11.06.1991 689J0251

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläinen - Sosiaaliturva - Perhe-etuus - Perheavustus - Eläke - Orpo - Huollettava - Perheenjäsen - Asumisperuste - Asiallinen soveltamisala - Asuinvaltio - Täydentävä osa - Laskentatapa - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 11.6.1991. Nikolaos Athanasopoulos
and Others vs. Bundesanstalt für Arbeit. Nürnbergin Sozialgerichtin
kysymykset neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 77, 78 ja 81 artiklan,
sellaisina kuin ne ovat muutettuina neuvoston asetuksella
(ETY) N:o 2001/83, tulkinnasta. Tapaus C-251/89.

OIKEUSKYSYMYS:
Kansallinen tuomioistuin kysyy EY:n tuomioistuimelta seuraavaa:
(1) Tuleeko jäsenvaltion, joka myöntää eläkettä valtiossa aiemmin
työskenneelle ja vakuutettuna olleelle siirtotyöläiselle tai hänen
orvolleen, maksaa asetuksen N:o 1408/71 77 ja 78 artiklan mukaan
määrä, joka vastaa tästä valtiosta ja eläkeläisen ja hänen
lastensa tai orpojensa asuinvaltiosta, joka myös myöntää eläkettä,
maksettavien perheavustusten välistä erotusta, kun kansallisen
lain (tässä Bundeskindergeldgesetzin nojalla maksettava
Kindergeld) mukaan perheavustuksen myöntämisen edellytyksenä on,
että sekä hakijan että myös vaatimukset täyttävän lapsen on
asuttava tässä valtiossa? Soveltuuko asetuksen N:o 1408/71 77
artikla, kun sitä tulkitaan yhdessä Saksan 9.6.1980 antaman
julistuksen kanssa henkilöön, joka saa Saksasta
työkyvyttömyyseläkettä työtapaturman vuoksi, kun henkilö hakee
saksalaista lapsiavustusta?
(2) Onko oikeus olemassa myös, jos oikeus eläkkeeseen syntyy vasta
alkuperämaahan muuton jälkeen? Onko lapsiavustus maksettavissa
eläkeläiselle näissä olosuhteissa ainoastaan niiden
perheenjäsenten osalta, jotka täyttivät vaatimukset ennen muuttoa
vai kaikkien perheenjäsenten osalta, jotka täyttivät vaatimukset
eläkettä vastaanotettaessa, mukaan lukien ne, jotka syntyivät
vasta muuton jälkeen?
(3) Jos asetuksen N:o 1408/71 77 ja 78 artiklan nojalla syntyy
oikeus perheavustukseen, maksetaanko perheavustus tällöin
kokonaisuudessaan vai vähennetäänkö määrää tulojen mukaan Saksan
vähennystä säätelevien säännösten (Bundeskindergeldgesetz 10 ja 11
kappaleet) mukaisesti? Kuinka lasketaan tulosidonnainen osuus?
Kuinka lasketaan verottomista tuloista ja muista verohyvityksistä
riippuvat nettoansiot, jotka tulevat toisessa jäsenvaltiossa
olevan eläkeläisen tai orvon ja hänen perheensä hyväksi niiden
määrän arvioimiseksi ja huomioon ottamiseksi merkityksellisenä
tulona lapsiavustusta varten?
(4) Onko hallintotoimikunnan 17.10.1985 antama päätös N:o 129
merkityksellinen asetuksen N:o 1408/71 81 artiklan a ja b kohdan
valossa? Erityisesti, onko yksi hallintotoimikunnan tehtävistä
esittää säännöt, jotka määräävät, minkä toisen jäsenvaltion
useista mahdollisista laitoksista tulee antaa sitova ilmoitus?

