20.06.1991 689J0356

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläinen - Sosiaaliturva - Asiallinen soveltamisala - Vammainen - Työkyvyttömyys - Asumisperuste - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 20.6.1991. Roger Stanton Newton vs.
Chief Adjucation Officer. Social Security Commissionerin
kysymykset neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 4 ja 10 artiklan
tulkinnasta. Tapaus C-356/89.

OIKEUSKYSYMYS:
Kansallinen tuomioistuin kysyy EY:n tuomioistuimelta seuraavaa:
Kun työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on saavuttanut
pelkästään Ison-Britannian lainsäädännön mukaan oikeuden
liikuntakyvyttömälle tarkoitettuun avustukseen (mobility
allowance, Social Security Act 1975 section 37A), mutta henkilöllä
ei ole Ison-Britannian lainsäädännön mukaan oikeutta muuhun
etuuteen;
(a) onko liikuntakyvyttömälle tarkoitettu avustus neuvoston
asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan tarkoittama
etuus, ilman että sitä on suljettu 4 artiklan 4 kohdalla
soveltamisalan ulkopuolelle; ja
(b) jos on, voiko henkilö saada sitä asetuksen N:o 1408/71 10
artiklan mukaan edelleen asuessaan toisessa jäsenvaltiossa?

EY:n tuomioistuin toteaa, että yhteisön oikeuden sosiaaliturvasäännösten
soveltamisen kannalta voi vaikuttaa toivottavalta,
että sosiaaliturvan ja sosiaaliavustuksen soveltamisalaan
kuuluvien kansallisten järjestelmien välillä tehdään selvä
raja. Ei kuitenkaan ole mahdollista sulkea pois sitä mahdollisuutta,
että etuus on, hakijan ominaisuuksien sekä kansallisen
lain päämäärien ja soveltamistavan vuoksi, yhteydessä
molempiin edellä mainittuihin ryhmiin. Kyseisellä etuudella
(mobility allowance) on paljon yhteistä sosiaaliavustuksen kanssa.
Erityisesti sen vuoksi, että se myönnetään riippumatta
työskentely- ja vakuutuskausien täyttymisestä. Etuus on kuitenkin
tietyiltä ominaisuuksiltaan lähempänä sosiaaliturvaa. EY:n
tuomioistuin toteaa, että kyseisellä etuudella on kaksi tehtävää.
Se turvaa toisaalta vähimmäistoimeentulon vammaiselle henkilölle,
joka on täysin sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolella. Toisaalta
etuus suo täydentävää tuloa ruumiillisesta työkyvyttömyydestä
kärsivälle, sosiaaliturvaetuutta saavalle henkilölle. Kansallinen
lainsäädäntö katsotaan ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklan ja
sen toteuttamiseksi säädetyn lainsäädännön mukaisesti sosiaaliturvaksi,
jos työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja
kuuluu aiemman työskentelynsä vuoksi sen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään,
jonka lainsäädäntöä sovelletaan.
Toisten etuudensaajien kohdalla voidaan kuitenkin katsoa, että
lainsäädäntö ei kuulu ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklan
mukaiseen sosiaaliturvaan. Sosiaaliavustus on kyseessä, kun hakija
ei aiemman työskentelynsä johdosta kuuluu valtion
sosiaaliturvajärjestelmään. Kun hakija on työntekijänä tai
itsenäisenä ammatinharjoittajana kuulunut ainoastaan toisten
jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmiin, eivät jäsenvaltion
kyseiset säännökset kuulu ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklan
ja asetuksen N:o 1408/71 tarkoittamaan sosiaaliturvaan.

Toisen kysymyksen osalta EY:n tuomioistuin toteaa, että asetus N:o
1408/71 ei sisällä säännöksiä, joilla voitaisiin keskeyttää rahana
maksettavat työkyvyttömyysetuudet, kun etuudensaaja asuu toisessa
jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa etuuksien maksamisesta vastuussa
oleva laitos sijaitsee. Ison-Britannian hallitus väitti
lausumassaan, että asetuksen N:o 1408/71 10 artiklan 1 kohdan
mukainen asumista koskevasta edellytyksestä luopuminen ei koske
tilannetta, jossa asumista koskeva edellytys on asetettu
edellytykseksi oikeuden saamiselle etuuteen. EY:n tuomioistuin
toteaa aiempaan oikeuskäytäntöönsä viitaten, että asetuksen N:o
1408/71 10 artikla turvaa sekä etuutta koskevan oikeuden
saavuttamisen että säilyttämisen, kun henkilö asuu toisen
jäsenvaltion alueella kuin missä etuuden maksamisesta vastuussa
oleva laitos sijaitsee.

