31.03.1993 685J0129

Kilpailu - Sopimus - Kolmas maa - Komissio - Päätös - Horisontaalinen kilpailunrajoitus - Yhdenmukaistettu menettelytapa - Hinta - Ilmoitus - Vienti - Kielto - Jälleenmyynti - Puolustuksen oikeus - Kumoamiskanne

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 31.3.1993. A.Ahlström Osakeyhtiö vs.
Commission. Hakijat hakivat EY:n tuomioistuimelta julistusta siitä,
että ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan menettelyyn liittyvä
komission 19 päivänä joulukuuta 1984 tekemä päätös 85/202/ETY
oli mitätön. Yhdistetyt tapaukset C-89/85, C-104/85, C-114/85,
C-116/85, C-117/85, C-125/85, C-126/85, C-127/85, C-128/85 ja
C-129/85.

OIKEUSKYSYMYS: Hakijoiden mielestä komissio oli kolmella eri tavalla
olennaisesti rikkonut puolustuksen oikeuksia. Ensinnäkin
hintayhteistyötä koskenutta valitusta ei ollut liitetty hakijoille
toimitettuun väitteitä koskevaan lausumaan. Toiseksi komissio oli
kerännyt edellä mainittuun päätöksen osaan asiakirjoja sen jälkeen,
kun väitteitä koskeva lausuma oli annettu. Hakijoilla ei
näin ollen ollut mahdollisuutta ilmaista mielipiteitään. Kolmanneksi
komission olisi pitänyt järjestää asianosaisten tuottajien
yhteinen kuuleminen.
ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltuvuutta
koskevan komission päätöksen osan tarkastelu osoitti, että ainoastaan
yhden kohdan voitiin tulkita viittaavan erityisesti kauppahintoihin.
Tässä komission päätöksen 66 kohdassa todettiin, että
pohjoisamerikkalaisten tuottajien hinnat vastasivat kolmen ja
puolen vuoden ajan skandinaavisten tuottajien hintoja lukuunottamatta
vuoden 1977 ensimmäistä puolta vuotta, jolloin pohjoisamerikkalaiset
tuottajat myönsivät hinnanalennuksia ja lisäsivät
markkinaosuuksiaan. Muissa komission esille ottamissa kohdissa
viitataan ensinnäkin hinnoittelujärjestelmän mukaiseen hintasäännöstelyyn
ja toiseksi yleensä hintoihin ilman lisämäärityksiä.
Tästä oli seurauksena, ettei väitteitä koskeva lausuma täyttänyt
selkeysvaatimuksia.
EY:n tuomioistuin kiinnitti huomiota siihen, että komission päätöksessä
nämä kaksi rikkomista eivät ole yhteneviä. Päätöksessä
kummallakin rikkomisella on omat ominaisuutensa, jotka liittyvät
ratkaiseviin seikkoihin, kuten yhteistyön osapuoliin tai rikkomisen
kauteen. Näin ollen rikkomiset olisi täytynyt tuoda esille jo
väitteitä koskevan lausuman antamisajankohtana. Tämä oli kyseisessä
tapauksessa välttämätöntä siinäkin mielessä, että nämä kaksi
rikkomista johtivat erilaisiin sakkoihin.
Edellä esitetystä oli seurauksena, ettei hintayhteistyötä koskenutta
valitusta ollut selkeästi tuotu esille väitteitä koskevassa
lausumassa. Tämän vuoksi hakijoille ei ollut annettu mahdollisuutta
puolustautua tehokkaasti hallinnollisen menettelyn aikana.
Suomalaiset, yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset hakijat hakivat
päätöksen 1 artiklan 1 kohdan kumoamista. Tämän kohdan mukaan
hakijat ja muut ruotsalaiset, yhdysvaltalaiset ja norjalaiset
tuottajat olivat olleet hintayhteistyössä Euroopan talousyhteisön
alueelle tuotetun valkaistun sulfaattimassan osalta joko koko
vuoden tai osan vuodesta 1975 vuoteen 1981 kestäneen kauden.
Komissio väitti, että neljännesvuosittainen hintailmoitusjärjestelmä
itsessään rikkoi ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklaa.
EY:n tuomioistuin totesi, ettei selluloosamarkkinoiden neljännesvuosittaista
hintailmoitusjärjestelmää voida pitää itsessään ETY:n
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastaisena.
Komissio väitti myös, että hintailmoitusjärjestelmä oli todisteena
aikaisemman vaiheen yhteistyöstä.
Päätöksen 82, 107 ja 110 kohdan mukaan rinnakkaistoiminta muodostuu
olennaisesti neljännesvuosittaisesta hintajärjestelmästä,
ilmoitusten samanaikaisuudesta tai lähes samanaikaisuudesta ja
siitä, että ilmoitetut hinnat olivat yhtäpitävät. Lukuisista telefakseista
ja asiakirjoista, joihin viitataan päätöksen 61 kohdassa
ja sitä seuraavissa kohdissa, käy ilmi, että tietyt tuottajat
olivat sopineet tapaamisista ja tehneet sopimuksia tarkoituksenaan
vaihtaa hintatietoja.