EY:n tuomioistuin toteaa, että kansallinen tuomioistuin haluaa
ensimmäisen kysymyksen alkuosalla selvittää, onko työntekijällä ja
kuolleen työntekijän orvolla oikeus kyseiseen etuutta täydentävään
osaan, kun edullisemman etuuden myöntävän jäsenvaltion
lainsäädännön mukaan edellytyksenä etuuden myöntämiselle on, että
hakija ja vaatimukset täyttävä lapsi asuvat valtiossa. EY:n
tuomioistuin huomauttaa, että asetusta N:o 1408/71 tulee tulkita
ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklan päämäärän valossa, joka on
työntekijöiden vapaan liikkuvuuden turvaaminen. Päämäärää ei
saavuteta, jos sosiaaliturvaetuuden myöntämisen edellytyksenä
kansallisessa lainsäädännössä on jäsenvaltiossa asuminen.
Asetuksen N:o 1408/71 77 artiklan 2 kohdassa ja 78 artiklan 2
kohdassa säädetään, että etuudet myönnetään kyseisten säännösten
mukaan riippumatta jäsenvaltiosta, jonka alueella eläkeläinen,
lapsi tai orpo tai henkilö, joka tosiasiallisesti elättää häntä,
asuu. Lisäksi EY:n tuomioistuin toteaa, että täydentävä osa
suodaan orvoille tai eläkeläisten huollettaville lapsille
erityisesti silloin, kun he eivät asu edullisimmat etuudet
myöntävän jäsenvaltion alueella. Tämän johdosta olisi
merkityksetöntä suoda tällainen oikeus, jos jäsenvaltion
lainsäädännössä voitaisiin edellyttää sekä hakijalta että
vaatimukset täyttävältä lapselta asumista etuuden myöntävän
valtion alueella ja jos edellytystä voitaisiin vaatia täydentävää
osaa hakevalta orvolta tai eläkeläiseltä.

Ensimmäisen kysymyksen loppuosasta EY:n tuomioistuin toteaa, että
kansallinen tuomioistuin haluaa sillä selvittää, soveltuuko
asetuksen N:o 1408/71 77 artikla Saksan asetuksen 5 artiklan
nojalla tekemän julistuksen valossa Bundeskindergeldgesetzin
mukaiseen lapsiavustukseen, kun avustusta hakee henkilö, joka saa
eläkettä työtapaturman vuoksi. EY:n tuomioistuin katsoo, että
kyseisessä julistuksessa ei ole poikkeusta tapauksessa, jossa
Bundeskindergeldgesetzin mukaista lapsiavustusta maksetaan
kokonaisuudessaan tai osittain henkilölle, joka saa eläkettä
työtapaturman vuoksi. Se, että asetuksen N:o 1408/71 5 artiklan
mukaisessa julistuksessa ei mainita eläkeläisten huollettaville
lapsille kansallisen lainsäädännön mukaan myönnettäviä etuuksia,
ei merkitse, etteivät nuo etuudet ole 77 artiklan tarkoittamia
etuuksia.

Toisesta kysymyksestä EY:n tuomioistuin toteaa, että kansallinen
tuomioistuin haluaa sillä ensinnäkin selvittää, onko eläkeläisellä,
joka saa asuinvaltionsa lainsäädännön mukaan eläkettä
ja saavuttaa oikeuden eläkkeeseen edullisempia etuuksia
myöntävän toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, muutettuaan
ensin mainittuun jäsenvaltioon, täydentävään osaan, joka on
maksettavissa ensimmäisestä jäsenvaltiosta. Toiseksi kansallinen
tuomioistuin haluaa selvittää, lasketaanko täydentävä osa
ottamalla huomioon eläkeläisen lapset, jotka ovat syntyneet sen
jälkeen kun muutettiin epäedullisemman etuuden myöntävään
jäsenvaltioon. EY:n tuomioistuin huomauttaa ensiksi, että oikeus
asetuksen N:o 1408/71 77 artiklan tarkoittamiin etuuksiin on
yhteydessä eläkkeen myöntämiseen. Asetuksen 77 artiklan 2 kohdasta
seuraa, että kyseiset etuudet myönnetään jäsenvaltion lainsäädännön
tai yhden eläkkeen maksamisesta vastuussa olevan jäsenvaltion
lainsäädännön mukaan. EY:n tuomioistuin huomauttaa myös, että
oikeuden tunnustamisella täydentävään osaan on tarkoituksena
edistää työntekijöiden vapaata liikkuvuutta. Asianosaisille
varmistetaan etuuden määrä, jonka he saisivat, jos asuisivat
edelleen edullisemman etuuden myöntävässä jäsenvaltiossa.
Tämän johdosta täydentävä osa tulee maksaa myös niiden eläkeläisen
huollettavien lasten osalta, jotka syntyivät sen jälkeen
kun muutettiin vähemmän edullisen etuuden myöntävään jäsenvaltioon,
eikä ainoastaan ennen muuttoa syntyneiden lasten osalta.

