13.12.1991 688J0018

Yksinoikeus - Julkinen yritys - Monopoli - Markkinat - Kilpailu - Määräävä asema - Väärinkäyttö - Teletoiminta - Standardi - Tyyppihyväksyntä - Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 13.12.1991. Régie des Télégraphes et
des Téléphones (RTT) vs. GB-Inno-BM SA. Brysselin Tribunal de
Commercen kysymykset ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 86 artiklan
tulkinnasta. Tapaus C-18/88.

OIKEUSKYSYMYS: Kansallinen tuomioistuin kysyi, estävätkö ETY:n
perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohta, 90 artikla ja 86 artikla
jäsenvaltiota myöntämästä yleisistä televerkoista vastaavalle
yritykselle oikeutta päättää telepäätelaitteiden standardeista
ja tarkastaa, että yritykset täyttävät nämä vaatimukset, kun yritys
kilpailee itse samoilla markkinoilla. EY:n tuomioistuin katsoi,
että nykyisessä yhteisön kehitysvaiheessa sellainen monopoli,
jonka tarkoituksena on mahdollistaa käyttäjille yleisen televerkon
käyttö, on yleiseen taloudelliseen tarkoitukseen liittyvää palvelua
ETY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan merkityksessä.
EY:n tuomioistuin on vakiintuneessa oikeuskäytännössään katsonut,
että oikeudellista monopolia voidaan pitää määräävässä asemassa
olevana yrityksenä ja että jäsenvaltion alue, jonka monopoli kattaa,
saattaa muodostaa merkittävän osan yhteismarkkinoita.
EY:n tuomioistuin on myös todennut, että kun tietyillä markkinoilla
määräävässä asemassa oleva yritys varaa itselleen ilman
objektiivista tarvetta liitännäisen toimintamuodon, jota toinen
yritys pystyisi harjoittamaan osana omaa toimintaansa naapuroivilla
mutta erillisillä markkinoilla, on kyse väärinkäytöstä 86 artiklan
merkityksessä. Tämä antaa ensiksi mainitulle yritykselle
mahdollisuuden poistaa kaiken kilpailun.
Kun televerkkoon liittymisestä ja sen toiminnasta vastuussa oleva
monopoliyritys ilman mitään objektiivista tarvetta varaa itselleen
naapuroivat erilliset markkinat eli kyseisessä tapauksessa verkkoon
kytkettävien laitteiden tuonti-, markkinointi-, kytkentä-,
käyttöönotto- ja huoltomarkkinat poistaen muilta yrityksistä kilpailumahdollisuudet,
se on rikkonut ETY:n perustamissopimuksen 86
artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklaa sovelletaan ainoastaan yritysten
oma-aloitteeseen kilpailun rajoittamiseen eikä valtion toimenpiteisiin,
joihin sovelletaan 90 artiklan 1 kohtaa. Kun julkinen
yritys tai jäsenvaltiolta erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia
saanut yritys laajentaa määräävää asemaansa ja tämä johtuu
valtion toimenpiteestä, on toimenpide vastoin ETY:n perustamissopimuksen
90 artiklaa yhdessä 86 artiklan kanssa.
ETY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan mukainen yleiseen
taloudelliseen tarkoitukseen liittyvä palvelu ei oikeuta kilpailun
poissulkemista tai rajoittamista telepäätelaitemarkkinoilla. Vastaanottimien
valmistuksen ja myynnin on oltava avointa kaikille.
Sen varmistamiseksi, että laitteet täyttävät tärkeimmät edellytykset,
riittää laitteille määrättävät laatuerittelyt sekä niiden
täyttämisen valvomiseksi kehitetty tyyppihyväksyntäjärjestelmä.
ETY:n perustamissopimuksen mukaisen vääristymättömän kilpailun voi
taata ainoastaan se, että kaikille markkinoilla toimiville yrityksille
on turvataan yhdenvertaiset mahdollisuudet. Se, että yhdelle
päätelaitteita markkinoivalle yritykselle annetaan oikeus päättää
markkinoilla käytettävien laitteiden teknisistä eritelmistä, valvonnasta
ja tyyppihyväksyntien antamisesta, on verrannollista siihen,
että yritykselle annetaan oikeus päättää, mitä päätelaitteita
voidaan liittää yleiseen verkkoon. Tätä kautta kyseinen yritys
asetetaan kilpailijoihinsa nähden parempaan asemaan. Näissä olosuhteissa
tehokkaan kilpailun ylläpitäminen ja selkeyden varmistaminen
vaatii, että yksityisistä ja julkisista yrityksistä riippumaton
elin päättää teknisistä eritelmistä, valvoo niiden soveltamista
ja myöntää tyyppihyväksyntiä.
Kyseinen kansallinen säännös voi vaikuttaa toisista jäsenvaltioista
tulevien telepäätelaitteiden tuontiin ja siten 86 artiklan tarkoittamalla
tavalla jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
Kansallinen tuomioistuin kysyi, estääkö 30 artikla antamasta julkiselle
yritykselle oikeutta hyväksyä telepäätelaitteita, jotka
aiotaan kytkeä yleiseen verkkoon, jos yrityksen tekemää päätöstä
ei voida riitauttaa kansallisessa tuomioistuimessa. EY:n tuomioistuimen
vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuotteiden markkinointia
koskevien kansallisten säännösten välisistä eroista johtuvat
esteet tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle on hyväksyttävä silloin,
kun kansalliset säännökset ovat välttämättömiä yhteisön oikeuksien
velvoittavien vaatimusten täyttämiseksi ja kun ne soveltuvat yhtäläisesti
kotimaisiin ja tuontituotteisiin. Näiden sääntöjen on
oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Jos
jäsenvaltiolla on tässä yhteydessä mahdollisuus valita eri toimenpiteiden
välillä, sen on valittava toimenpide, joka vähiten estää
tavaroiden vapaata liikkuvuutta.
Kun yleisiä televerkkoja koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ei ole,
on jäsenvaltioilla oikeus päättää mm. telepäätelaitteiden teknisistä
eritelmistä ja tutkia, voidaanko laite liittää verkkoon.
Vaikka telepäätelaitteilta vaadittu tyyppihyväksyntä ei välttämättä
sulje pois muista jäsenvaltioista peräisin olevien laitteiden
tuontia jäsenvaltioon, tekee jäsenvaltion lainsäädäntö tällaisten
laitteiden myynnin vaikeammaksi, koska valmistajan on
otettava huomioon toisessa jäsenvaltiossa voimassa olevat määräykset.
Myös silloin, kun laitteet vastaavat niille asetettuja vaatimuksia,
liittyy tyyppihyväksynnän saamiseen viivästyksiä ja kuluja.
Pakottavasta määräyksestä johtuva poikkeus tavaroiden vapaaseen
liikkuvuuteen on oikeutettu ainoastaan, jos kansalliset määräykset
ovat oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään.
EY:n tuomioistuin katsoi, että kun kauppiailla oli oikeus kannella
laittomasti hylätystä tuontiluvasta, saattoivat kanteen nostaa
myös ne, jotka eivät olleet saaneet tyyppihyväksyntää.