Tuottajat tapasivat aika ajoin sopiakseen "KEA:n suositushinnoista".
Näin ollen oli selvää, että KEA:han kuuluvat tuottajat toimivat
hintailmoitusyhteistyössä selluloosan osalta. Samoin tulisi
ottaa huomioon se, että tuottajat olivat sitoutumalla ilmoittamaan
etukäteen mahdolliset hinnanmuutokset yhteisesti sopimistaan hinnoista
luoneet sellaisen tulevia toimenpiteitä koskevan tietojenvaihtojärjestelmän,
joka rajoitti kilpailua.
Hakijoiden väitteestä, etteivät ryhmän jäsenet käytännössä aina
noudattaneet sovittua KEA:n suositushintaa, ei ollut apua. Tämä
väite paljastaa epäsuorasti, että hakijat ainakin joskus ilmoittivat
KEA:n suositushinnat ja toimivat siten hintayhteistyössä.
Komissio oli päätöksensä 1 artiklan 3 kohdassa tullut siihen johtopäätökseen,
että hakijat, jotka olivat KEA:n jäseniä, olivat
olleet yhteistyössä kauppahintojen osalta.
Komission on täytynyt nojautua pääsääntöisesti väitteitä koskevan
lausuman laatimisen jälkeen koottuihin asiakirjoihin, kun se totesi
kauppahintoihin liittyvästä rikkomisesta. Koska KEA:n jäsenillä
ei ollut mahdollisuutta ilmaista kantojaan näissä asiakirjoissa,
ja puolustuksen oikeuksia oli siten rikottu, kiistanalaisen päätöksen
1 artiklan 3 kohta on tältä osin kumottava.
Komissio ei voi ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan mukaan
määrätä seuraamusta kilpailua rajoittavasta käyttäytymisestä,
jollei käyttäytymisellä ole vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen
kauppaan.
Kyseisessä tapauksessa päätöksen liitteen toisesta taulukosta käy
ilmi, että käsiteltävänä olevalla kaudella amerikkalaisten tuottajien
osuus selluloosan viennistä suhteessa yhteisön alueen kokonaiskulutukseen
vaihteli 14.01 %:n ja 17.67 %:n välillä. Koska
tämän suuruinen markkinaosuus ei ole merkityksetön, KEA:n puitteissa
suoritettua hintailmoitusyhteistyötä ja tietojenvaihtoa on
pidettävä sellaisena, että se saattoi vaikuttaa jäsenvaltioiden
väliseen kauppaan.
KEA:n jäsenet kritisoivat päätöksen 1 artiklan 3 kohtaa sillä
perusteella, että heitä oli syrjitty suhteessa Finncell -yhtiöön.
Päätöksen 135 kohdassa komissio ilmaisi aikomuksensa käsitellä
erillisessä päätöksessä Finncell -yhtiön yhteensopivuutta ETY:n
perustamissopimuksen 85 artiklan kanssa. KEA:n jäsenet väittivät,
että Finncell -yhtiöllä oli yhteisön alueella enemmän asiakkaita
kuin KEA:lla ja että Finncell -yhtiön säännöt, jotka edellyttävät
selluloosan markkinointia kyseisen yhteisön välityksellä, ovat
rajoittavampia.
EY:n tuomioistuin katsoi, ettei tämä väite vaikuttanut rikkomisen
toteamiseen.
EY:n tuomioistuin totesi, että päätöksen 1 artiklan 3 kohta on
kaiken edellä esitetyn perusteella puolustuksen oikeuksia loukkaavana
kumottava siltä osin, kun siinä todettiin KEA:n jäsenten
toimineen hintayhteistyössä.
Komission päätöksen 1 artiklan 4 kohdassa yhtiöiden St. Anne,
Finncell ja lukuisten muiden ruotsalaisten, norjalaisten ja portugalilaisten
tuottajien katsottiin vaihtaneen vuoden 1973 ja 1977
välisellä kaudella kovapuuselluloosan toimitushintoja koskevia
yksilöityjä tietoja Fides'in välityksellä.
Kanadalainen tuottaja St. Anne ja suomalainen yhtiö Finncell hakivat
tämän 1 artiklan 4 kohdan kumoamista.
Päätöksen 44 ja 56 kohdan asiakirjat yhdessä vahvistavat Finncell
-yhtiön osallisuuden Fides'in kokouksissa.
Suomalaiset hakijat olivat sitä mieltä, ettei niillä rikkomisilla,
jotka komissio väittää tulleen toteen näytetyksi, yleisesti ottaen
ole vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen selluloosan kauppaan.
Nämä väitteet ovat yhdenmukaisia KEA:n jäsenten esittämien väitteiden
kanssa ja edellyttävät vastaavanlaista ratkaisua kuin 143
kohdassa on annettu. Väitteet on hylättävä.
Kanadalaiset hakijat St. Anne, Westar, MacMillan ja Canfor hakivat
komission päätöksen 1 artiklan 5 kohdan kumoamista. Kyseisessä
kohdassa niille ja muille yhdysvaltalaisille, ruotsalaisille ja
norjalaisille tuottajille määrättiin sakko sen vuoksi, että ne
olivat soveltaneet selluloosan myyntisopimuksissa lausekkeita,
joissa kiellettiin ostajia viemästä tai jälleenmyymästä selluloosaa.

