21.03.1991 688J0303

Valtion tuki - Pääoma - Tekstiili - Ennakkoilmoitus - Perustelu - Julkinen yritys - Uudelleenjärjestely - Takaisinperintä - Yhdenvertainen kohtelu - Harkintavalta - Kauppavaikutus - Poikkeus - Lupa - Kilpailun vääristyminen - Komissio - Päätös - Oletettujen oikeutusten suoja - Täytäntöönpano - Kumoamiskanne

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 21.3.1991. Italian Republic vs. Commission
of the European Communities. Italia haki EY:n tuomioistuimelta
komission 26 päivänä heinäkuuta 1988 tekemän päätöksen
89/43/ETY kumoamista. Tapaus C-303/88.

OIKEUSKYSYMYS: Italia väitti, ettei komissio ollut päätöksessään
osoittanut, että yritykselle myönnetyt rahat tulivat valtion varoista
ja että nämä pääomapanokset olivat valtion tukea. Kansallisessa
lainsäädännössä säädettiin, että ENI-Lanerossin oli hankittava
varansa kansallisilta ja kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta.
EY:n tuomioistuin on vakiintuneessa oikeuskäytännössään todennut,
ettei eroa tehdä sen välillä, myönnetäänkö tukea suoraan valtion
varoista vai valtion perustamilta tai nimittämiltä julkisilta tai
yksityisiltä laitoksilta. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa EY:n
tuomioistuimelle toimitetuista asiakirjavihoista ilmenee, että
pääomatuet perustuivat Italian valtion toimiin. ENI oli nimittäin
Italian valvonnan alainen julkinen yritys, jonka hallintoelinten
jäsenet valitsi pääministeri. ENI:n oli lisäksi toimittava ministerikomitean
(Comitato Interministeriale per la Programmazione
Economica) laatimien sääntöjen mukaan. EY:n tuomioistuin hylkäsi
Italian väitteen.
Italia väitti myös, että päätös oli ETY:n perustamissopimuksen 90
artiklan julkisten ja yksityisten yritysten välisen yhdenvertaisen
kohtelun periaatteen vastainen, sillä yksityisessä konsernissa
tapahtui usein pääomansiirtoja, ja julkisoikeudellisella yrityksellä
piti olla tähän samat oikeudet kuin yksityisyrityksellä.
EY:n tuomioistuin katsoi, että yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta
johtuu, ettei valtion yritykseen välittömästi tai välillisesti
tavanomaisia markkinaolosuhteita vastaavissa olosuhteissa
sijoitettua pääomaa voida pitää valtion tukena. Kuten EY:n tuomioistuin
on oikeuskäytännössään todennut, yksityinen osakas voi
antaa pääomaa tilapäisistä ongelmista kärsivälle yritykselle,
jonka toiminta voi esimerkiksi uudelleenjärjestelyn jälkeen muuttua
voitolliseksi. Tämän vuoksi on hyväksyttävä, että emoyhtiö
kantaa rajoitetun ajan vastuun tytäryhtiönsä tappioista, jotta
tämä voi päättää liiketoimensa parhaalla mahdollisella tavalla.
Tällaisen päätöksen taustalla saattaa olla välillisen aineellisen
hyödyn saavuttamisen lisäksi muita syitä, kuten yritysryhmittymän
ulkoisen kuvan turvaaminen tai sen toiminnan uudelleenohjaaminen.
Sitä vastoin julkisoikeudellinen sijoittaja ei kiinnitä huomiota
edes pitkän tähtäimen voittomahdollisuuksiin. Sen sijoittamaa pääomaa
on pidettävä tukena ETY:n perustamissopimuksen 92 artiklan
merkityksessä, ja tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille on arvioitava
ainoastaan tässä artiklassa määrättyjen edellytysten nojalla.
Koska kaikki neljä tytäryhtiötä olivat tuottaneet jatkuvasti tappiota,
uudelleenjärjestely ei kannattanut. Komissio oli kiinnittänyt
huomiota tekstiilialan kriisitilanteeseen sekä kauteen, jonka
aikana ENI tuki tytäryhtiöitä. Komissio katsoi oikeutetusti, että
yritysten tappiot oli korvattu sellaisissa olosuhteissa, joita
tavanomaisissa markkinaolosuhteissa toimiva yksityinen sijoittaja
ei olisi hyväksynyt. ENI:n toimenpiteet olivat näin valtion tukea
ETY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan merkityksessä.
Italia väitti, ettei komissio ollut perustellut tarpeeksi sitä,