RATKAISU:
(1) ETY:n perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohta, 90 ja 86
artikla estävät jäsenvaltiota myöntämästä yleistä televerkkoa
hoitavalle yritykselle oikeutta päättää telepäätelaitteiden standardeista
ja niiden noudattamisen valvomisesta, kun se itse osallistuu
samoille markkinoille kilpailijana.
(2) ETY:n perustamissopimuksen 30 artikla estää antamasta julkiselle
yritykselle oikeutta hyväksyä telepäätelaitteita, jotka
aiotaan kytkeä yleiseen verkkoon, jos tämän yrityksen päätöksiä ei
voida riitauttaa kansallisissa tuomioistuimissa.

TOSISEIKAT: Belgian laissa annettiin teletoiminnasta vastaavan
ministeriön alaiselle Régie des Télégraphes et des Téléphones
(RTT) yksinoikeus telepalvelujen hoitamiseen. Monopoliin kuului
mm. telemaksujen määrääminen, tyyppihyväksyntien antaminen, laitteiden
kytkeminen verkkoon ja niiden huolto. Tämän lisäksi RTT myi
itse telepäätelaitteita. RTT väitti, että GB-Inno-BM SA (Inno) myi
Kaukoidästä tuotuja halpapuhelimia, joita ei oltu tyyppihyväksytty.
Inno ei ollut ilmoittanut tästä puutteesta asiakkailleen. Tällaiset
puhelimet aiheuttivat toimintahäiriöitä televerkkoon. Inno
katsoi, että RTT:n ympärille luotu järjestelmä oli yhteisön oikeuden
vastainen. Brysselin alioikeus (Tribunal de Commerce) pyysi
ennakkoratkaisua EY:n tuomioistuimelta em. artikloiden tulkintaan.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
Julkisasiamies ehdotti, että EY:n tuomioistuimen tulisi vastata
seuraavasti:
(1) Jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa kansallisilla telemarkkinoilla
toimivalle ja laitteita myyvälle julkiselle yritykselle myönnetään
yksinoikeus hyväksyä toisten yritysten myymiä laitteita ja
valvoa asettamiensa teknisten eritelmien avulla, voidaanko laitteet
liittää televerkkoon, ei ole ETY:n perustamissopimuksen tavaroiden
vapaan liikkuvuuden periaatteen vastainen, jos toisesta
jäsenvaltiosta peräisin olevan laitteen hylkääminen voidaan riitauttaa
kansallisessa tuomioistuimessa. Tämä mahdollistaa kiellon
perusteiden tarkastamisen yhteisön oikeuden kannalta.
(2) Tällainen lainsäädäntö ei ole 90 ja 86 artiklan vastainen. Jos
julkinen yritys kuitenkin käyttää oikeuksiaan muuhun kuin sen
valvomiseen, että laitteet ovat teknisesti yhteensopivia verkkoon,
se voi johtaa 86 artiklassa kielletyn määräävän aseman väärinkäyttöön,
jos siinä mainitut edellytykset täyttyvät. Kansallisen tuomioistuimen
tehtävänä on kaikkien tosiseikkojen nojalla arvioida,
onko kysymys väärinkäytöstä.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohta vastaa ETA-sopimuksen
1 artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 30 artikla vastaa ETA-sopimuksen 11
artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 86 artikla vastaa ETA-sopimuksen 54
artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 90 artikla vastaa ETA-sopimuksen 59
artiklaa.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
Teletoimintalaki 20.2.1987, SK:183/1987.
Teletoiminta-asetus 3.4.1987, SK:374/1987.
L kilpailunrajoituksista 27.5.1992, SK:480/1992.

EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E003 157E030
157E086 157E090

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
690J0041 689J0260
688J0202 684J0311
684J0178 678J0120

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT
RATKAISUUN C-18/88:
691J0320 690J0271
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 25.5.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/SF/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.