11.06.1991 689J0307

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläinen - Sosiaaliturva - Yhdenvertainen kohtelu - Eläke - Täydentävä etuus - Velvoitteen täyttämättä jättäminen

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 11.6.1991. Commission of the European
Communities v. French Republic. Euroopan yhteisöjen komissio pyysi
ETY:n perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla EY:n tuomioistuimelta
julistusta siitä, että Ranska oli jättänyt neuvoston
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 3 artiklan 1 kohdan mukaiset
velvoitteet täyttämättä. Asia C-307/89.

OIKEUSKYSYMYS:
Euroopan yhteisöjen komissio haki EY:n tuomioistuimelta julistusta
siitä, että Ranska oli jättänyt asetuksen N:o 1408/71 3 artiklan
1 kohdan mukaiset velvoitteet täyttämättä, kun se oli asettanut
kaksi, vastavuoroisen sopimuksen olemassa oloa ja aiempaa
Ranskassa asumista koskevaa edellytystä Ranskassa asuville muun
jäsenvaltion kuin Ranskan kansalaisille, jotka kuuluivat asetuksen
N:o 1408/71 soveltamisalaan ja jotka saivat sosiaaliturvaetuuksia
Ranskan sosiaaliturvajärjestelmästä. EY:n tuomioistuin totesi
aiempaan oikeuskäytäntöönsä viitaten, että nyt käsillä olevan
kaltainen lainsäädäntö, jossa suodaan oikeus täydentävään
etuuteen, joka kasvattaa sosiaaliturvana maksettavaa eläkettä,
ilman sosiaalihuollolle luonteenomaista yksilöllisten olosuhteiden
arviointia, on asetuksen N:o 1408/71 tarkoittamaa sosiaaliturvaa.
Ranskan Code de la Sécurite Socialen L 815-2 ja L 815-3 artiklat
ovat ristiriidassa asetuksen N:o 1408/71 yhdenvertaista kohtelua
koskevan 3 artiklan 1 kohdan kanssa siltä osin, kun niissä
asetetaan Ranskassa asuville toisen jäsenvaltion kansalaisille
etuuden myöntämisedellytyksiä, jotka koskevat vastavuoroista
sopimusta ja aikaisempaa Ranskassa asumista. EY:n tuomioistuin
totesi, että Ranskan hallituksen antamista lausumista ilmeni,
ettei Ranskan hallitus kieltänyt kyseisen lainsäädännön yhteisön
oikeuden vastaisuutta. Ranskan viranomaiset olivat todenneet,
ettei kyseistä lainsäädäntöä annettujen hallinnollisten määräysten
nojalla enää käytännössä sovellettu yhteisön kansalaisiin. EY:n
tuomioistuin totesi kuitenkin, että yhteisön oikeuden kanssa
ristiriidassa olevan lainsäädännön olemassaolo, vaikkakin valtio
toimisi käytännössä yhteisön oikeuden mukaisesti, aiheutti
epävarmuutta kyseisen lainsäädännön soveltamisalaan kuuluville
henkilöille. Tämä epävarmuus voitiin poistaa ainoastaan luopumalla
tällaisen lainsäädännön soveltamisesta.

RATKAISU:
Ranskan tasavalta on jättänyt neuvoston asetuksen (ETY) N:o
1408/71 3 artiklan 1 kohdan mukaiset velvoitteet täyttämättä, kun
se on asettanut Ranskassa asuville toisen jäsenvaltion
kansalaisille, jotka kuuluivat asetuksen N:o 1408/71
soveltamisalaan, Ranskan uuden sosiaaliturvalainsäädännön L 815-2
ja L 815-3 artiklan mukaisten sosiaaliturvaetuuksien saamiselle
kaksi edellytystä, jotka koskivat vastavuoroista kansainvälistä
sopimusta näiden valtioiden välillä ja kyseisen henkilön aiempaan
asumista Ranskassa.

TOSISEIKAT:
Ranskan sosiaaliturvalainsäädännössä (Code de la Sécurite Sociale
L 815-2 ja L 815-3 artikla) eritellään ne Ranskan kansalaiset,
joilla on oikeus täydentävään avustukseen toimivaltaiselta
laitokselta (Fonds National de Solidarité). Kyseinen laitos
perustettiin edistämään yleistä vanhusten hyvinvointia
parantamalla vanhuus- ja muita eläkkeitä sekä vanhuusavustuksia.
Laissa (L 185-2 artikla) edellytetään etuuden saajien asuneen
Ranskassa tietyn ajan säännöksessä mainituilla edellytyksillä.
Lain L 815-5 artiklan mukaan ulkomaalainen voi saada täydentävää
avustusta ainoastaan, jos vastavuoroinen sopimus on solmittu.
Komissio katsoi, että tämä menettely oli yhteisön oikeuden
vastaista. Asetuksen N:o 1408/71 3 artiklan 1 kohdan mukaan
jäsenvaltion alueella asuvat henkilöt, joihin asetusta
sovelletaan, ovat jäsenvaltion lainsäädännön mukaan samojen
velvoitteiden alaisia ja nauttivat samoja etuja kuin tämän valtion
kansalaiset. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaan asetus soveltuu
myös lainsäädäntöön, joka koskee vanhuusetuuksia. Asetuksen 4
artiklan 4 kohdan mukaan asetus ei sovellu sosiaalihuoltoon.
Komissio antoi 14.10.1987 ETY:n perustamissopimuksen 169 artiklan
mukaisen perustellun lausuman varattuaan ensin Ranskalle
tilaisuuden esittää huomatuksensa. Ranskan viranomaiset totesivat
ensinnäkin, että vastavuoroisen sopimuksen olemassa oloa ei enää
edellytetty täydentävän etuuden myöntämiseksi ja toiseksi, että L
815-2 artiklan toimeenpanoasetuksia ei ollut koskaan hyväksytty.
Komissio saattoi asian EY:n tuomioistuimen käsiteltäväksi, koska
Ranskan viranomaiset eivät osoittaneet toteutettuja
lainsäädäntötoimia väitettyjen rikkomusten keskeyttämiseksi.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
EY:n tuomioistuimen tulisi julistaa, että Ranskan tasavalta on
jättänyt asetuksen N:o 1408/71 mukaiset velvoitteet ja erityisesti
sen 3 artiklan 1 kohdan mukaiset velvoitteet täyttämättä ja
velvoittaa se vastaamaan oikeudenkäyntikuluista.
LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
371R1408
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
673J0167
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 29.12.1995
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.