että neljän tytäryhtiön tukemisen katsottiin vaikuttavan jäsenvaltioiden
väliseen kauppaan ja vääristävän kilpailua. EY:n tuomioistuin
totesi oikeuskäytäntöönsä viitaten, että tuki vaikuttaa
jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää kilpailua, kun
tuensaaja kilpailee muiden jäsenvaltioiden tuottajien kanssa,
vaikkei se itse vie tuotteitaan. Tuensaaja voi ylläpitää ja kasvattaa
kotimaista tuotantoaan, mistä seuraa, että muiden jäsenvaltioiden
yrityksillä on huonommat mahdollisuudet saattaa tuotteitaan
kyseisen jäsenvaltion markkinoille. Kun kilpailu alalla on
kovaa, myös suhteellisen pieni tuki saattaa vaikuttaa jäsenvaltioiden
väliseen kauppaan. Kyseisessä tapauksessa tekstiilialaa
rasitti kysynnän taantuminen, alhaiset hinnat ja ylituotanto sekä
jäsenvaltioiden välisen kaupan vilkastuminen. ENI:n myöntämä tuki
ylläpiti keinotekoisesti tytäryhtiöitä sekä auttoi niiden taloudellista
elpymistä. Tuki helpotti yritysten uudelleenjärjestelyä
ja myyntiä. ENI kantoi sellaisia kustannuksia, jotka tytäryhtiöiden
olisi pitänyt kantaa itse. EY:n tuomioistuin katsoi, että
komission arvio, jonka mukaan tuki antoi tytäryhtiöille suuren
edun suhteessa kilpailijoihin ja saattoi vaikuttaa kauppaan ja
vääristää kilpailua ETY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan
mukaisesti, oli oikea.
Italia väitti, että päätös oli ETY:n perustamissopimuksen 92 artiklan
3 kohdan a alakohdan ja c alakohdan vastainen. EY:n tuomioistuin
totesi, että komissiolla on laaja harkintavalta, johon
kuuluu taloudellisten ja sosiaalisten arviointien tekeminen yhteisön
näkökulmasta. EY:n tuomioistuin katsoi, että komissio oli,
arvioidessaan tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille, ottanut huomioon,
sekä tuen keston että sen luonteen. Komissio oli aivan
oikein kiinnittänyt huomiota siihen, ettei myönnetty tuki ollut
yhteisön tekstiili- ja vaatetusalan tukia koskevien suuntaviivojen
mukainen, sillä niissä säädettiin lyhytaikaisista ja vain määrättyihin
toimiin keskittyvistä tuista. Tarkoituksena oli, että tuensaaja
saavuttaa sellaisen kilpailukyvyn, että se voi kilpailla
yhteismarkkinoilla. Tekstiili- ja vaatetusalan tuki ei ollut pelastustukea,
koska tällainen tuki on myönnettävä lainan tai lainatakuun
muodossa ja sitä saa maksaa korkeintaan kuuden kuukauden
ajan.
Italia väitti, että komission käyttäytyminen vuosina 1983-1987
johti oletettujen oikeutusten suojaan tukien laillisuuden osalta
ja katsoi tämän estävän komissiota määräämästä myönnetyn tuen takaisinperinnästä.
Komissio ei ollut aloittanut menettelyä ennen
kuin vuonna 1984. Lisäksi meni 55 kuukautta ennen kuin komissio
teki päätöksen tuesta. EY:n tuomioistuin katsoi, ettei Italian
hallitus voinut uskoa tuen soveltuvuuteen yhteismarkkinoille ainoastaan,
koska komissio ei ollut aloittanut ETY:n perustamissopimuksen
93 artiklan mukaista menettelyä aikaisemmin. Italia oli
vuonna 1983 toistamiseen vakuuttanut komissiolle, ettei se tulisi
myöntämään kyseisiä tukia. Italia ei koskaan ilmoittanut aikomuksestaan
jatkaa neljän tytäryhtiön tukemista. Italia oli komission
tutkimusten aikana pyytänyt lisäaikaa tietojen toimittamiseksi.
EY:n tuomioistuin katsoi, että jäsenvaltio, joka myöntää tukia
vastoin 93 artiklan 3 kohdassa asetettua ennakkoilmoitusvelvollisuutta
ja antaa vastahakoisesti komission tarvitsemia tietoja, on
itse vastuussa tutkimuksen pidentymisestä. Jäsenvaltio ei voi
vedota siihen, että tutkimuksen venyminen johtaa oletettujen oikeutusten
suojaan tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille. Jos
tämä olisi mahdollista, kansalliset viranomaiset voisivat tukeutua
omaan laittomaan toimintaansa tehdäkseen komission päätökset vaikutuksettomiksi.

