14.11.1990 689J0105

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläinen - Sosiaaliturva - Henkilöllinen soveltamisala - Kansalaisuus - Kolmas maa - Yhdenvertainen kohtelu - Asumisperuste - Vanhuuseläke - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 14.11.1990. Ibrahim Buhari Haji v.
Institut national d'assurance sociales pour travailleurs independants.
Brysselin Tribunal du travailin kysymykset ETY:n
perustamissopimuksen 7 artiklan, 48 artiklan 2 ja 3 kohdan c ja d
alakohdan, 51 artiklan d alakohdan sekä neuvoston asetuksen (ETY)
N:o 1408/71 1-4 artiklan, 10 artiklan 1 kohdan sekä 44 ja 51
artiklan tulkinnasta. Asia C-105/89.

OIKEUSKYSYMYS:
Kansallinen tuomioistuin kysyi EY:n tuomioistuimelta asiallisesti
seuraavaa:
(1) Soveltuvatko asetukset N:o 1408/71 ja N:o 574/72 tilanteeseen,
jossa henkilöllä oli oikeus jäsenvaltion lainsäädännön mukaisiin
sosiaaliturvaetuuksiin, koska hän oli toiminut itsenäisenä
ammatinharjoittajana alueella, jolla oli erityiset suhteet
jäsenvaltioon. Kyseinen henkilö oli tuona aikana sellaisen valtion
kansalainen (Iso-Britannia), joka ei tuolloin ollut yhteisen
jäsenvaltio ja maasta tuli jäsenvaltio vasta sen jälkeen kun
kyseinen henkilö oli menettänyt valtion kansalaisuuden?
(2) Onko jäsenvaltion kieltäytyminen maksamasta eläkettä
henkilölle, joka ei ollut jäsenvaltion kansalainen ja joka
asui yhteisön ulkopuolella, mutta johon henkilöllä oli oikeus
jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ETY:n perustamissopimuksessa
kiellettyä kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää?
(3) Estääkö yhteisön oikeus sellaisen kansallisen lainsäädännön
soveltamisen, jonka mukaan itsenäisen ammatinharjoittajan
vanhuuseläkettä voidaan maksaa ulkomaille ainoastaan henkilölle,
joka asuu maassa, jonne työntekijän eläke voidaan
maksaa kahdenvälisen sopimuksen nojalla?

EY:n tuomioistuin totesi ensimmäisestä kysymyksestä, että
asetuksen N:o 1408/71 2 artiklan 1 kohdan mukaan, jossa
määritellään asetuksen henkilöllinen ulottuvuus, asetuksen
soveltamiselle johonkin henkilöön on kaksi edellytystä.
Ensimmäinen edellytys on, että henkilön on täytynyt olla yhden
tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alainen. Kansallisessa
tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa ilmeni, että kantajalla
oli oikeus Belgian kansallisen lainsäädännön mukaiseen vanhuuseläkkeeseen.
Kyseinen belgialainen lainsäädäntö on
asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan j alakohdan tarkoittamaa
'lainsäädäntöä'. EY:n tuomioistuin huomautti myös, että se on
aiemmassa ratkaisussaan todennut, että olennaista asetuksen N:o
1408/71 soveltamisalan määrittämiseksi ei ole se, missä toiminta
tapahtui vaan yhteys työntekijän jäsenvaltion ja
sosiaaliturvajärjestelmän välillä, jossa vakuutuskaudet
täyttyivät. Näin kyseinen belgialainen lainsäädäntö kuuluu
asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan. Toisena asetuksen N:o
1408/71 2 artiklan 1 kohdan mukaisena edellytyksenä on se, että
työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan on oltava
jäsenvaltion kansalainen. EY:n tuomioistuin on aiemmassa
ratkaisussaan todennut, että kansalaisuus edellytyksen täytyy
täyttyä silloin kuin työtä tehtiin tai ammattia harjoitettiin
sekä jolloin vakuutusmaksut, joiden perusteella oikeus syntyi,
maksettiin.