RATKAISU:
(1) Liikuntavammaiselle henkilölle jäsenvaltion lainsäädännön
mukaan objektiivisin perustein myönnettävä avustus, jonka
saamiseen kyseisellä henkilöllä on lailla turvattu oikeus, tulee
katsoa neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan b
alakohdan, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksella
(ETY) N:o 2001/83, tarkoittamaksi työkyvyttömyysetuudeksi, kun
henkilöön on sovellettu tai sovelletaan työntekijänä tai
itsenäisenä ammatinharjoittajana jäsenvaltion lainsäädäntöä.
(2) Jos avustus vammaiselle henkilölle on asetuksen N:o 1408/71 4
artiklan 1 kohdan b alakohdan tarkoittama työkyvyttömyysetuus, ei
asetuksen N:o 1408/71 10 artiklan mukaan etuutta voida keskeyttää,
jos keskeytyksen syynä on ainoastaan se, että etuudensaaja asuu
toisessa jäsenvaltiossa kuin missä etuuden maksamisesta vastuussa
laitos sijaitsee.
C-356/89

TOSISEIKAT: Ison-Britannian kansalainen Roger Stanton Newton
työskenteli itsenäisenä ammatinharjoittajana Ranskassa joutuessaan
auto-onnettomuuteen 12.12.1980. Onnettomuuden seurauksena Newton
halvaantui täysin sekä ylä- että alaraajoistaan (tetraplegia).
Newton palasi Isoon-Britanniaan 4.3.1981 ja haki liikuntakyvyttömille
tarkoitettua avustusta. Avustus myönnettiin hänelle.
Newton muutti 4.4.1984 asumaan pysyvästi Ranskaan. Tämän
seurauksena Ison-Britannian toimivaltainen sosiaaliturvalaitos
(Adjucation Officer) keskeytti avustuksen maksamisen. Perusteluna
oli, että Ison-Britannian lainsäädännön (Mobility Allowance
Regulation 1975 37A.1) mukaan edellytyksenä avustuksen saamiselle
oli Isossa-Britanniassa asuminen, eikä Newton enää täyttänyt tätä
edellytystä. Newton valitti päätöksestä toimivaltaiselle
valitusviranomaiselle (Social Security Commissioner). Newton
väitti, että kyseinen avustus oli asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan
1 kohdan b alakohdan tarkoittama työkyvyttömyysetuus ja että
asetuksen 10 artiklan 1 kohta esti etuuteen olevan oikeuden
keskeyttämisen toiseen jäsenvaltioon muuton vuoksi. Social
Security Commissioner pyysi EY:n tuomioistuimelta
ennakkoratkaisua.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
(1) Asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan b alakohta soveltuu
liikuntakyvyttömille tarkoitettuun avustukseen, jota maksetaan
vammaiselle henkilölle sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön
mukaan, jonka lainsäädäntöä on sovellettu häneen työntekijänä tai
itsenäisenä ammatinharjoittajana. Edellytyksenä on kuitenkin, että
etuus suo saajalleen laissa turvatun aseman, joka ei riipu
yksilöllisestä ja vapaaseen harkintaan perustuvasta
tarveharkinnasta. Jälkimmäinen on asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan
a kohdan mukaisen sosiaaliavun ominaispiirre.

(2) Asetuksen N:o 1408/71 10 artiklaa tulee tulkita siten, että
tällaisen etuuden maksamista yhteisön työntekijälle ei voida keskeyttää
pelkästään sen vuoksi, että hän ei enää asu jäsenvaltiossa,
jossa etuuden maksamisesta vastuussa oleva laitos sijaitsee.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklaa vastaa ETA-sopimuksen 29
artikla.
Neuvoston asetukseen N:o 1408/71 viitataan ETA-sopimuksen liitteessä
VI. Liitteeseen VI viitataan ETA-sopimuksen 29 artiklassa,
joka koskee sosiaaliturvaa.
ETA-sopimusta sovellettaessa asetuksen N:o 1408/71 säännöksiä
koskevat seuraavat mukautukset:
a) Asetuksen 1 artiklan j alakohdan kolmatta alakohtaa ei sovelleta.

[b) Asetuksen 10 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta
Sveitsin valtakunnalliseen lakiin vanhuus-, jälkeenjääneiden
ja työkyvyttömyysvakuutuksen lisäetuuksista 1 päivään tammikuuta
1996 asti.]
c) Korvataan 88 artiklassa oleva ilmaisu "perustamissopimuksen
106 artiklan" ilmaisulla "ETA-sopimuksen 41 artiklan".
d) Asetuksen 94 artiklan 9 kohtaa ei sovelleta.
e) Asetuksen 96 artiklaa ei sovelleta.
f) Asetuksen 100 artiklaa ei sovelleta.
g) Lisäys liitteessä I olevaan osaan.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
371R1408
157E051
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
686J0093
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT RATKAISUUN
C-356/89:
691J0078 693J0058
691J0111
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 15.9.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.