Kolmannen kysymyksen osalta EY:n tuomioistuin huomauttaa aluksi,
että ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaan EY:n
tuomioistuin ei ole toimivaltainen tulkitsemaan kansallista
lainsäädäntöä. EY:n tuomioistuin voi kuitenkin tulkita yhteisön
oikeutta, jotta kansallinen tuomioistuin voisi ratkaista edessään
olevan oikeuskysymyksen. EY:n tuomioistuin tulkitsee, että
kansallinen tuomioistuin haluaa kolmannella kysymyksellään
selvittää, salliiko asetuksen N:o 1408/71 77 ja 78 artikla
sellaisen etuudensaajan ja hänen perheenjäsentensä
nettovuosituloihin perustuvan etuuden määrän vähentämisen etuuden
tai täydentävän osan saajan asuessa toisessa jäsenvaltiossa, josta
säädetään asetuksen N:o 1408/71 77 ja 78 artiklan mukaan etuuden
tai täydentävän osan maksamisesta vastuussa olevan jäsenvaltion
lainsäädännössä. Asetuksen N:o 1408/71 77 artiklan mukaan
eläkeläisen huollettaville lapsille myönnettävät etuudet
myönnetään 77 artiklan 2 kohdassa määrätyn jäsenvaltion
lainsäädännön mukaan riippumatta, missä jäsenvaltiossa eläkeläinen
tai hänen lapsensa asuvat. Orvonetuudet myönnetään 78 artiklan
mukaan samalla tavalla 78 artiklan 2 kohdassa määrätyn
jäsenvaltion lainsäädännön mukaan riippumatta, minkä jäsenvaltion
alueella orpo tai hänestä tosiasiallisesti huolehtiva luonnollinen
tai oikeushenkilö asuu. Tämän johdosta sallitaan 77 ja 78 artiklan
mukaan kansallisessa lainsäädännössä, jota sovelletaan asetuksen
N:o 1408/71 77 artiklan 2 kohdan tai 78 artiklan 2 kohdan mukaan,
työntekijän ja hänen perheenjäsentensä nettovuositulojen mukaan
tapahtuva etuuden määrän vähentäminen, kun etuudensaaja asuu
toisessa jäsenvaltiossa kuin etuuden maksamisesta vastuussa
olevassa jäsenvaltiossa. Kun tällaisesta vähentämisestä säädetään
sen jäsenvaltion lainsäädännössä, josta haetaan täydentävää osaa,
pyritään oikeuden tunnustamisella täydentävään osaan varmistamaan,
että asianosaiset saavat sen etuuden määrän, jonka he saisivat,
jos olisivat jääneet asumaan edullisemman etuuden tarjoavaan
jäsenvaltioon.

