04.10.1991 687J0349

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläinen - Sosiaaliturva - Eläke - Työkyvyttömyys - Vakuutuskausi - Syrjintä - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 4.10.1991. Elissavet Paraschi v.
Landesversicherungsanstalt Württemberg. Stuttgartin
Sozialgerichtin kysymykset ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan
2 kohdan ja 51 artiklan sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71
tulkinnasta. Asia C-349/87.

OIKEUSKYSYMYS:
Kansallinen tuomioistuin kysyi EY:n tuomioistuimelta seuraavaa:
(1) Tuleeko yhteisön oikeutta ja erityisesti asetusta N:o 1408/71
tulkita siten, että se estää kansallisen lainsäädännön muuttamisen
tiukentamalla vähentyneestä työkyvystä myönnettävän eläkkeen
edellytyksiä siten, että tällainen eläke on tulevaisuudessa
maksettavissa ainoastaan, jos vakuutettu henkilö on harjoittanut
pakollisen vakuutuksen alaista toimintaa ja maksanut vähintään 36
kuukausittaista vakuutusmaksua työkyvyttömyyttä edeltäneenä 60
kuukautena (viitekausi)?
(2) Jos asetus N:o 1408/71 ei estä tällaista kansallisen
lainsäädännön muuttamista, onko asetus sen vuoksi pätemätön ETY:n
perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohdan ja 51 artiklan nojalla?

EY:n tuomioistuin totesi, että ETY:n perustamissopimuksen 51
artiklassa säädetään ainoastaan eri jäsenvaltioissa täytettyjen
vakuutuskausien yhteenlaskemisesta. Säännöksessä ei määrätä siitä,
millä edellytyksillä nämä vakuutuskaudet täyttyvät. EY:n
tuomioistuin on aiemmissa ratkaisuissaan todennut, että on
jokaisen jäsenvaltion lainsäätäjän asiana säätää, millä
edellytyksillä syntyy oikeus ja velvollisuus liittyä
sosiaaliturvajärjestelmään edellyttäen aina, että tässä yhteydessä
ei syrjitä toisen jäsenvaltion kansalaisia isäntäjäsenvaltion
kansalaisiin nähden. Yhteisön oikeus ei estä kansallista
lainsäätäjää muuttamasta työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen
edellytyksiä myöskään tiukemmiksi edellyttäen, ettei yhteisön
työntekijöiden välillä ilmene välitöntä tai välillistä
kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää.

Kantaja väitti, että kyseessä olevat Saksan lainsäädännön
määräykset johtivat todennäköisesti siirtotyöläisten syrjintään.
Syrjintää ilmeni kantajan mukaan, kun tietyt tapahtumat ja
olosuhteet ilmetessään toimivaltaisen laitoksen jäsenvaltiossa
pidensivät viitekautta, mutta nämä seikat eivät pidentäneet
viitekautta, jos ne sattuivat siirtotyöläisen alkuperämaassa. EY:n
tuomioistuin totesi, että asetus N:o 1408/71 ei sisällä tätä
tilannetta säänteleviä määräyksiä. EY:n tuomioistuin on useasti
aiemmin todennut, että ETY:n perustamissopimuksen 51 artikla ei
poista jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien välisiä eroja
eikä näin myöskään eroja, joita tästä syystä aiheutuu valtiossa
työskentelevien henkilöiden oikeuksiin. EY:n tuomioistuin on myös
todennut, että ETY:n perustamissopimuksen 48 ja 51 artiklan
päämäärää ei saavuteta, jos siirtotyöläiset menettävät
jäsenvaltion lainsäädännön mukaan heille taattuja etuja
sosiaaliturvan alalla. Tämä saattaisi estää yhteisön työntekijöitä
käyttämästä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. EY:n tuomioistuin
on myös aiemmin todennut, että tällainen seuraus ilmenee, jos
kansallinen lainsäätäjä on asettanut oikeuden saavuttamisen tai
säilyttämisen edellytykset siten, että tosiasiallisesti vain tämän
jäsenvaltion kansalaiset voivat ne täyttää tai jos kansallinen
lainsäätäjä määrittelee etuuden menettämisen tai keskeyttämisen
edellytykset siten, että toisen jäsenvaltion kansalainen täyttää
ne helpommin kuin toimivaltaisen jäsenvaltion kansalainen.

EY:n tuomioistuin totesi, että tällainen tilanne syntyy nyt käsillä
olevassa tapauksessa. Vaikka kyseinen lainsäädäntö muodollisesti
soveltuu jokaiseen yhteisön työntekijään ja voi johtaa työntekijän
viitekauden pidentämiseen, se kuitenkin estää toisessa
jäsenvaltiossa sattuneen vastaavan seikan huomioon ottamisen
viitekautta pidentävänä. Tämä säännös on todennäköisesti
haitallisempi siirtotyöläisille, koska siirtotyöläiset siirtyvät
toiseen jäsenvaltioon (alkuperämaa) todennäköisemmin kuin
toimivaltaisen jäsenvaltion kansalaiset erityisesti sairastuessaan
ja joutuessaan työttömiksi. Tällainen lainsäädäntö saa
siirtotyöläisen luopumaan oikeudestaan vapaaseen liikkuvuuteen.
Toiseen kysymykseen ei ole tarvetta vastata ensimmäisen kysymyksen
vastauksen vuoksi.

