28.11.1991 690J0198

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläinen - Sosiaaliturva - Sovellettava lainsäädäntö - Varhaiseläke - Perhe-etuus - Velvoitteen täyttämättä jättäminen

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 28.11.1991. Euroopan yhteisöjen
komissio vs. Alankomaat. Komissio vaati julistusta siitä, että
Alankomaat oli jättänyt neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 73
ja 75 artiklan mukaisen velvoitteen täyttämättä. Asia C-198/90.

OIKEUSKYSYMYS:
Komissio haki ETY:n perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla
julistusta siitä, että Alankomaat oli jättänyt asetuksen N:o
1408/71 73 ja 75 artiklan mukaisen velvoitteen täyttämättä, kun se
oli kieltäytynyt maksamasta perhe-etuuksia varhennettua
vanhuuseläkettä saaville työntekijöille, jotka eivät asuneet
Alankomaissa mutta joihin sovellettiin asetuksen N:o 1408/71 73 ja
75 artiklan mukaan Alankomaiden lainsäädäntöä.
Komissio väitti, että varhennettua vanhuuseläkettä saava henkilö
on asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan a kohdan tarkoittama 'palkattu
työntekijä', ja koska tällaista henkilöä on pidettävä aktiivisena
työntekijänä, tulee myös asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2
kohdan a alakohta sovellettavaksi. Tämän vuoksi heihin sovelletaan
edelleen Alankomaiden lainsäädäntöä ja heillä on 73 artiklan
nojalla oikeus saada Alankomaiden lainsäädännön mukaisia perhe-etuuksia
perheenjäsenistään, jotka eivät asu Alankomaissa.

Komissio totesi myös, että se että varhennetulla vanhuseläkkeellä
olevat henkilöt ovat pakollisesti vakuutettuja Alankomaiden
sairausvakuutusjärjestelmässä (Ziekenfondswet) todisti, että
heihin sovellettiin edelleen Alankomaiden lainsäädäntöä.
EY:n tuomioistuin totesi, että asetuksen N:o 1408/71 73 artikla on
yhdenmukainen asetuksen 13 ja 17 artiklan ristiriitasäännösten
kanssa. Asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan a alakohta ei
sovellu, toisin kuin komissio väitti, varhennetulla
vanhuuseläkkeellä olevaan työntekijään. EY:n tuomioistuin on
aiemmin todennut, että säännöksen tarkoitus on ratkaista
lainsäädännön ristiriitatilanteita, joita voi syntyä, kun samalta
ajalta työskentelyvaltio ja asuinvaltio ovat eri jäsenvaltiossa.
Tällaisia ristiriitoja ei voi syntyä enää sen jälkeen, kun
työntekijä on lopullisesti lopettanut työnteon. Vaikka
varhaiseläkkeellä oleva työntekijä on edelleen vakuutettuna
sairausvakuutuskassassa, tämä laki ei sovellu häneen asetuksen N:o
1408/71 13 artiklan 2 kohdan alakohdan nojalla. Näin 73 artikla ei
sovellu tämänkaltaisiin työntekijöihin. Asetuksen 75 artikla on
taas lähinnä kahta edeltävää artiklaa täydentävä säännös. Näin
kanne 73 ja 75 artiklan rikkomisesta tulee hylätä.

Komissio väitti kanteessaan vaihtoehtoisesti, että Alankomaiden
yleiseen lapsietuuslainsäädäntöön (Algemene Kinderbislagwet) ei
voitu nojautua. Komissio väitti EY:n tuomioistuimen aiemman
oikeuskäytännön mukaisesti, että jokaisen jäsenvaltion
lainsäätäjän asiana on säätää edellytyksistä, joilla luodaan
oikeudet ja velvollisuudet liittyä sosiaaliturvajärjestelmään tai
tällaisen järjestelmän tiettyyn alaan. Ikä sisältää edellytykset
liittymisen lakkaamisesta, edellyttäen aina, että tässä yhteydessä
ei syrjitä isäntäjäsenvaltion kansalaisia ja toisten
jäsenvaltioiden kansalaisia. Alankomaiden lainsäädännössä asetettu
asumista koskeva edellytys on tässä suhteessa välillisesti
syrjivä, koska se on omiaan toimimaan toisen jäsenvaltion
kansalaisten vahingoksi eivätkä ne voi vedota siihen. Nämä
valitukset eivät kuitenkaan ilmene virallisesta kanteesta eivätkä
perustellusta lausumasta, jossa vedottiin ainoastaan asetuksen N:o
1408/71 73 ja 75 artiklan rikkomiseen. Siinä ei vedottu suorasti
tai epäsuorasti yhdenvertaisen kohtelun rikkomiseen. EY:n totesi
aiempaan oikeuskäytäntöönsä viitaten, että ETY:n
perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla nostetut kanteen rajat
määräytyvät artiklan mukaisen edeltävän hallinnollisen menettelyn
ja hakemuksessa tavoitellun päätöksen muodon perusteella. Kanteen
soveltamisalaa ei voida laajentaa perustellun lausunnon antamisen
jälkeen, koska hakemuksen ja perustellun lausunnon täytyy
pohjautua samoihin perusteisiin ja alistamiseen. Tämän vuoksi
kanne hylätään kokonaisuudessaan.

RATKAISU:
(1) EY:n tuomioistuin hylkää hakemuksen; ja
(2) velvoitetaan komissio maksamaan oikeudenkäyntikulut.

TOSISEIKAT:
Komissio haki ETY:n perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla
julistusta siitä, että Alankomaat oli jättänyt asetuksen N:o
1408/71 73 ja 75 artiklan mukaisen velvoitteen täyttämättä, kun se
oli kieltäytynyt maksamasta perhe-etuuksia varhennettua
vanhuuseläkettä saaville työntekijöille, jotka eivät asuneet
Alankomaissa mutta joihin sovellettiin asetuksen N:o 1408/71 73 ja
75 artiklan mukaan Alankomaiden lainsäädäntöä.
Alankomaiden viranomaiset kieltäytyivät maksamasta perhe-etuutta
lapsesta varhennetun vanhuuseläkkeen saajalle, kun henkilö ei
asunut Alankomaissa. Alankomaiden viranomaiset perustivat
menettelynsä toisaalta Alankomaiden lainsäädännön säännökseen
(Algemene Kinderbijslagwet 6 artiklan 1 kohta) ja toisaalta
siihen, että asetuksessa N:o 1408/71 ei ole työntekijöihin
sovellettavaan 73 artiklaan, työttömiä koskevaan 74 artiklaan ja
eläkeläisiin sovellettavaan 77 artiklaan verrattavaa säännöstä,
joka oikeuttaisi toisessa jäsenvaltiossa asuvan varhennetun
vanhuuseläkkeen saajaan perhe-etuuteen.
Komissio katsoi, että asetuksen N:o 1408/71 73 ja 75 artikla
soveltuvat myös työntekijään, joka kuului varhennettuun
vanhuuseläkejärjestelmään. Komissio katsoi myös, että yllä
mainittua Alankomaiden lain asumisperustetta koskevaa säännöstä ei
voida soveltaa henkilöön, joka kuuluu asetuksen N:o 1408/71
soveltamisalaan.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
Julkisasiamies ehdottaa, että tuomioistuin hylkäisi kanteen
kokonaisuudessaan ja määräisi komission vastaamaan
oikeudenkäyntikuluista.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
371R1408
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
680J0104
688J0140
688J0245
682J0166
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 5.4.1995
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.