EY:n tuomioistuin toteaa, että vastaus kolmannen kysymyksen
loppuosaan vaatii etuuden tai täydentävän osan maksamisesta
vastuussa olevan jäsenvaltion lainsäädännön soveltamista, niin
kuin etuuden saaja ja hänen kanssaan samassa jäsenvaltiossa asuvat
perheenjäsenet asuisivat etuuden maksamisesta vastuussa olevassa
jäsenvaltiossa ja ansaitsisivat siellä tulot, jotka he ansaitsevat
asuinvaltiossaan. Etuuden maksamisesta vastuussa olevan
jäsenvaltion toimivaltainen laitos voi pyytää etuuden tai
täydentävän osan saajaa ja hänen asuinvaltionsa toimivaltaista
laitosta toimittamaan kaiken hänen ja hänen perheenjäsentensä
nettovuositulojen laskemiseksi tarvittavan tiedon sekä sen
oikeellisuutta tukevan todistusaineiston. Tietoa voidaan vaatia
ainoastaan siinä laajuudessa kuin sitä voidaan vaatia omassa
valtiossa asuvilta. Jos kyseinen henkilö ei toimita tietoa tai
todistusaineistoa, häntä voidaan rangaista siitä vain, jos samasta
tiedon toimittamatta jättämisestä rangaistaan valtion alueella
asuvia.

EY:n tuomioistuin toteaa, että kansallinen tuomioistuin haluaa
neljännellä kysymyksellään selvittää, kuinka täydentävän osan
maksamisesta vastuussa olevan jäsenvaltion toimivaltainen laitos
voi saada päätöksessä N:o 129 tarkoitettua virallista tietoa.
Erityisesti kansallinen tuomioistuin haluaa selvittää, onko
Siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan asiana
asetuksen N:o 1408/71 81 artiklan a ja d kohdan mukaan määrätä
jokaisesta jäsenvaltiosta laitokset, jotka voidaan vaatia
toimittamaan tietoa jäsenvaltion laitokselle, joka on vastuussa
täydentävän osan maksamisesta. EY:n tuomioistuin katsoo, että
kysymys siitä, minkä jäsenvaltion mahdollisista laitoksista tulee
toimittaa tarvittava tieto täydentävän osan laskemiseksi, on
asetuksen N:o 1408/71 mukaan hallinnollinen päätös. Näin laitoksen
määrittäminen asetuksen N:o 1408/71 81 artiklan a kohdan nojalla
on hallintotoimikunnan tehtävä. EY:n tuomioistuin huomauttaa myös,
että asetuksen N:o 1408/71 käytännön toteuttamisvaikeudet eivät
voi vapauttaa kansallista sosiaaliturvalaitosta sille asetetuista
velvoitteista. Vaikka hallintotoimikunnan tehtävänä on käsitellä
asetuksesta N:o 1408/71 aiheutuvia hallinnollisia kysymyksiä,
ilmenee asetuksen 81 artiklan a kohdan sanamuodosta, että
hallintotoimikunnalle suotu toimivalta ei estä turvautumasta
toisiin menetelmiin kyseisten ongelmien ratkaisemiseksi. Asetuksen
N:o 1408/71 84 artiklan 3 kohdasta ilmenee, että jäsenvaltioiden
viranomaiset ja laitokset voivat asetusta täytäntöön pantaessa
olla suoraan yhteydessä toisiinsa.

RATKAISU:
(1) Kun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 77 artiklan 2 kohdan
b alakohdan i kohdan ja 78 artiklan 2 kohdan b alakohdan i kohdan,
sellaisena kuin ne ovat muutettuina neuvoston asetuksella (ETY)
N:o 2001/83, tarkoittamissa tapauksissa asuinvaltiossa maksettavan
etuuden määrä on pienempi kuin toisesta jäsenvaltiosta maksettavissa
olevan etuuden määrä, on eläkeläisellä tai kuolleen työntekijän
orvolla oikeus saada jälkimmäisen jäsenvaltion toimivaltaiselta
laitokselta täydentävä osa, joka vastaa noiden kahden
määrän välistä erotusta, vaikka etuuden myöntävän valtion
lainsäädännön mukaan edellytyksenä etuuden myöntämiselle on, että
hakija ja vaatimukset täyttävä lapsi asuvat valtion alueella.