Italia väitti, ettei ennakkoilmoituksen laiminlyönti tehnyt tuesta
peruuttamattomasti laitonta. EY:n tuomioistuin viittasi oikeuskäytäntöönsä
tapauksessa C-301/87 French Republic vs. Commission
of the EC ja siinä esiintulleeseen ETY:n perustamissopimuksen 93
artiklan 2 ja 3 kohdan tulkintaan. Tässä tapauksessa komissio oli
tutkimusten jälkeen tullut siihen tulokseen, että tuki oli 92 artiklan
merkityksessä soveltumaton yhteismarkkinoille.
Italian väitti, ettei komissio ollut perustellut päätöstään tuen
takaisinperinnästä. EY:n tuomioistuin totesi aivan, kuten tapauksessa
296 & 318/82 Kingdom of the Netherlands and Leeuwarder Papierwarenfabriek
BV vs. Commission of the EC päätösten perusteluvaatimuksesta.
Kun komissio käsiteltävänä olevassa tapauksessa
aloitti 93 artiklan 2 kohdan menettelyn, se ilmoitti Italian hallitukselle,
että jokainen ennen komission päätöksen tekemistä
myönnetty tuki voi johtaa takaisinperintään. Komissio perusteli
tuen takaisinperintää sen "vakavuudella ja rikkomisen laajuudella",
joka yksinään katsottuna olisi liian suppea perustelu, mutta
asetettuna päätöksen yhteyteen kertoo yksityiskohtaisesti tuen
vaikutuksista kriisialaan ja on siten hyväksyttävä.
Italia väitti, ettei komission päätöksestä ilmennyt keneltä tukea
oli perittävä takaisin. EY:n tuomioistuin totesi, että päätöksestä
ilmenee selvästi, että tukia on perittävä takaisin niiltä, jotka
hyötyivät tuista eli tässä tapauksessa neljältä tytäryhtiöltä. Jos
jäsenvaltio törmää vakaviin ongelmiin takaisinperimispäätöksen
täytäntöönpanossa, se voi saattaa nämä ongelmat komission harkittavaksi.
Tällaisessa tapauksessa komission ja jäsenvaltion on
toimittava yhdessä hyvässä uskossa ja noudatettava ETY:n perustamissopimuksen
määräyksiä. Italian lain mukaan ENI ei voi periä
takaisin tukea, jota ei otettu huomioon, kun neljä tytäryhtiötä
myytiin. Tämä ei saa kuitenkaan estää yhteisön oikeuden täydellistä
soveltamista eikä siis voi vaikuttaa velvollisuuteen periä
takaisin laittomasti myönnetty tuki.

RATKAISU:
(1) Hylkää hakemuksen.
(2) Määrää Italian hallituksen vastaamaan komission oikeudenkäyntikuluista,
jotka sisältävät väliaikaisesta päätöksestä johtuvat
kulut.
(3) Määrää Espanjan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

