21.03.1990 689J0085

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläinen - Sosiaaliturva - Vanhuus - Jälkeenjäänyt - Tarkistus - Uudelleen laskeminen - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 21.3.1990. Maria Ravida v. Office
national des pensions. Nivellesin tribunal du travailin kysymys
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 51 artiklan tulkinnasta.
Asia C-85/89.

OIKEUSKYSYMYS:
Kansallinen tuomioistuin kysyi EY:n tuomioistuimelta seuraavaa:
Onko jäsenvaltion toimivaltaisella laitoksella oikeus ottaa
huomioon, toisen jäsenvaltion myöntämäänsä etuuteen tekemät
tarkistukset, jos kansallinen raja ylittyy, koska toisesta
jäsenvaltiosta maksettava etuus kasvaa, laskeakseen uudelleen tai
vähentääkseen alunperin myöntämänsä etuuden määrää soveltamalla
epäsuorasti asetuksen N:o 1408/71 51 artiklan 2 kohtaa, kun
ensimmäisen jäsenvaltion lainsäädännössä on yläraja vanhuus- ja
jälkeenjääneen eläkkeiden päällekkäisyystilanteita varten ja kun
tämä raja on määritetty silloin kun eläke ensimmäisen kerran
maksettiin ottaen myös huomioon toisesta jäsenvaltiosta
maksettavat etuudet?

EY:n tuomioistuin totesi, että laskettaessa vanhuuseläkkeen määrää
työntekijälle, joka on ollut kahden tai useamman jäsenvaltion
lainsäädännön alainen, on kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen
laitoksen verrattava yksinomaan kansallisen lainsäädännön mukaan
maksettavaa määrää kansalliset etuuksien päällekkäisyyden
estämistä koskevat säännökset mukaan lukien ja asetuksen N:o
1408/71 46 artiklan soveltamisesta seuraavaa määrää. Työntekijän
on etuuksia laskettaessa saatava nauttia hänelle edullisimman
järjestelmän mukaisesta etuudesta. EY:n tuomioistuin on aiemmassa
ratkaisussaan todennut, että minkä tahansa etuuden myöhempi
muuttuminen edellyttää periaatteessa uutta vertailua jokaisen
etuuden kohdalla kansallisen ja yhteisön oikeuden mukaisen
järjestelmän välillä, jotta voitaisiin määrittää, mikä on
muutoksen jälkeen työntekijälle edullisinta. Tuossa ratkaisussaan
EY:n tuomioistuin totesi kuitenkin, että hallinnollisen rasituksen
vähentämiseksi on asetuksen N:o 1408/71 51 artiklan 1 kohdassa
estetty etuuksien uudelleen laskeminen 46 artiklan mukaisesti,
kun muutos ei johdu työntekijän henkilökohtaisten olosuhteiden
muutoksista vaan kun se johtuu yleisen taloudellisen ja
sosiaalisen tilanteeseen kehittymisestä.

EY:n tuomioistuin on myös toisessa aiemmassa ratkaisussaan
todennut, että 51 artiklan 1 kohta soveltuu sekä silloin kun
tarkistettu etuus on laskettu 46 artiklan mukaan että myös
silloin kun on kyse etuudesta, jonka laskemiseen ovat vaikuttaneet
kansalliset etuuksien päällekkäisyyden estämistä koskevat
määräykset. Ainoastaan, jos tarkistus johtuu työntekijän
henkilökohtaisten olosuhteiden muutoksista tulee 51 artiklan
2 kohdan mukaan suorittaa vanhuusetuuden uudelleen laskeminen.
Se, että tarkistettu etuus ei ole samanlainen kuin vanhuusetuudet,
ei voi estää 51 artiklan 1 kohdan soveltamista
edes 'epäsuorasti', kuten kansallinen tuomioistuin väitti.

RATKAISU:
Asetuksen N:o 1408/71 51 artiklaa tulee tulkita siten, että kun
kansallisten etuuksien päällekkäisyyden estämistä koskevien
säännösten mukaan työntekijälle maksettava eläke on laskettu
siten, että kun se lisätään toisen jäsenvaltion maksamaan
toisenlaiseen etuuteen, se ei ylitä tiettyä ylärajaa, ei eläkettä
tule laskea uudelleen tämän rajan ylittämisen estämiseksi, jos
toista etuutta on jälkeenpäin tarkistettu yleisen taloudellisen ja
sosiaalisen tilanteen kehittymisen johdosta.

TOSISEIKAT:
Rva Ravida oli työskennellyt Italiassa ja Belgiassa kuten hänen
miehensäkin. Rva Ravidalla oli työskentelynsä vuoksi oikeus
vanhuuseläkkeeseen Italiasta 1.4.1978 lähtien. Hänen miehensä
kuoleman jälkeen syyskuussa 1978 hänelle myönnettiin myös
italialainen jälkeenjääneen eläke miehen työskentelyn perusteella.
Rva Ravida sai oikeuden myös belgialaiseen vanhuuseläkkeeseen oman
työskentelynsä nojalla sekä jälkeenjääneen eläkkeeseen hänen
miehensä työskentelyn nojalla 1.4.1980 alkaen. Belgian
lainsäädännön etuuksien päällekkäisyyden estämistä koskevan
määräyksen mukaan jälkeenjääneen eläke voitiin yhdistää Belgian
tai ulkomaisen lainsäädännön mukaan myönnettävään vanhuuseläkkeeseen
tai muihin sen sijasta myönnettyihin etuuksiin vain
tiettyyn ylärajaan saakka. Ravidan tapauksessa tuo raja oli
197 057 BFR. Hänen kokonaiseläkemääränsä oli yhteensä 204 502 BFR.
Näin belgialaisen laitoksen maksamaa jälkeenjääneen eläkettä
laskettiin 7 445 BFR. Belgialainen laitos laski myöhemmin belgialaista
jälkeenjääneen eläkettä lisää saatuaan tiedon Italian
indeksikorotuksista, jotka nostivat näiden neljän eläkkeen
yhteismäärää jälleen yli Belgian lainsäädännön mukaisen ylärajan.
Ravida valitti päätöksestä alioikeuteen väittäen, että menettely
oli asetuksen N:o 1408/71 51 artiklan 1 kohdan vastaista.
Alioikeus päätti pyytää asiassa EY:n tuomioistuimelta
ennakkoratkaisua.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
Kun henkilö saa jälkeenjääneen eläkettä yhdestä jäsenvaltiosta ja
toisesta vanhuuseläkettä, joka on laskettu asetuksen N:o 1408/71
46 artiklan mukaan, estää 51 artiklan 1 kohta jäsenvaltion
laitosta laskemasta jälkeenjääneen eläkettä uudelleen ja
alentamasta sitä, jos toisen jäsenvaltion vanhuuseläkkeen
tarkistus johtuu yleisen taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen
kehittymisestä; tätä varten ei ole merkitystä, perustuivatko
eläkkeet saman henkilön työuraan.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
371R1408
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
681J0007 683J0104
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT
RATKAISUUN C-85/89
690J0093
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 1.4.1996
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.