(2) Saksan asetuksen (ETY) N:o 1408/71 5 artiklan nojalla antaman
julistuksen mukaan Bundeskindergeldgesetzin mukainen lapsiavustus
täytyy katsoa asetuksen 77 artiklan tarkoittamaksi etuudeksi, kun
avustusta hakee henkilö, joka saa työtapaturmasta johtuvaa
eläkettä.

(3) Eläkeläisen huollettavilla lapsilla on oikeus täydentävään
osaan, vaikka eläkeläinen saa oikeuden eläkkeeseen paremman
etuuden myöntävän jäsenvaltion lainsäädännön mukaan sen jälkeen,
kun hän muutti toiseen, asetuksen N:o 1408/71 77 artiklan 2 kohdan
mukaan etuuksien maksamisesta vastuussa olevaan jäsenvaltioon.

(4) Täydentävä osa täytyy myöntää kaikille eläkkeensaajan
huollettaville lapsille mukaan lukien lapset, jotka syntyivät sen
jälkeen kun eläkkeensaaja muutti vähemmän edullisen etuuden
myöntävään jäsenvaltioon.

(5) Kun asetuksen N:o 1408/71 77 ja 78 artiklassa tarkoitetun
etuuden tai täydentävän osan maksamisesta vastuussa olevan
jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään tuollaisen etuuden
määrän vähentämistä etuuden saajan tai hänen perheenjäsentensä
nettovuosiansioiden nojalla, on tällainen vähennys 77 ja 78
artiklan mukaan oikeutettua, kun etuudensaaja asuu eri
jäsenvaltiossa kuin siinä, joka on vastuussa etuuden maksamisesta.

Maksamisesta vastuussa olevan jäsenvaltion toimivaltaisen
laitoksen on sovellettava valtion asiaankuuluvia säännöksiä
etuudensaajan ja hänen perheenjäsentensä nettovuositulojen
laskemiseksi sekä etuuden ja täydentävän osan määrän laskemiseksi,
johon saaja on oikeutettu. Toimivaltaisen laitoksen on näiden
määrien laskemiseksi pidettävä etuudensaajaa ja hänen
perheenjäseniään, jotka asuvat hänen kanssaan samassa
jäsenvaltiossa, maksamisesta vastuussa olevassa jäsenvaltiossa
asuvina ja katsottava, että heidän asuinvaltiossaan ansaitsemansa
tulot ovat siinä valtiossa ansaittuja. Tämän saavuttamiseksi
toimivaltaisen laitoksen on nettovuositulojen laskemiseksi
nojauduttava etuudensaajalta ja hänen asuinvaltionsa
toimivaltaiselta laitokselta pyytämiinsä tietoihin ja niitä
tukeviin todisteisiin.

(6) Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 81 artiklan a kohdan nojalla
Siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan asiana on
laatia luettelo jäsenvaltioiden toimivaltaisista laitoksista,
jotka ovat vastuussa virallisen tiedon antamisesta, jota
tarkoitettiin 17.10.1985 annetussa asetuksen (ETY) N:o 1408/71 77,
78 ja 79 artiklan 3 kohdan sekä asetuksen (ETY) N:o 574/72 10
artiklan 1 kohdan b alakohdan i kohdan tulkintaa koskevassa
päätöksessä N:o 129. Jäsenvaltion toimivaltainen laitos, josta
täydentävää osaa on haettu, voi kuitenkin edelleen pyytää
toimikunnalta ja etuudensaajan asuinvaltion toimivaltaiselta
laitokselta varmistusta toimivaltaisen laitoksen nimestä, joka on
toimivaltainen antamaan päätöksessä N:o 129 tarkoitettua
virallista tietoa.