EY:n tuomioistuin totesi, että lauseke, jonka tarkoituksena on
estää ostajaa jälleenmyymästä tai -viemästä ostamiaan tavaroita,
on luonteeltaan sellainen, että se saattaa jakaa markkinoita ja
vaikuttaa tämän kautta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
Yhdysvaltalaiset hakijat, joihin kuului Bowater muttei IPS, ja
kanadalaiset hakijat Westar, Welwood, MacMillan, Canfor ja British
Columbia hakivat päätökseen liitetyn toimenpiteen kumoamista joko
kokonaisuudessaan tai osittain.
Toimenpiteen säännökset on kumottava siltä osin kuin ne asettavat
rikkomisista velvoitteita, jotka eivät perustu komission omiin
tutkimuksiin ja joita EY:n tuomioistuin ei ole kumonnut.

RATKAISU:
(1) ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan mukaiseen menettelyyn
liittyvän komission 19 päivänä joulukuuta 1984 tekemän päätöksen
85/202/ETY 1 artiklan 1 kohta kumotaan.
(2) Yllä mainitun päätöksen 1 artiklan 2 kohta kumotaan.
(3) Yllä mainitun päätöksen 1 artiklan 3 kohta kumotaan siltä osin
kuin se vahvistaa toimitushintoja koskevan yhteistyön.
(4) Yllä mainitun päätöksen 1 artiklan 4 kohta kumotaan St. Anne -
yhtiön osalta.
(5) Hakemukset yllä mainitun päätöksen 1 artiklan 5 kohtaa vastaan
kumotaan perusteettomina.
(6) Päätökseen liitetyt toimenpidesäännökset on kumottava sikäli,
kuin ne asettavat muita kuin komission huomioimista loukkauksista
johtuvia velvoitteita, joita EY:n tuomioistuin ei ole kumonnut.
(7) Hakijoille määrätyt sakot kumotaan lukuunottamatta Finncell ja
Canfor, MacMillan, St. Anne ja Westar yhtiöille määrättyjä sakkoja,
jotka lasketaan 20.000 ecuun.
(8) Mead Corporation vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
(9) Komissio vastaa EY:n tuomioistuimen pyytämien kahden asiantuntijan
raporteista johtuneista kuluista.
(10) Komissio velvoitetaan vastaamaan kahdesta kolmasosasta jäljelle
jääneistä kuluista ja KEA:n jäsenet yhdestä yhdeksäsosasta,
Finncell yhdestä yhdeksäsosasta ja kanadalaiset hakijat St. Anne,
Westar, MacMillan ja Canfor yhdestä yhdeksäsosasta jäljelle jääneistä
kuluista.
(11) Yhdistynyt kuningaskunta väliintulijana velvoitetaan vastaamaan
omista oikeudenkäyntikuluistaan.

