10.12.1991 690J0179

Yksinoikeus - Yritys - Markkinat - Väärinkäyttö - Määräävä asema - Välitön oikeusvaikutus - Yksilön oikeus - Työntekijä - Kansalaisuus - Palvelu - Hinta - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 10.12.1991. Merci Convenzionali di Genova
SpA vs. Siderurgica Gabrielli SpA. Tribunale di Genovan kysymykset
ETY:n perustamissopimuksen 7, 30, 85, 86 ja 90 artiklan tulkinnasta.
Tapaus C-179/90.

OIKEUSKYSYMYS: Kansallinen tuomioistuin kysyi, estääkö ETY:n perustamissopimuksen
90 artikla yhdessä 7, 30 ja 86 artiklan kanssa jäsenvaltiota
soveltamasta sellaista säännöstä, jonka nojalla yritykselle
annetaan yksinoikeus satamatyön järjestämiseen ja joka velvoittaa
yritystä teettämään työn liikkeellä, jonka työntekijät ovat yksinomaan
Italian kansalaisia. Lisäksi alioikeus kysyi, sisältävätkö nämä
artiklat yksilön oikeuksia, joita kansallisen tuomioistuimen on suojeltava.

EY:n tuomioistuin katsoi, että satamayritystä, jolla on yksinoikeus
satamatyön järjestämiseen kolmansien hyväksi ja satamaliikettä, jolla
on yksinoikeus tehdä satamatyötä, on pidettävä yrityksinä, joille
valtio on myöntänyt yksinoikeuksia ETY:n perustamissopimuksen 90
artiklan 1 kohdan merkityksessä. Tässä artiklassa säädetään, ettei
jäsenvaltio saa toteuttaa tai pitää voimassa yksinoikeuksia saavia
yrityksiä koskevia toimenpiteitä, jotka ovat ristiriidassa ETY:n
perustamissopimuksen määräysten erityisesti 7 artiklan tai kilpailusääntöjen
kanssa.
EY:n tuomioistuin totesi, että 7 artiklaa sovelletaan itsenäisesti
ainoastaan silloin, kun ETY:n perustamissopimukseen ei sisälly erityistä
kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa. Työntekijöitä
koskevasta syrjinnän kiellosta on säädetty ETY:n perustamissopimuksen
48 artiklassa. Se estää sellaisten kansallisten säännösten soveltamisen,
joissa oikeus tehdä työtä yrityksessä, kuten tässä tapauksessa
Genovan satamassa, varataan jäsenvaltion kansalaisille.
EY:n tuomioistuin on vakiintuneessa oikeuskäytännössään katsonut,
että ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklan mukainen määräävä asema
on yrityksellä, jolla on oikeudellinen monopoli, joka ulottuu merkittävään
osaan yhteismarkkinoita. Tässä tapauksessa on kyse Genovan
sataman rahtausmarkkinoista, joihin liittyy kolmansien hyväksi tehdyn
työn järjestäminen ja suorittaminen. Kyseisen sataman liikenteen
määrä ja sen merkitys asianomaisten jäsenvaltioiden merikuljetuksen
kokonaistuonnille ja -viennille osoittivat, että markkinat muodostivat
merkittävän osan yhteismarkkinoita. Määräävän aseman luominen
antamalla 90 artiklan 1 kohdan mukaisia yksinoikeuksia ei sinänsä ole
86 artiklan vastaista. Jäsenvaltio rikkoo kuitenkin näitä kahta artiklaa,
jos tällainen yritys pelkästään käyttämällä sille annettuja
yksioikeuksia käyttää väärin määräävää asemaansa tai kun tällaiset
oikeudet saattavat johtaa tilanteeseen, jossa yritys käyttää väärin
asemaansa. Tällainen väärinkäytös voi ilmetä palvelujen käyttäjille
asetettuina kohtuuttomina ostohintoina tai muina kohtuuttomina kaupanedellytyksinä,
teknisen kehityksen rajoittamisena kuluttajien haitaksi
tai erilaisten edellytysten soveltamisena toisten kauppakumppaneiden
vastaaviin toimenpiteisiin.
Tapauksesta ilmenee, että yksinoikeuksia saaneet yritykset ottivat
maksuja sellaisistakin palveluista, joita ei ollut pyydetty, perivät
suhteettomia maksuja, kieltäytyivät käyttämästä nykyaikaista teknologiaa,
mikä johti kulujen kasvuun ja pitkitti tehtävien suorittamista.
Kyseiset yritykset myönsivät lisäksi hinnanalennuksia tietyille kuluttajille
ja asettivat nämä alennukset toisten kuluttajien kannettaviksi.

