13.11.1990 689J0308

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Syrjintä - Työntekijä - Lapsi - Yhdenvertainen kohtelu - Opiskelija - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 13.11.1990. Carmina di Leo vs. Land
Berlin. Darmstadtin Verwaltungsgerichtin kysymys neuvoston
asetuksen (ETY) N:o 1612/68 12 artiklan tulkinnasta.
Asia C-308/89.

OIKEUSKYSYMYS:
Kansallinen tuomioistuin kysyi EY:n tuomioistuimelta seuraavaa:
Tuleeko neuvoston asetuksen N:o 1612/68 12 artiklaa tulkita siten,
että säännöksen soveltamisalaan kuuluvia lapsia tulee kohdella
samalla tavoin kuin oman maan kansalaisia myös silloin kun lapset
käyvät koulua tai harjoittelevat jäsenvaltiossa, jonka kansalaisia
he ovat eikä ainoastaan silloin, kun on kyse koulutuksesta tai
harjoittelusta isäntäjäsenvaltiossa?

EY:n tuomioistuin totesi, että asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan
mukaan siirtotyöläisen lapsilla on oikeus päästä samoilla
edellytyksillä valtion ylläpitämään koulutukseen kuin
isäntäjäsenvaltion kansalaisilla, jos siirtotyöläisen lapsi asuu
tämän jäsenvaltion alueella. EY:n tuomioistuin totesi aiempaan
oikeuskäytäntöönsä viitaten, että 12 artikla ei koske pelkästään
opiskelemaan pääsyä vaan myös yleisiä toimia, joiden tarkoituksena
on edistää opiskeluun osallistumista. EY:n tuomioistuin totesi,
että tämä tarkoittaa sitä, että yhteisön työntekijöiden lapsilla
on oikeus saada tukea opiskelusta ja elatuksesta aiheutuviin
menoihin samoin edellytyksin kuin isäntäjäsenvaltion omat
kansalaiset. Ennakkoratkaisupyynnössä oli kuitenkin kyse siitä,
soveltuiko yhdenvertainen kohtelu koulutuksessa myös silloin kun
siirtotyöläisen lapsi opiskeli muussa valtiossa kuin
isäntäjäsenvaltiossa ja erityisesti silloin kun opiskelu tapahtui
alkuperävaltiossa. EY:n tuomioistuin totesi, että asetuksen N:o
1612/68 12 artikla ei ole sanamuodoltaan sidottu koulutukseen tai
harjoitteluun isäntäjäsenvaltiossa. Asumista koskeva edellytys 12
artiklassa on säädetty rajoittamaan yhdenvertaista kohtelua
artiklan mukaisten etujen osalta yhteisön työntekijöiden lapsiin,
jotka asuvat vanhempiensa isäntävaltiossa. Oikeus yhdenvertaiseen
kohteluun ei kuitenkaan riipu siitä, missä kyseinen lapsi
opiskelee. Asetuksen N:o 1612/68 päämääränä on työntekijöiden
vapaa liikkuvuus, jonka turvaamiseksi yhteisön työntekijän
perheelle turvataan parhaat mahdolliset edellytykset sopeutua
isäntäjäsenvaltion yhteiskuntaan. Sopeutumisen onnistumiseksi on
välttämätöntä, että siirtotyöläisen kanssa asuvalla lapsella on
mahdollisuus opiskeluun samoin edellytyksin kuin
isäntäjäsenvaltion kansalaisen lapsella. Asetuksen N:o 1612/68 7
artiklan 2 kohdassa säädetään, että jäsenvaltion työntekijällä on
oikeus toisen jäsenvaltion alueella samoihin sosiaalisiin etuihin
kuin kansallisella työntekijällä. EY:n tuomioistuin on aiemmassa
ratkaisussaan todennut, että jos jäsenvaltiossa suodaan
kansallisille työntekijöille oikeus opiskeluun toisessa
jäsenvaltiossa on tämä oikeus laajennettava 7 artiklan 2 kohdan
mukaan myös sen valtion alueella asuviin toisen jäsenvaltion
työntekijöihin. EY:n tuomioistuin totesi, että tämä periaate on
laajennettava koskemaan myös 12 artiklan soveltamisalaan kuuluvia
yhteisön työntekijöiden lapsia.

RATKAISU:
Asetuksen N:o 1612/68 12 artiklaa tulee tulkita siten, että
lapsia, joihin säännös soveltuu, tulee kohdella kansalaisina
myönnettäessä tukea koulutusta varten, paitsi silloin kun opintoja
harjoitetaan isäntäjäsenvaltiossa niin myös silloin kuin niitä
harjoitetaan valtiossa, jonka kansalaisia lapset ovat.

TOSISEIKAT:
Carmina di Leo oli 25 vuotta Saksassa työskennelleen italialaisen
siirtotyöläisen tytär. Hän oli saanut ensi- ja keskiasteen
koulutuksen Saksassa, jossa hän myös pääasiallisesti asui.
Saksassa sovelletun numerus clausus järjestelmän vuoksi di Leo
ilmoittautui opiskelemaan lääketiedettä Siennan yliopistoon
Italiaan. Hän haki toimivaltaiselta saksalaiselta laitokselta
Saksan lain (Bundesausbildungsförderungsgesetz) mukaista tukea
yllä mainittua koulutustaan varten. Laitos kieltäytyi myöntämästä
tukea, koska sitä voitiin myöntää vain Saksan perustuslain
(Grundgesetz) tarkoittamille kansalaisille, valtiottomille
henkilölle sekä ulkomaalaisille, joilla on turvapaikka. Kyseistä
Saksan lakia muutettiin kuitenkin 1.7.1988 alkaen siten, että
tukea voitiin myöntää myös opiskelu- tai harjoittelupaikkaa
etsiville henkilöille, joilla oli jäsenvaltion kansalaisen lapsina
oikeus vapaaseen liikkuvuuteen tai oleskeluun yhteisön oikeuden
mukaan. Jäsenvaltion kansalaiset eivät kuitenkaan voineet saada
tukea, jos koulutus tai harjoittelu tapahtui heidän
alkuperämaassaan. Carmina di Leo valitti päätöksestä alioikeuteen
(Verwaltungsgericht), joka pyysi asiassa EY:n tuomioistuimelta
ennakkoratkaisua.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
Asetuksen N:o 1612/68 12 artiklaa tulee tulkita siten, että
jäsenvaltion myöntämä tuki ulkomailla suoritettavaa opiskelua
varten tulee katsoa sosiaaliseksi eduksi, johon yhteisön
työntekijän lapsella on oikeus samoin edellytyksin kuin valtion
omilla kansalaisilla. Poikkeusta ei voida tehdä, jos lapsi menee
jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
368R1612
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
687J0389 687J0235
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT RATKAISUUN
C-308/89:
689J0003
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 10.8.1995
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.