TOSISEIKAT: Italian valtion hallintayhtiö Ente Nazionale Idrocarburi
(ENI) otti haltuunsa vuonna 1962 vaatetusalalla toimivan ENI-Lanerossi
nimisen yrityksen. Tarkoituksena oli luoda vertikaalisesti
integroitunut tekstiiliyritysryhmittymä ja ratkaista Lanerossin
neljän tytäryhtiön taloudelliset ongelmat. Vuonna 1979 eräs
etujärjestö valitti komissiolle siitä, että ENI kattoi jatkuvasti
tytäryhtiöittensä liiketappioita, mikä saattoi vääristää kilpailua
yhteismarkkinoilla. Tutkimusten jälkeen komissio tuli siihen tulokseen,
että kyseiset toimenpiteet olivat tukia ETY:n perustamissopimuksen
92 artiklan 1 kohdan merkityksessä. Komissio ilmoitti
Italian hallitukselle, että nämä toimenpiteet saisivat poikkeusluvan
ainoastaan, jos niitä myönnettäisiin rajoitetuksi ajaksi ja ne
olisivat osa uudelleenjärjestelyohjelmaa. Suunnitellusta uudelleenjärjestelyohjelmasta
vuosille 1983-1986 tehtiin ennakkoilmoitus
komissiolle. Ohjelmaan sisältyi jatkuvaa valtion viranomaisten
puuttumista liiketappioihin. Komissio ei vastustanut tukien myöntämistä
vuoden 1982 loppuun asti, mutta katsoi kaikki sen jälkeen
myönnetyt tuet yhteismarkkinoille soveltumattomiksi. Italia vakuutti
komissiolle, ettei tytäryhtiöille aiottu myöntää enää tukea,
eikä uudelleenjärjestelysuunnitelmaa vuosille 1983-1986 sovellettaisi.
Lehtitietojen perusteella komissio sai kuitenkin
selville, että tytäryhtiöt olivat edelleen toiminnassa ja valtion
viranomaiset olivat kattaneet vuoden 1983 liiketappiot. Lisäksi
ilmeni, että tappiot korvattaisiin myös tulevaisuudessa. Komissio
katsoi, että tuet olivat laittomia, koska niistä ei ollut tehty
ennakkoilmoitusta. Komissio katsoi myös, että tuet olivat sen
tekemän päätöksen vastaisia. Komissio aloitti ETY:n perustamissopimuksen
93 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisen menettelyn
ja pyysi Italiaa esittämään huomautuksensa. Komissio
katsoi päätöksessään, että tytäryhtiöille myönnetyt pääomatuet
olivat laittomia sikäli, kuin niitä oli myönnetty 93 artiklan 3
kohdan vastaisesti, ja ne olivat yhteismarkkinoille soveltumattomia
92 artiklan merkityksessä. Italian hallitus katsoi, että
komission päätös 89/43/ETY oli tehty 92 ja 93 artiklan vastaisesti
ja haki EY:n tuomioistuimelta päätöksen kumoamista. Espanja toimi
väliintulijana hakijan puolella.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
Julkisasiamies ehdotti, että EY:n tuomioistuimen tulee hylätä
hakemus kokonaisuudessaan ja määrätä hakija vastaamaan oikeudenkäyntikuluista.
EY:n tuomioistuimen on tehtävä selväksi, että
hakijalla oli ja on ETY:n perustamissopimuksen 5 artiklan mukaan
velvollisuus aloittaa tuen takaisinperintämenettely kansallisen
lain nojalla ja kysyä komissiolta neuvoa mahdollisten takaisinperimisessä
ilmenevien vaikeuksien voittamiseksi.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissopimuksen 92 artikla vastaa ETA-sopimuksen 61
artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 93 artikla vastaa ETA-sopimuksen 62
artiklaa.
ETA-sopimuksen pöytäkirja 26 EFTAn valvontaviranomaisen toimivallasta
ja tehtävistä valtion tukea koskevissa asioissa.
EFTA-valtioiden valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamista
koskevan sopimuksen pöytäkirja 3 EFTAn valvontaviranomaisen
tehtävistä ja toimivallasta valtion tukea koskevissa asioissa.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
VNp valtionavustuksia koskeviksi yleismääräyksiksi 2.9.1965,
SK:490/1965.
VNp ETA-sopimuksessa tarkoitettujen valtion tukien ilmoittamisessa
noudatettavista menettelytavoista 30.12.1993, SK:1605/1993.

EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E005 157E090
157E092 157E093
157E190 389D0043
348R0219

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
689J0005 687J0301
687J0102 687J0094
685J0259 685J0067
684J0234 683J0041

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT
RATKAISUUN C-303/88:
691J0225 689J0261
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 2.6.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/SF/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.