23.04.1991 690J0041

Monopoli - Yksinoikeus - Kilpailu - Määräävä asema - Työnvälitys - Yritys - Palvelu - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 23.4.1991. Klaus Höfner and Fritz
Elser vs. Macroton GmbH. Münchenin Oberlandesgerichtin kysymykset
ETY:n perustamissopimuksen tulkinnasta. Tapaus C-41/90.

OIKEUSKYSYMYS: Kansallinen tuomioistuin kysyi, onko julkiselle
työnvälitystoimistolle myönnetty liike-elämän johtohenkilöiden
työnvälitysmonopoli ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklan mukaista
määräävän aseman väärinkäyttöä, kun otetaan huomioon myös 90
artiklan 2 kohta. EY:n tuomioistuin tutki ensiksi, oliko Saksan
liittotasavallan työvoimaviranomainen (Bundesanstalt für Arbeit,
tässä Bundesanstalt) yritys ETY:n perustamissopimuksen 85 ja 86
artiklan merkityksessä. EY:n tuomioistuin selvitti, että kilpailuoikeudessa
määritellään yritykseksi jokainen kokonaisuus, joka
harjoittaa taloudellista toimintaa riippumatta sen oikeudellisesta
muodosta ja rahoitustavasta. Työnvälitys on taloudellista toimintaa.
Se että työnvälitys on yleisesti annettu julkisten toimistojen
hoidettavaksi, ei vaikuta tällaisen toiminnan taloudelliseen
luonteeseen. Tästä seuraa, että yhteisön kilpailusääntöjen soveltamiseksi
voidaan työnvälittäjänä toimiva julkisoikeudellinen
työvoimatoimisto luokitella yritykseksi. Kansallisen lain nojalla
yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja hoitavaan
julkiseen työnvälitystoimistoon sovelletaan 90 artiklan 2
kohdan mukaan yhteisön kilpailusääntöjä, ellei osoiteta, että
sääntöjen soveltaminen on ristiriidassa toimistolle uskottujen
tehtävien suorittamisen kanssa.
Kun katsotaan, yksinoikeuksia saaneen julkisen työnvälitystoimiston
toimintaa suhteessa yksityiseen työnvälitystoimistoon, on todettava,
ettei 86 artiklan soveltaminen voi estää julkiselle työnvälitystoimistolle
määrätyn toiminnan harjoittamista sikäli, kuin
se ei voi tyydyttää markkinoiden kysyntää ja kun se sallii yksityisten
toimistojen kaventaa sille myönnettyä yksinoikeutta. Vaikka
86 artikla koskee yrityksiä ja sitä voidaan soveltaa 90 artiklan
2 kohdan asettamien rajojen sisällä julkisiin yrityksiin tai
erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia saaneisiin yrityksiin, ETY:n
perustamissopimus vaatii jäsenvaltioita olemaan toteuttamatta tai
pitämästä voimassa toimenpiteitä, jotka ovat ristiriidassa ETY:n
perustamissopimuksen määräysten ja erityisesti 85-94 artiklan
kanssa. Kaikki jäsenvaltioiden toteuttamat toimenpiteet, joilla
ylläpidetään lainsäännöstä, joka johtaa väistämättä siihen, että
julkinen työvoimatoimisto rikkoo ETY:n perustamissopimuksen 86
artiklaa, ovat ristiriidassa ETY:n perustamissopimuksen määräysten
kanssa.
EY:n tuomioistuin muistutti ensin, että yrityksellä, jolla on
oikeudellinen monopoli, voidaan katsoa olevan 86 artiklassa tarkoitettu
määräävä asema ja että monopolin toiminta voi ulottua
merkittävään osaan yhteismarkkinoita. EY:n tuomioistuin katsoi
toiseksi, ettei määräävän aseman luominen antamalla 90 artiklan 1
kohdassa mainittuja yksinoikeuksia yrityksille sinänsä vielä riko
86 artiklaa. Jäsenvaltio rikkoo näiden artikloiden kieltoa ainoastaan
silloin, jos kyseinen yritys pelkästään harjoittamalla sille
myönnettyjä yksinoikeuksia käyttää väärin määräävää asemaansa.
ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklan b kohdan mukaan tällainen
väärinkäyttö voi ilmetä erityisesti palvelun rajoittamisena niiden
haitaksi, jotka olisivat halunneet käyttää hyväkseen palvelua.
Palvelua on rajoitettu, kun yksinoikeuden saanut yritys ei kykene
täyttämään markkinoiden liike-elämän johtohenkilöiden rekrytoinnin
aikaansaamaa kysyntää ja kun lainsäännökset tekevät yksityisyrityksen
toiminnan mahdottomaksi.
Kolmanneksi EY:n tuomioistuin katsoi, että 86 artiklan ja 90 artiklan
1 kohdassa jäsenvaltioille asetetut velvoitteet syntyvät
ainoastaan, jos toimiston toiminta saattaa vaikuttaa jäsenvaltioiden
väliseen kauppaan. Mitään suoranaista vaikutusta kauppaan ei
ole tarvinnut esiintyä vaan riittää, että toiminnalla voi olla
tällainen vaikutus. Tämänkaltainen mahdollinen vaikutus jäsenvaltioiden
väliseen kauppaan voi tulla kyseeseen, kun yksityisten
toimistojen liike-elämän johtohenkilöiden rekrytointi voi ulottua
muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin tai alueisiin.
Kansallinen tuomioistuin kysyi, voiko rekrytointitoimisto tukeutua
ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklan ja 59 artiklan säännöksiin,
kun yhdessä jäsenvaltiossa sijaitseva rekrytointitoimisto välittää
saman jäsenvaltion kansalaisen samassa jäsenvaltiossa sijaitsevaan
yritykseen. EY:n tuomioistuin totesi ensiksi, että palvelujen
tarjoamisen vapautta koskeva ETY:n perustamissopimuksen 59 artikla
takaa 7 artiklassa mainitun periaatteen. Kun määräys on 59 artiklan
mukainen se on myös 7 artiklan mukainen. EY:n tuomioistuin on
palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevassa vakiintuneessa oikeuskäytännössään
katsonut, etteivät määräykset sovellu toimiin, jotka
rajoittuvat yhteen jäsenvaltioon. Kansallisen tuomioistuimen tulee
selvittää tämä. Tässä tapauksessa kiista koskee sitä, että saksalaiset
rekrytointikonsultit hakivat saksalaista henkilöä saksalaiseen
yritykseen. Tällaisessa tapauksessa ei ole olemassa yhteyksiä
yhteisön oikeuteen. Tilannetta ei olisi muuttanut se, että teoriassa
myös muissa maissa asuvat saksalaiset ehdokkaat olisivat
voineet tulla kysymykseen. EY:n tuomioistuin totesi, etteivät 7 ja
59 artikla sovellu käsiteltävänä olevaan tapaukseen.

