelmän, jolla annettiin
etusija sellaisten asiakkaiden kipsitilauksille, jotka eivät
varastoineet maahantuotuja kipsilevyjä. Hakijat pitivät komission
väitettä virheellisenä. Tuomioistuin totesi ensinnäkin, että komission
päätöksen kohdissa 13-20 ja 106-109 analysoidaan tuotteiden
olennaiset markkinat. Kohdassa 106 todetaan, että käsiteltävänä
oleva tapaus koskee BPB:n yrityskäyttäytymistä kipsilevyjen
toimittajana, ja toiminnan vaikutusta kilpailuun sekä kauppaan
kipsilevymarkkinoilla, erityisesti suhteessa kilpaileviin tavarantoimittajiin.
Olennaisena tuotteena on pidettävä kipsilevyä.
Komissio oli oikeassa väittäessään, ettei se, onko BG:llä
määräävä asema kipsimarkkinoilla, ollut olennaista käsiteltävänä
olevaan tapaukseen annettavan päätöksen osalta.

Tuomioistuin lausui, että jotta kipsimarkkinoilla hyväksyttyjen
menettelytapojen tavoitteena tai seurauksena olisi vaikuttaa kilpailuun
kipsilevymarkkinoilla, molemmilla markkinoilla tulisi olla
BG:n kauppiaiden lisäksi muita taloudellisia toimijoita, erityisesti
tukkumyyjiä, jotka ovat väitettyjen menettelytapojen uhreja.
Tätä ei ollut kiistetty. Toiseksi kipsimarkkinoiden toiminnan on
osoitettava tiettyjä erityispiirteitä. Tässä mielessä komission
päätöksen 143 ja 146 kohdat osoittavat, että menettelytapa, johon
hyväksytään poikkeuksia, on sitäkin tehokkaampi, sillä ostajien
mahdollisuudet hankkia korvaava tuote ovat vähäiset tuotteiden
teknisten ominaispiirteiden vuoksi. Nämä ominaispiirteet tunnetusti
rajoittavat korvaavuutta kipsimarkkinoilla ja sitovat tiettyyn
tavarantoimittajaan ja asettavat näin ollen asiakkaat riippuvaiseen
asemaan. Lisäksi väitetyllä virheellä komission päätöksen 81
kohdassa ei olisi voinut olla vaikutusta komission harkintaan,
vaikka virhe olisi tullut todistetuksi. Tukkukauppiaat eivät siis
voineet keskenään asettamillaan yhdenmukaisilla ehdoilla vaikuttaa
kipsintoimittajan eli BG:n toimitusaikoihin. Tästä oli seurauksena,
että hyväksytyn menettelytavan tarkoituksena oli epäilemättä
vaikuttaa markkinoihin siinä määrin, kuin se syyllisti kipsinostajat,
jotka eivät olleet noudattaneet näitä menettelytapoja kipsimarkkinoilla.