RATKAISU:
ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohtaa ja 51 artiklaa
tulee tulkita siten, että ne eivät estä kansallista lainsäädäntöä,
jossa tiukennetaan työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisedellytyksiä
siten, että tällaista eläkettä voidaan tulevaisuudessa maksaa
ainoastaan, jos vakuutettu henkilö on harjoittanut vähintään
36 kuukautta pakollisen vakuutuksen alaista toimintaa työkyvyttömyyden
alkamista edeltäneiden 60 kuukauden aikana (viitekausi).
Nämä määräykset estävät kuitenkin lainsäädännön,
jossa sallitaan viitekauden pidentäminen tietyillä edellytyksillä,
mutta jossa pidennystä ei sallita, kun pidennyksen sallivia
tapahtumia ja olosuhteita vastaavat tapahtumat ja olosuhteet
sattuvat toisessa jäsenvaltiossa.

TOSISEIKAT:
Kantaja rva Paraschi oli vuonna 1943 syntynyt Kreikan kansalainen,
joka oli harjoittanut vuodesta 1965 vuoteen 1969 pienin
keskeytyksin Saksan sosiaaliturvajärjestelmän alaisuuteen kuuluvaa
toimintaa. Hän oli maksanut yhteensä 102 kuukausittaista
vakuutusmaksua Saksan järjestelmään ja viisi kuukausittaista
vakuutusmaksua Kreikan järjestelmään. Rva Paraschi sairastui
vuonna 1977. Hän lähti heinäkuussa 1979 Saksasta alkuperämaahansa,
muttei saanut työtä sieltä terveytensä huonontumisen vuoksi. Hän
ei saanut Kreikasta myöskään työkyvyttömyyseläkettä, koska oli
maksanut vakuutusmaksuja Kreikan järjestelmässä liian lyhyen
aikaa. Toimivaltainen saksalainen laitos hylkäsi rva Paraschin
saksalaista työkyvyttömyyseläkettä koskevat hakemukset vuosina
1978 ja 1980, koska hänen työkykynsä ei ollut alentunut
riittävästi, jotta häntä voitaisiin pitää Saksan lainsäädännön
mukaisesti työkyvyttömänä. Rva Paraschin terveydentilan
huonontuessa hän toimitti 16.5.1985 kolmannen hakemuksen
saksalaista työkyvyttömyyseläkettä varten. Tämäkin hakemus
hylättiin, vaikka toimivaltainen laitos totesikin, että hakija oli
ainakin tilapäisesti kykenemätön tekemään työtä terveydentilansa
vuoksi. Hylkäys perustui Saksan sosiaaliturvalain
(Reichversicherung) muutokseen vuonna 1984. Tällä muutoksella
asetettiin työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiselle tiukemmat
edellytykset. Vakuutetun henkilön oli täytynyt harjoittaa
pakollisen vakuutuksen alaista toimintaa ja maksaa vähintään 36
kuukausittaista vakuutusmaksua 60 työkyvyttömyyttä edeltäneenä
kuukautena. Lainsäädännön mukaan 60 kuukauden viitekautta
pidensivät tietyt tyhjentävästi luetellut erityisjaksot, kuten
sairaus- ja työttömyysjaksot, joiden ajalta työntekijöille
maksettiin Saksan lainsäädännön mukaisia etuuksia. Vastaavat
tapahtumat toisessa jäsenvaltiossa eivät kuitenkaan pidentäneet
viitekautta. Rva Paraschi valitti päätöksestä alioikeuteen
(Sozialgericht), joka pyysi asiassa EY:n tuomioistuimelta
ennakkoratkaisua.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
(1) Yhteisön oikeus ei estä kansallista lainsäätäjää asettamasta
oikeuden saamiselle etuuteen edellytystä vähimmäisvakuutuskauden
täyttämisestä vakuutustapahtumaa edeltäneenä viitekautena.
(2) ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohta ja 51 artikla
estävät jäsenvaltion lainsäädännön soveltamisen siten, että
viitekauden laskemiseksi ei oteta huomioon tapahtumia ja
olosuhteita toisessa jäsenvaltiossa, jos jäsenvaltion
lainsäädännössä edellytetään vähimmäisvakuutuskauden täyttämistä
vakuutustapahtumaa edeltävänä viitekautena oikeuden saamiseksi
etuuteen ja jos tällaisen lainsäädännön mukaan väliin tulevat
tapahtumat tai olosuhteet pidentävät viitekautta.
(3) Asetuksen N:o 1408/71 9 a artikla on pätemätön siltä osin kuin
sen mukaan ei oteta huomioon toisessa jäsenvaltiossa ilmeneviä
tapahtumia ja olosuhteita vakuutustapahtumaa edeltävää viitekautta
pidentävinä.
(4) Uusien säännösten ollessa vireillä tulee toimivaltaisten
kansallisten viranomaisten tulkita asetuksen N:o 1408/71
9 a artiklan mukaisia velvollisuuksia laajentavasti yllä
mainitulla tavalla.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E048 157E051
371R1408
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
689J0369 688J0029
679J0110 689J0227
690J0010 678J0001
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT RATKAISUUN
C-349/87
693J0012 692J0045
691J0165
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 11.1.1996
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.