Italian ja Saksan hallitukset ovat toimittaneet kirjalliset
lausumat.

TOSISEIKAT: Tapauksessa on kyse kansallisen tuomioistuimen
yhdistämistä kymmenestä tapauksesta, jossa kantajat olivat muiden
jäsenvaltioiden kuin Saksan kansalaisia ja vastaajana oli
Bundesanstalt für Arbeitin. Bundesanstalt für Arbeit on vastuussa
Bundeskindergeldgesetzin täytäntöönpanosta. Pääoikeudenkäynnissä
hakijat asuvat kaikki muussa jäsenvaltiossa kuin Saksassa, mutta
ovat aiemmin toimineet työntekijöinä tai itsenäisinä
ammatinharjoittajina Saksassa tai ovat tällaisen henkilön
perillisiä. Useat hakijoista saavat eläkettä sekä Saksan
lainsäädännön mukaan että asuinvaltionsa lainsäädännön mukaan. Osa
saa eläkettä, joka on maksettavissa työtapaturman johdosta. Useat
eläkettä saavista hakijoista saavat asuinvaltiossaan myös
perheavustusta. Useilla muista hakijoista on hoidossaan orpoja,
joiden vanhemmat kuuluivat työntekijöinä tai itsenäisinä
ammatinharjoittajina Saksan lainsäädännön soveltamisalaan sekä
orvon asuinvaltion lainsäädännön soveltamisalaan. Osa heistä saa
tuosta jäsenvaltiosta perheavustusta. Kaikki pääoikeudenkäynnin
hakijat hakivat Bundeskindergelgesetzin mukaista lapsiavustusta
tai täydentävää osaa, joka vastaa tuon avustuksen ja asuinvaltion
lainsäädännön mukaisen perheavustuksen välistä erotusta.
Kansallinen tuomioistuin katsoi, että Bundeskindergeldgesetzin
mukainen lapsiavustus on asetuksen N:o 1408/71 77 artiklan 1
kohdan tarkoittama eläkeläisen huollettaville lapsille maksettava
etuus, ainakin silloin kun avustusta hakee henkilö, joka saa
eläkettä muuten kuin työtapaturman johdosta. Kansallinen
tuomioistuin katsoi lisäksi, että kun avustusta haetaan kuolleen
työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan orvolle, se tulee
katsoa asetuksen N:o 1408/71 78 artiklan 1 kohdan tarkoittamaksi
orvonetuudeksi. Tässä yhteydessä kansallinen tuomioistuin viittaa
Saksan asetuksen 5 artiklan nojalla antamaan julistukseen ja
huomauttaa, että Bundeskindergeldgesetzin mukainen lapsiavustus
mainitaan julistuksessa asetuksen N:o 1408/71 77 ja 78 artiklan
mukaiseksi avustukseksi. Vastaaja Bundesanstalt für Arbeit kiisti
pääoikeudenkäynnissä ja sitä edeltäneessä hallinnollisessa
menettelyssä hakijoiden anomukset nojautumalla asetuksen N:o
1408/71 77 ja 78 artiklaan. Bundesanstalt väitti, että kyseisten
säännösten mukaan eläkeläisen huollettavalle lapselle myönnettävät
etuudet sekä orvonetuudet tuli myöntää ottaen huomioon hakijan
olosuhteet hänen asuinvaltionsa lainsäädännön mukaan. Lisäksi
vastaaja väitti, että Bundeskindergeldgesetzin mukaan
lapsiavustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että kyseinen lapsi
ja hänen huoltajansa asuivat Saksassa. Kantajat vetosivat
pääoikeudenkäynnissä siirtotyöläisten sosiaaliturvaa käsittelevän
hallinnollisen toimikunnan päätökseen N:o 129. Vastaaja väitti,
että kyseinen päätös ei voi antaa asetuksen N:o 1408/71 mukaisia
tai kansalliseen lainsäädäntöön nojautuvia oikeuksia. Kansallinen
tuomioistuin pyysi EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