Kyseisen menettelyn väärinkäytön luonteesta EY:n ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin totesi, että vaikka määräävässä
asemassa olevalla yrityksellä on mahdollisuus asettaa vaikeina
aikoina edellytyksiä toimitusten etusijajärjestykselle, näiden
edellytysten on oltava objektiivisia. Ne eivät saa olla millään
tavoin syrjiviä. Lisäksi edellytysten on oltava objektiivisesti
oikeutettuja, ja niiden tulee noudattaa taloudellisten toimijoiden
välisiä rehellistä kilpailua koskevia säännöksiä. ETY:n perustamissopimuksen
86 artiklassa kielletään määräävää yritystä vahvistamasta
asemaansa turvautumalla muihin kuin kilpailuun kuuluviin
olennaisiin näkökohtiin. Tämä edellytys ei täyty kyseisten kriteerien
osalta, jotka jaottelevat asiakkaat sen mukaan, markkinoivatko
ne tiettyjen kilpailijoiden tuottamia maahantuotuja kipsilevyjä
vai ovatko ne "uskollisia" asiakkaita, jotka hankkivat tuotteensa
BG:ltä. Tällainen kriteeri, joka johtaa vastaaviin palveluihin
epäedullisemmin ehdoin, on itsessään vapaan kilpailun vastainen
syrjivän tarkoituksensa vuoksi. Tähän johtopäätökseen ei vaikuta
se tosiseikka, että väärinkäyttö tapahtui rajoitettuna kautena eli
kesällä 1985, eikä väite siitä, etteivät tiettyjä asiakkaita suhteessa
"uskollisiin" asiakkaisiin koskevat toimitusten viivästymiset
ylittäneet yhtä päivää. Lisäksi komissio oli ottanut nämä seikat
huomioon, eikä komissio tältä osin määrännyt BG:lle sakkoa.
Sitä paitsi tuomioistuin katsoi, että kun markkinoiden kilpailurakenne
on jo heikentynyt määräävässä asemassa olevan yrityksen
käyttäytymisen johdosta, mikä tahansa tähän kilpailurakenteeseen
liittyvä ylimääräinen rajoitus saattaa muodostua tällä tavoin
hankitun määräävän aseman väärinkäytöksi.
Tästä on seurauksena, että BG:n yritystä syrjäyttää kilpailijat
antamalla etusija sellaisten asiakkaiden tilauksille, jotka eivät
käsitelleet maahantuotuja kipsilevyjä, on pidettävä määräävän
aseman väärinkäyttönä kipsilevymarkkinoilla ETY:n perustamissopimuksen
86 artiklan merkityksessä.
Edellä esitetyistä seikoista seuraa, että hakemuksen toinen asiaväite,
jossa hakijat kieltävät määräävän aseman väärinkäytön, on
sellaisenaan hylättävä.

Komission päätöksen 2 artikla viittaa heinä-elokuussa 1985 toteutettuihin
menettelytapoihin. Sen sijaan on kiistatonta, että
komission päätöksen perusteluissa (kohdissa 141 ja 169), joissa
komissio perustelee sakon määräämättä jättämisen, viitataan ainoastaan
elokuussa 1985 toteutettuihin menettelytapoihin. Menettelytavat
oli tarkoitus toteuttaa vain lyhytaikaisina, ja koska tätä
ei ole kiistetty, komission olisi tullut sitä suuremmalla tarkkuudella
määritellä kausi, jonka aikana menettelytavat saattoivat
vääristää kilpailua olennaisilla markkinoilla.
Sitä paitsi komissio totesi vastatessaan tuomioistuimen esittämään
kysymykseen, ettei päätöksen 2 artiklan ja 169 kohdan perustelujen
välillä ollut ristiriitaa. Komissio tunnusti erityisesti, että
päätös soveltui menettelytapoihin, jotka aloitettiin heinäkuussa
1985. Tästä huolimatta ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklan
rikkomisesta voidaan määrätä seuraamus ainoastaan sikäli, kuin
rikkominen on asianmukaisesti tullut todetuksi. Päätös on näin
ollen tältä osin mitätöity puutteellisen perusteluosan ja lisäksi
asiavirheen vuoksi. Näin ollen on asianmukaista, että tuomioistuin
kumoaa päätöksen 2 artiklan siltä osin, kun se viittaa heinäkuussa
toteutettuihin toimenpiteisiin.
Tuomioistuin hylkäsi lisäksi väitteet siitä, että komissio olisi
toiminut virheellisesti määrätessään sakon BPB:lle BP:n Pohjois-Irlannissa
suorittamien toimenpiteiden johdosta.

RATKAISU:
(1) Kumoaa komission 5 päivänä joulukuuta 1988 tekemän päätöksen
89/22/ETY, joka koskee ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklan
mukaista menettelyä sikäli, kuin se liittyy heinäkuuhun 1985;
(2) Hylkää muilta osin hakemuksessa esitetyt väitteet;
(3) Määrää hakijat vastaamaan oikeudenkäyntikuluista mukaan lukien
väliintulijan Iberian kulut.
(4) Julistaa, että Espanjan kuningaskunnan on vastattava omista
kuluistaan.