TOSISEIKAT: Komissio oli kiistanalaisessa päätöksessään todennut,
että neljäkymmentä selluloosan tuottajaa ja kolme heidän toimialajärjestöään
olivat loukanneet ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohtaa. Tämän seurauksena komissio määräsi sakkoja 39 tuottajalle,
joille päätös oli osoitettu. Tuote, jota oletettu yhteistyö
koski, oli valkaistu sulfaattimassa, jota saatiin selluloosan
kemiallisesta jalostuksesta ja jota käytettiin korkealuokkaisen
paperin tuotantoon.
Selluloosan tuottajilla oli tapana solmia asiakkaidensa kanssa
pitkäaikaisia hankintasopimuksia jopa viideksi vuodeksi. Tällaisella
sopimuksella tuottaja takasi asiakkaalleen mahdollisuuden
hankkia neljännesvuosittain vähimmäismäärän selluloosaa hinnalla,
joka ei ylittänyt vuosineljänneksen alussa asiakkaalle ilmoitettua
hintaa. "Neljännesvuosittaiset hintailmoitukset" muodostivat vakiintuneen
liiketavan eurooppalaisilla selluloosamarkkinoilla.
Tämän järjestelmän mukaan tuottajat ilmoittivat asiakkailleen ja
kauppaedustajilleen joitakin viikkoja tai päiviä ennen kunkin
vuosineljänneksen alkua tavoitehinnat kutakin selluloosatyyppiä
varten.
Asiakkaille toimitetut myyntihinnat saattoivat joko vastata hintailmoituksia
tai olla niitä alhaisempia, mikäli asiakkaalle myönnettiin
hinnanalennuksia tai maksumyönnytyksiä.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
EY:n tuomioistuimen tulisi:
- jättää hakemukset tutkimatta siltä osin kuin hakijat hakevat
koko toimenpiteen tai sen osan kumoamista tai vapautumista
toimenpiteestä;
- kumota kiistanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohta St.
Annen osalta;
- kumota päätöksen 1 artiklan 2 kohta Chesapeaken ja Scottin
osalta;
- kumota päätöksen 1 artiklan 1 ja 2 kohdat seuraavien yritysten
osalta:
British Columbia Forest Products Ltd,
Canadian Forest Products Ltd,
MacMillan Bloedel Ltd,
Welwood of Canada Ltd,
Westar Timber Ltd,
Bowater Incorporated,
Federal Paper Board Company,
Crown Zellerbach,
Georgia-Pacific Corporation,
International Pulp Sales Company,
Weyerhaeuser Company,
Ahlström Oy,
Enso-Gutzeit Oy,
Joutseno-Pulp Co.,
Kaukas AB Oy,
Kemi Oy,
Metsä-Botnia AB Oy,
Metsäliiton Teollisuus Oy,
Oulu Oy,
Wilh Schaumann AB Oy,
Sunila Oy,
Veitsiluoto Oy;
- kumota päätöksen 1 artiklan 3 kohta siltä osin kuin siinä
todetaan hakijoiden yhdenmukaistetuista toimitushinnoista
KEA:n kanssa;
- kumota päätöksen 1 artiklan 4 kohta St. Annen osalta;
- kumota päätöksen 3 artikla hakijoille määrättyjen sakkojen
osalta lukuunottamatta yhtiöitä Canadian Forest Products,
MacMillan, St. Anne, Westar ja Finncell;
- määrätä Canadian Forest Products, MacMillan, St. Anne ja
Westar yhtiöiden sakot 20.000 ecun suuruiseksi;
- hylätä hakemukset muilta osin;
- määrätä komissio vastaamaan kyseistä tapausta varten hankituista
asiantuntijalausunnoista kertyneistä kuluista;
- julistaa, että osapuolet, mukaan lukien Yhdistynyt kuningaskunta
väliintulijana, vastaavat muilta osin omista
kuluistaan lukuunottamatta komission kuluja Mead ja
Finncell yhtiöiden osalta. Viimeksi mainituista kuluista
kyseiset hakijat vastaavat kyseiset hakijat kukin omasta
puolestaan. Tapauksen C-89/85 suomalaisten yritysten kuluista
vastaa komissio.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissopimuksen 85 art. vastaa ETA-sopimuksen 53 artiklaa.
Neuvoston asetus N:o 17/62 mainitaan ETA-sopimuksen pöytäkirjassa
21, joka koskee yrityksiin sovellettavien kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa.

EFTA-valtioiden valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamista
koskevan sopimuksen pöytäkirja 4 EFTAn valvontaviranomaisen
tehtävistä ja toimivallasta kilpailuasioissa, II luku sisältää
yleiset menettelysäännöt ETA-sopimuksen 53 artiklan täytäntöönpanosta.
Kyseisen pöytäkirjan II luvussa toistetaan soveltuvin
osin asetuksen N:o 17/62 sisältö.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
L kilpailunrajoituksista 27.5.1992, SK:480/1992 [ETA], erityisesti
6§ ja 9§.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
385D0202 157E085
157E173
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 30.6.1993
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.