Näissä olosuhteissa jäsenvaltio oli ottamalla käyttöön säännöksiä,
jotka olivat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan
luonut 86 artiklan vastaisen tilanteen. Tällainen tilanne oli esimerkiksi
tässä tapauksessa, kun otetaan huomioon Genovan sataman merkitys
tuonnille.
EY:n tuomioistuin katsoi 30 artiklan tulkinnasta, että kansallinen
toimenpide, joka helpottaa määräävän aseman väärinkäyttöä ja joka voi
vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, on yleensä tämän artiklan
vastainen, jos se vaikeuttaa ja rajoittaa tuontia muista jäsenvaltioista.
Tapauksen tosiseikoista ilmeni, että laivan oma miehistö
olisi voinut purkaa tavarat alhaisemmilla kustannuksilla, joten yksinoikeuksia
omaavien yritysten pakollinen käyttö johti ylimääräisiin
kustannuksiin. Koska tällainen toiminta vaikutti tavaran hintaan, se
vaikutti myös tuontiin.
ETY:n perustamissopimuksen 30, 48 ja 86 artiklalla on välitön oikeusvaikutus
myös 90 artiklan puitteissa ja ne luovat yksilön oikeuksia,
joita kansallisen tuomioistuimen on suojeltava.
Kansallinen tuomioistuin kysyi, onko satamayhtiöiden katsottava tuottavan
yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja 90
artiklan 2 kohdassa säädetyssä merkityksessä. EY:n tuomioistuin totesi,
ettei ETY:n perustamissopimuksen määräyksistä poikkeamiseen riitä
se, että kyseiselle yritykselle on uskottu tällaisia palveluja, vaan
on lisäksi osoitettava, että perustamissopimuksen määräysten soveltaminen
estää tämän toiminnan harjoittamisen. Lisäksi on osoitettava,
ettei yhteisön etua loukata. Tapauksesta ei ilmene, että satamatyö on
yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää palvelua, joka erottaa
sen erityisesti muista talouselämän toiminnoista, tai että ETY:n
perustamissopimuksen noudattaminen estää yritystä täyttämästä velvollisuuksiaan.

RATKAISU:
(1) Kansalliset säännökset, jotka antavat jäsenvaltiossa sijaitsevalle
yritykselle yksinoikeuden satamatyön järjestämiseen ja vaativat
tästä syystä teettämään työn satamaliikkeellä, jonka työntekijöinä on
yksinomaan jäsenvaltion omia kansalaisia, ovat vastoin ETY:n perustamissopimuksen
90 artikla 1 kohtaa yhdessä 30, 48 ja 86 artiklan kanssa.

(2) ETY:n perustamissopimuksen 30, 48 ja 86 artikla luovat yhdessä 90
artiklan kanssa yksilölle oikeuksia, joita kansallisen tuomioistuimen
on suojattava.
(3) ETY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan on tulkittava
tarkoittavan, ettei satamayritykselle ja/tai ensimmäisessä kysymyksessä
kuvatussa asemassa olevalle liikkeelle yksinomaan tässä kuvauksessa
ilmenevien seikkojen nojalla kuulunut tämän artiklan mukaisten
yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottaminen.

TOSISEIKAT: Genovan satama on, niin kuin kaikki Italian satamat, viranomaisten
hallinnon alainen. Sataman työntekijät ovat järjestäytyneet
ryhmiin tai yrityksiin, jotka ovat sataman hallintoviranomaisen
alaisia. Sataman lastaus, purkutyö, uudelleenlastaus, varastointi ja
tavaroiden siirtäminen sataman sisällä oli varattu näille ryhmille
tai yrityksille. Satamatyöntekijöiden piti kuulua rekistereihin. Rekisteröitymisen
edellytyksenä oli mm. Italian kansalaisuus. Satamaviranomaisen
oikeutena oli päättää palvelujen ja muiden toimenpiteiden
hinnoista.
Kyseisessä tapauksessa Siderurgica Gabrielli SpA (Siderurgica) toi
Saksasta terästä Genovan sataman kautta Italiaan. Genovan satamassa
edellä mainittuja tehtäviä hoiti Merci Convenzionali Porto di Genova
SpA (Merci). Vaikka laivassa oli purkutöihin vaadittavat välineet, ei
lastin suora purkaminen ollut sallittua, sillä ulkomaisen työvoiman
käyttäminen oli kiellettyä, ja oikeus satamatyöhön oli edellä mainittuun
tapaan varattu satamayrityksille. Tämä johti viivästykseen tavaroiden
toimituksessa. Siderurgica pyysi Genovan alioikeudelta määräystä
siitä, että Mercin oli toimitettava tavarat heti, ja vaati
korvausta viivästymisen aiheuttamista kuluista. Genovan alioikeus
pyysi EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ETY:n perustamissopimukseen
liittyviin tulkintakysymyksiin.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
Julkisasiamies ehdotti mm. seuraavia vastauksia EY:n tuomioistuimelle:

(1)(a) Kansallinen lainsäädäntö, joka asettaa 90 artiklan 1 kohdassa
mainituille yrityksille satamatyön järjestämisen tai hoitamisen siten,
että ne voivat käyttää tällaisen työn hoitamiseksi ainoastaan
kyseisen jäsenvaltion kansalaisia, on vastoin 90 artiklan 1 kohtaa
yhdessä 7 artiklan ja 48 artiklan tai 52 artiklan ja 59 artiklan
kanssa. Yleinen järjestys, yleinen turvallisuus tai toimintaan sisältyvä
julkisen vallan käyttö eivät riitä oikeuttamaan tätä sääntöä.
ETY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 1 kohdalla on yhdessä yllä
mainittujen säännösten kanssa välitön oikeusvaikutus.
(b) Kansallinen lainsäädäntö, jossa kehotetaan, vaaditaan tai houkutellaan
90 artiklan 1 kohdassa mainittua yritystä käyttämään väärin
määräävää asemaansa, joka ulottuu merkittävälle osalle yhteismarkkinoita,
tai määrätä yhdessä toisen yrityksen kanssa kohtuuttomia
hintoja taikka muita kohtuuttomia edellytyksiä palvelujen käyttäjien
haitaksi, rajoittamaan markkinoita tai teknistä kehitystä tai käyttämään
samankaltaisissa suorituksissa erilaisia edellytyksiä toisten
kauppakumppanien haitaksi, on vastoin ETY:n perustamissopimuksen 90
artiklan 1 kohtaa yhdessä 86 ja 85 artiklan kanssa.
ETY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 1 kohdalla on yhdessä 86 artiklan
ja 85 artiklan kanssa välitön oikeusvaikutus.
(2) Liikkeiden, joille on uskottu satamatyön järjestäminen tai hoitaminen,
ei voida katsoa tuottavan 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti
yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, eli palveluja,
joista yleisöllä on suoraa hyötyä. Kansallisen tuomioistuimen
tehtävänä on tehdä johtopäätökset tästä. Asianomaisten yritysten
asiana on, jos ne aikovat turvautua 90 artiklan 2 kohdan poikkeusmääräykseen,
osoittaa kansallisessa tuomioistuimessa ne yleiset edut,
jotka vaativat yrityksiä toimimaan 7, 85 ja 86 artiklan vastaisesti.
Vasta kun nämä seikat ovat tulleet osoitetuiksi kansallisessa tuomioistuimessa,
ovat 90 artiklan 2 kohdan viimeisen lauseen edellytykset
täyttyneet ja voidaan katsoa, ettei edellä mainituissa (1)(a) ja (b)
kohdissa kuvattu kansallinen laki ole 90 artiklan 1 kohdan ja siinä
mainittujen artikloiden vastainen.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissopimuksen 7 artikla vastaa ETA-sopimuksen 4 artiklaa.

ETY:n perustamissopimuksen 30 artikla vastaa ETA-sopimuksen 11 artiklaa.

ETY:n perustamissopimuksen 48 artikla vastaa ETA-sopimuksen 28 artiklaa.

ETY:n perustamissopimuksen 86 artikla vastaa ETA-sopimuksen 54 artiklaa.

ETY:n perustamissopimuksen 90 artikla vastaa ETA-sopimuksen 59 artiklaa.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
Laki kunnallisista satamajärjestyksistä ja liikennemaksuista
10.12.1976, SK:955/1976.
Laki valtion liikelaitoksista 10.7.1987, SK:627/1987.

EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E030 157E048
157E085 157E086
157E090

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
690J0041 690J0010
689J0260 687J0305
685J0066 684J0311
677J0013 673J0155

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT
RATKAISUUN C-179/90:
691J0320
690J0271
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 1.5.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/SF/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.