RATKAISU:
(1) ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklan kielto soveltuu julkiseen
työnvälitystoimistoon niin kauan, kun tämän artiklan soveltaminen
ei estä sille uskottujen tehtävien suorittamista. Jäsenvaltio,
joka on myöntänyt tällaiselle toimistolle yksinoikeuden tehtävien
suorittamiseen, rikkoo 90 artiklan 1 kohtaa luomalla tilanteen,
jossa toimisto ei voi olla rikkomatta 86 artiklaa. Tästä on
kyse erityisesti, kun seuraavat edellytykset täyttyvät;
- yksinoikeus ulottuu liike-elämän johtohenkilöiden
työnvälitykseen;
- julkinen työnvälitystoimisto ei selvästi kykene tyydyttämään
markkinoiden kysyntää;
- säädöksien voimassaolon vuoksi yksityisten rekrytointikonsulttien
toimet käyvät mahdottomiksi, koska lain säännöt kieltävät
tällaiset toimet ja niiden rikkominen johtaa sopimusten mitättömyyteen;

- kyseiset toimet voivat ulottua muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin
tai alueisiin.
(2) Jäsenvaltion rekrytointikonsultti ei voi vedota ETY:n perustamissopimuksen
7 artiklaan ja 59 artiklaan, kun on kyse tämän jäsenvaltion
kansalaisten välityksestä samassa valtiossa sijaitseviin
yrityksiin.