EY:n tuomioistuin on aiemmin todennut, että ETY:n
perustamissopimuksen 51 artiklan toteuttamiseksi säädettyjä
asetuksia on tulkittava artiklan päämäärän valossa, joka on
turvata siirtotyöläisten suurin mahdollinen vapaa liikkuvuus
yhteisön alueella. Yhteyttä ei kuitenkaan ole tapauksiin, joissa
työntekijä oli sellaisen jäsenvaltion kansalainen, josta myöhemmin
tuli jäsenvaltio, mutta työntekijä oli tuolloin jo menettänyt
tämän valtion kansalaisuuden eikä näin saavuttanut vapaata
liikkuvuutta yhteisön alueella. Kansalaisuutta koskevan
edellytyksen ei voida katsoa tällöin täyttyneen. Koska myöskään
asetuksen N:o 1408/71 siirtymäsäännösten 94 ja 95 artiklan
soveltamisalaa ei ole ulotettu koskemaan kantajan kaltaista
henkilöä, voidaan tällaisen henkilön saavutetut oikeudet turvata
ainoastaan erityisellä säännöksellä valtion liittymissopimuksessa.
Tällaistä määräystä ei kuitenkaan ole Ison-Britannian
liittymissopimuksessa. Kansallinen tuomioistuin huomautti toisesta
kysymyksestään, että kantaja voisi saada eläkkeen Belgian
sosiaaliturvalainsäädännön mukaan Zaireen tai Nigeriaan, jos hän
olisi Belgian tai jonkin muun jäsenvaltion kansalainen. Hän voisi
Nigerian kansalaisena saada eläkkeen, jos hän asuisi Belgiassa tai
jossain muussa jäsenvaltiossa.

EY:n tuomioistuin totesi, että ETY:n perustamissopimuksen
7 artiklan mukainen kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän
kielto perustamissopimuksen soveltamisalassa
on toteutettu sosiaaliturva-asioiden osalta asetuksen N:o 1408/71
3 artiklan 1 kohdalla. Säännöksen mukaan jäsenvaltion alueella
asuvat henkilöt, joihin asetusta sovelletaan, ovat jäsenvaltion
lainsäädännön mukaan samojen velvoitteiden alaisia ja nauttivat
samoja etuja kuin tämän valtion kansalaiset. Säännöksen
sanamuodosta seuraa, että syrjintäkieltoperiaate soveltuu
ainoastaan tilanteisiin, joissa etuuksiin oikeutettu henkilö
kuuluu asetuksen N:o 1408/71 henkilölliseen soveltamisalaan.
Kolmannesta kysymyksestä EY:n tuomioistuin totesi, että ETY:n
perustamissopimuksen 51 artiklan b kohdan mukaan, joka on
toteutettu asetuksen N:o 1408/71 10 artiklalla, yhden tai useamman
jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmässä ansaittujen etuuksien
maksaminen turvataan ainoastaan yhteisön oikeudessa yksinomaan
jäsenvaltion alueella asuville henkilölle. Näin yhteisön oikeus ei
kiellä kansallista lainsäädäntöä, jonka mukaan
sosiaaliturvaetuuksia ei voida maksaa kolmannessa valtiossa
asuville henkilölle.