TOSISEIKAT: BPB on Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimiva holdingyhtiö
yhtymässä, jonka tuotantokapasiteetti kattaa lähes puolet
kipsilevyjen tuotannosta ja jonka vahvistettu nettoliikevaihto
tilivuodelta 1987 oli 1.116.000.000 ecua. BPB toimii Yhdistyneen
kuningaskunnan rakennuskipsi- ja kipsilevyaloilla omistamansa
tytäryhtiön BG:n välityksellä. Kipsituotteiden valmistus Irlannissa
on BPB:n irlantilaisen tytäryhtiön Gypsum Industries Plc
(GIL) hallussa, ja se toimittaa BG:n välityksellä tuotteitaan Pohjois-Irlannin
markkinoille.
Ranskalaiseen yhtymään kuuluva yritys Lafarge UK Ltd (Lafarge)
aloitti vuonna 1982 Ranskassa valmistettujen kipsilevyjen maahantuonnin
Isoon-Britanniaan. Siitä huolimatta, että Lafarge laajensi
toimintaansa, se ei tehdasalueeseensa liittyvien vaikeuksien vuoksi
pystynyt toimittamaan tavanomaisia kipsieriä suurelle osalle
asiakkaitaan. Iberian Trading UK Ltd (Iberian) aloitti vuonna 1984
espanjalaisen yrityksen (EPYSA) valmistamien kipsilevyjen maahantuonnin.
Iberianin hinnat olivat noin 5-7 %:a alhaisempia kuin
BG:n hinnat, mutta tuotevalikoima rajoittui kaikkein kysytyimpiin
standardikokoisiin kipsilevyihin. Myös Iberianilla oli toimitusvaikeuksia.

BG toimitti vuosina 1985-1986 noin 96 %:a Yhdistyneessä kuningaskunnassa
myydyistä kipsilevyistä. Muutoin markkinat jakaantuivat
Lafargen ja Iberianin kesken. Iberian pyysi kesäkuussa 1986 komissiota
toteamaan neuvoston asetuksen N:o 17 3 artiklan nojalla,
että BPB oli toiminut ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklan vastaisesti.

Komissio päätti aloittaa asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan
mukaisen menettelyn. Komissio totesi 5 päivänä joulukuuta 1988
tekemässään päätöksessä, että BPB ja BG olivat käyttäneet väärin
määräävää asemaansa kipsilevyjen tuotantomarkkinoilla Isossa-Britanniassa,
Irlannissa ja Pohjois-Irlannissa.
Perusteluna komissio esitti, että seuraavia toimia oli pidettävä
hyvän liiketavan vastaisina: BG:n rakentajien tukkukauppiaille
suuntaama myynninedistämisjärjestelmä ja yksinostosopimukset;
ensisijaiset toimitukset asiakkaille, jotka eivät käyneet kauppaa
maahantuodulla kipsillä; hinnanalennukset Pohjois-Irlannissa toimiville
rakentajien tukkukauppiaille, jotta ne eivät välittäisi
maahantuotuja kipsilevyjä.
BGB ja BG hakivat EY:n tuomioistuimelta komission 5 päivänä joulukuuta
1988 tekemän päätöksen kumoamista. EY:n tuomioistuin suoritti
loppuun kirjallisen menettelyn ja myönsi Espanjalle väliintulo-oikeuden
vastaajien puolesta. EY:n tuomioistuin siirsi tapauksen
EY:n ensimmäisen tuomioistuimen käsiteltäväksi kyseisen tuomioistuimen
perustamista koskevan neuvoston 24 päivänä lokakuuta 1988
tekemän päätöksen nojalla. EY:n ensimmäisen asteen tuomioistuin
myönsi Iberianille väliintulo-oikeuden vastaajan puolesta.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissopimuksen 86 art. vastaa ETA-sopimuksen 54 artiklaa.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
Laki kilpailunrajoituksista 27.5.1992, SK:480/1992 [ETA], erityisesti
3:§n 2 mom., 7§ ja 9§.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
362R0017 363R0099
389D0022 157E086
EY:N TUOMIOISTUINTEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
689A0007 692A0010 692A0012
692A0015 689A0061 689A0030
689A0051 689J0234 681J0322
676J0085 669J0048 685J0053
686J0062 676J0027 684J0226
686J0062 690J0041 673J0006
673J0007 678J0022 678J0030
682J0043 682J0063 682J0107
687J0279 690J0041
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 12.8.1993
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.