TOSISEIKAT: Saksassa työnvälitys oli järjestetty työnedistämislain
(Arbeitsförderungsgesetz) nojalla. Saksan liittotasavallan työvoimaviranomaisilla
(Bundesanstalt für Arbeit, tässä Bundesanstalt)
oli yksinoikeus tämän lain nojalla kansalliseen ja kansainväliseen
työnvälitykseen. Bundesanstalt antoi poikkeustapauksissa tehtävien
hoitamisen ulkopuolisille, joiden toiminta oli Bundesanstaltin
valvonnan alaista. Tästä yksinoikeudesta huolimatta Saksaan perustettiin
liike-elämän johtohenkilöiden rekrytointiin erikoistuneita
konsulttitoimistoja. Työvoimaviranomainen reagoi avaamalla toimiston
liike-elämän johtohenkilöiden työnvälitykselle ja ilmoitti,
että se voi tietyssä määrin hyväksyä ulkopuolista työnvälitystä.
Pääkäsittelyn kantajat, saksalaiset rekrytointikonsultit Höfner ja
Elser, olivat tehneet sopimuksen Macroton nimisen yrityksen kanssa,
jolla oli kotipaikka Münchenissä yrityksen myyntijohtajan
rekrytoinnista. Macroton ei valinnut Höfnerin ja Elserin ehdottamaa
saksalaista ehdokasta ja kieltäytyi maksamasta sovittua palkkiota.
Alioikeus hylkäsi kanteen. Höfner ja Elser valittivat ylioikeuteen
(Oberlandesgericht). Tämä pyysi EY:n tuomioistuimelta
ennakkoratkaisua ETY:n perustamissopimuksen tulkinnasta.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO: Julkisasiamies ehdotti, että EY:n tuomioistuimen
tulisi vastata mm. seuraavasti:
(1) Yrityksen työnvälitystoiminta on ETY:n perustamissopimuksen 60
artiklan 1 kohdan mukaista palvelua.
(2) Henkilöä, jolla on oikeus vedota 59 artiklaan et seq. tällaisten
palvelujen tarjoamiseksi, ei voi estää tekemästä tätä siksi,
että toimet ovat 55 artiklan merkityksessä yhteydessä viranomaisen
lupaan.
(3) Kun jäsenvaltion kansallisessa laissa työnvälitysalalle on
perustettu valtion monopoli, ja laissa kielletään yksityisyrityksiä
harjoittamasta vastaavaa toimintaa, ei jäsenvaltiossa sijaitseva
yritys voi vedota ETY:n perustamissopimuksen 7 ja 59 artiklaan
saadakseen välittää samassa jäsenvaltiossa sijaitsevaan yritykseen
henkilöä, jolla on tämän valtion kansalaisuus ja joka asuu
siellä.
(4) Kun jäsenvaltion kansallisessa laissa on säädetty monopolista,
joka ei onnistu täyttämään kysyntää, kysymyksessä saattaa olla 86
artiklan mukainen määräävän aseman väärinkäyttö ottaen huomioon 90
artiklan 2 kohdan sikäli, kuin tämä saattaa vaikuttaa jäsenvaltioiden
väliseen kauppaan.
(5) Tällaisissa olosuhteissa 90 artiklan 1 kohta estää soveltamasta
kansallista lakia, jossa kielletään muita henkilöitä tarjoamasta
tällaisia palveluja ja jossa säädetään, että tällaiset sopimukset
ovat täytäntöönpanokelvottomia.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissopimuksen 7 artikla vastaa ETA-sopimuksen 4 artiklaa.

ETY:n perustamissopimuksen 59 artikla vastaa ETA-sopimuksen 36 artiklaa.

ETY:n perustamissopimuksen 85 artikla vastaa ETA-sopimuksen 53
artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 86 artikla vastaa ETA-sopimuksen 54
artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 90 artikla vastaa ETA-sopimuksen 59
artiklaa.
ETA-sopimuksen pöytäkirja 22 "yrityksen" ja "liikevaihdon" määritelmistä.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
[Työnvälityslaki 2.6.1959, SK:246/1959.]
Työvoimapalvelulaki 26.11.1993, SK:1005/1993
A työnvälityslain täytäntöönpanosta 2.6.1956, SK:247/1959.
L kilpailunrajoituksista 27.5.1992, SK:480/1992.

EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E007 157E055
157E056 157E059
157E060 157E066
157E085 157E086
157E090

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
684J0311 681J0322
679J0052 677J0013
676J0090 673J0115

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT
RATKAISUUN C-41/90:
691J0159 690J0332
690J0330 690J0179
688J0018
---------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 2.6.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/SF/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.