RATKAISU:
(1) Neuvoston asetus N:o 1408/71 ja sen toteuttamiseksi säädetty
neuvoston asetus N:o 574/72, sellaisena kuin se on muutettuna
neuvoston asetuksella N:o 2001/83, eivät sovellu, kun henkilö,
jolla on oikeus jäsenvaltion lainsäädännössä turvattuihin sosiaaliturvaetuuksiin
oli kyseisenä ajanjaksona sellaisen valtion
kansalainen, joka ei ollut Euroopan yhteisön jäsen ja josta tuli
yhteisön jäsen vasta sen jälkeen kun asianomainen henkilö ei enää
ollut tämän valtion kansalainen.
(2) ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukainen
syrjintäkielto, joka on toteutettu sosiaaliturvan osalta asetuksen
N:o 1408/71 3 artiklan 1 kohdassa, ei sovellu kun
sosiaaliturvaetuuksiin oikeutettu henkilö ei kuuluu asetuksen N:o
1408/71 henkilölliseen soveltamisalaan.
(3) Yhteisön oikeus ei estä kansallista lainsäädäntöä, jonka
mukaan itsenäisen ammatinharjoittajan eläke on maksettavissa
ulkomaille silloin, kun etuudensaaja asuu yhteisön ulkopuolisessa
valtiossa ainoastaan, kun työntekijän eläke voidaan maksaa
vastavuoroisen sopimuksen nojalla edelyttäen, että sopimus on
voimassa ainoastaan yhteisön ulkopuolella.

TOSISEIKAT:
Ibrahim Buhari Haji oli syntynyt Nigeriassa 1914. Hän oli ollut
Britannian kansalainen Nigerian itsenäistymiseen 1960 saakka,
jonka jälkeen hänestä tuli Nigerian kansalainen. Buhari Haji oli
työskennellyt marraskuusta 1937 joulukuuhun 1986 kauppiaana
Belgian Kongossa, josta tuli Zaire 1.7.1960. Hän asui edelleen
Zairessa. Hän haki belgialaiselta vastaajana olevalta laitokselta
(Institut national d'assurance sociales pour travailleurs independants)
elokuussa 1986 vanhuuseläkettä niiden vakuutusmaksujen
perusteella, jotka hän oli maksanut toimiessaan itsenäisenä
ammatinharjoittajana 30.6.1960 saakka Belgian Kongossa.
Belgialainen laitos hylkäsi hakemuksen, koska Buhari Haji oli
Nigerian kansalainen ja asui Zairessa. Belgian lainsäädännön
(22.12.1967 annetun lain 144 artiklan 2 kohta) mukaan
vanhuuseläkettä voitiin maksaa ulkomaille ainoastaan henkilöille
'jotka asuvat sellaisen valtion alueella, jonne työntekijän eläke
voidaan maksaa kahdenvälisen sopimuksen nojalla'. Buhari Haji
valitti päätöksestä alioikeuteen (Tribunal de travail), joka pyysi
asiassa EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
(1) Tilanne - jossa henkilöllä on jäsenvaltion lainsäädännön
mukaan oikeus sosiaaliturvaetuuksiin itsenäisen ammatin
harjoittamisen johdosta, jota hän harjoitti maassa, jolla oli
erityiset suhteet jäsenvaltion kanssa - ei kuulu asetusten N:o
1408/71 ja N:o 574/72 soveltamisalaan, kun asianomainen henkilö
oli kyseisenä aikana sellaisen valtion kansalainen, joka ei vielä
ollut yhteisön jäsen.
(2) Kun etuuteen oikeutettu henkilö ei asu jäsenvaltion alueella
eivät, ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklan ensimmäisen kappaleen
sekä 48 ja 52 artiklan mukainen ja asetuksen N:o 1408/71 3
artiklan 1 kohdassa toteutettu syrjintäkieltoa koskeva periaate
eikä myöskään ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklan b kohdan
mukainen ja asetuksen N:o 1408/71 10 artiklan 2 kohdan
ensimmäisessä kappaleessa toteutettu asumista koskevasta
edellytyksestä luopuminen, sovellu.
(3) Yhteisön oikeus, sellaisena kuin se on voimassa tällä
hetkellä, ei estä kansallista lainsäädäntöä, jonka mukaan
vanhuuseläkettä ei voida maksaa henkilölle, joka ei asu
jäsenvaltiossa.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
371R1408 372R074
157E007
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
686J0103 678J0010
686J0082
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 8.11.1995
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.