1(a) Asetuksen N:o 1408/71 77 artiklan 2 kohdan i alakohtaa ja 78
artiklan 2 kohdan b kohdan i alakohtaa, sellaisena kuin se on
asetuksen N:o 2001/83 liitteessä I, täytyy tulkita siten, että
eläkeläisen, jolla on yksi tai useampi huollettava lapsi, tai
orvon oikeus täydentävään osaan on olemassa, vaikka sen
maksamisesta vastuussa olevan jäsenvaltion lainsäädännössä
edellytetään, että eläkeläinen ja hänen lapsensa tai orpo asuvat
valtiossa. Täydentävä osa on yhtä suuri kuin asuinvaltiosta
maksettavan etuuden ja toisesta jäsenvaltiosta maksettavissa
olevan etuuden erotus.
(b) Asetuksen N:o 1408/71 77 artikla soveltuu siihen osaan
lapsiavustusta, joka Bundeskindergeldgesetzin mukaan on
maksettavissa työtapaturman perusteella eläkettä saavalle
henkilölle, jolla on yksi tai useampi huollettava lapsi.
(2) Asetuksen N:o 1408/71 77 artiklan 2 kohdan b alakohdan i
kohtaa tulee tulkita siten, että edellä mainitun täydentävän osan
on velvollinen maksamaan muu valtio kuin asuinvaltio,
- jos oikeus eläkkeeseen toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan
syntyi vasta muuton jälkeen sekä
- lasten osalta, jotka syntyivät muuton jälkeen.
(3) Asetuksen N:o 1408/71 77 ja 78 artiklaa tulee tulkita siten,
että jos avustusta eläkeläisen huollettaville lapsille tai
orvoille alennetaan jäsenvaltion lainsäädännön mukaan valtiossa
asuvien henkilöiden nettovuositulojen nojalla, voidaan tätä
alentamista käyttää myös yhdenvertaisen kohtelun periaatteen
nojalla riittävän todistusaineiston perusteella toisessa
jäsenvaltiossa asuvaan henkilöön.
(4) Asetuksen N:o 1408/71 80 ja 81 artiklan mukainen
hallintotoimikunnan päätös on ainoastaan apukeino
sosiaaliturvalaitoksille, jotka soveltavat yhteisön oikeutta tällä
alalla, mutta tällainen päätös ei velvoita laitoksia tai suo
erivapauksia yhteisön oikeuden soveltamisessa tai tulkinnassa.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
Neuvoston asetukseen N:o 1408/71 viitataan ETA-sopimuksen liitteessä
VI. Liitteeseen VI viitataan ETA-sopimuksen 29 artiklassa,
joka koskee sosiaaliturvaa.
ETA-sopimusta sovellettaessa asetuksen N:o 1408/71 säännöksiä
koskevat seuraavat mukautukset:
a) Asetuksen 1 artiklan j alakohdan kolmatta alakohtaa ei sovelleta.

[b) Asetuksen 10 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta
Sveitsin valtakunnalliseen lakiin vanhuus-, jälkeenjääneiden- ja
työkyvyttömyysvakuutuksen lisäetuuksista 1 päivään tammikuuta
1996 asti.]
c) Korvataan 88 artiklassa oleva ilmaisu "perustamissopimuksen 106
artiklan" ilmaisulla "ETA-sopimuksen 41 artiklan".
d) Asetuksen 94 artiklan 9 kohtaa ei sovelleta.
e) Asetuksen 96 artiklaa ei sovelleta.
f) Asetuksen 100 artiklaa ei sovelleta.
g) Lisäys liitteessä I olevaan osaan.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
371R1408 386Y9129
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
688J0001 679J0733
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT
RATKAISUUN C-251/89:
690J0188
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 18.7.1884
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.