03.05.1990 689J0002

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläinen - Sosiaaliturva - Perhe-etuus - Perheavustus - Osa-aikatyö - Henkilöllinen soveltamisala - Sovellettava lainsäädäntö - Asumisperuste - Vakuutettu - Kansallinen lainsäädäntö - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 3.5.1990. Bestuur van de Sociale
Verzekeringsbank vs. G.J. Kits van Heijningen. Utrechtin Centrale
Raad van Beroepin kysymykset neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71
13 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 73 artiklan 1 kohdan
tulkinnasta. Tapaus C-2/89.

OIKEUSKYSYMYS:
Kansallinen tuomioistuin kysyy EY:n tuomioistuimelta seuraavaa:
(1) Voiko toimintaa osa-aikaisena työntekijänä (entinen
sivutoimi), jota eläkkeellä oleva työntekijä jatkaa eläkkeelle
siirtymisen jälkeen kahtena päivänä viikossa kaksi tuntia
päivässä, pitää tehokkaana ja todellisena työnä yhteisön
työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevia säännöksiä
sovellettaessa?
(2) Jos voidaan, viittaako tällainen toiminta - samoin kuin
aikaisempi päätoimi, jota eläkkeellä oleva työntekijä harjoittaa
toisessa jäsenvaltiossa kuin missä asuu ja jonne hän palaa kunkin
työpäivän jälkeen - ensinnä mainitun jäsenvaltion lainsäädännön
soveltamiseen, kun otetaan huomioon asetuksen N:o 1408/71 13
artiklan 2 kohdan a alakohta, vain opetuspäivinä vai myös
välipäivinä, jolloin ei työskennelty lainkaan?
(3) Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on kielteinen,
sovelletaanko 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla sen
jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa aiemmin toimittiin
päätoimisesti, vielä eläkkeelle jäämisen jälkeen?
(4) Voidaanko pelkästään sovellettavaa lainsäädäntöä koskevan
säännöksen perusteella todeta, että Alankomaiden lapsiavustuksia
koskevan lainsäädännön (Algemene Kinderbijslagwet 6 artiklan 1
kohdan a alakohta) asumista koskevaa edellytystä ei voida
edellyttää kyseiseltä eläkkeellä olevalta työntekijältä, jos
eläkkeelle siirtymisen jälkeen sovelletaan 13 artiklan 2 kohdan a
alakohdan mukaisesti sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka
alueella työskenneltiin tai työskennellään?
(5) Jos ei voida, voidaanko asetuksen N:o 1408/71 73 artiklan 1
kohdan nojalla todeta, että Alankomaiden lapsiavustuksia koskevan
lainsäädännön (Algemene Kinderbijslagwet 6 artiklan 1 kohdan a
alakohta) asumista koskevaa edellytystä ei voida edellyttää
kyseiseltä eläkkeellä olevalta työntekijältä?

EY:n tuomioistuin toteaa, että kansallinen tuomioistuin haluaa
ensimmäisellä kysymyksellään selvittää, sovelletaanko asetusta N:o
1408/71 henkilöön, joka työskentelee kaksi tuntia päivässä kahtena
päivänä viikossa. Asetuksen N:o 1408/71 henkilöllinen
soveltamisala määritellään asetuksen 2 artiklassa. EY:n
tuomioistuin toteaa, että asetuksen N:o 1408/71 työntekijän
käsitteen määrittelevän 1 artiklan a kohdan ja 2 artiklan 1 kohdan
nojalla ei voida työajan perusteella sulkea tiettyjä henkilöryhmiä
asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Toisen kansallisen tuomioistuimen esittämän kysymyksen osalta EY:n
tuomioistuin toteaa aiempaan oikeuskäytäntöönsä viitaten, että
asetuksen N:o 1408/71 II osaston säännökset, joihin 13 artikla
kuuluu, muodostavat täydellisen ristiriitasäännösjärjestelmän.
Näiden säännösten tarkoituksena ei ole ainoastaan estää useamman
kansallisen lainsäädännön yhtäaikainen soveltaminen ja siitä
aiheutuvia hankaluuksia, vaan myös varmistaa, että asetuksen
henkilölliseen soveltamisalaan kuuluvat henkilöt eivät jää ilman
sosiaaliturvaa, koska minkään valtion lainsäädäntö ei sovellu
heihin. Asetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ei tehdä eroa
kokopäivätoimisten ja osa-aikaisten työntekijöiden välillä.
Lisäksi säännöksen tavoittelema päämäärä estyisi, jos
katsottaisiin, että kyseisen jäsenvaltion lainsäädäntöä
sovellettaisiin ainoastaan aikana, jolloin kyseinen henkilö
työskentelee, eikä lainkaan silloin kun hän ei työskentele.
Kolmanteen kysymykseen ei ole tarvetta vastata ensimmäisen
kysymyksen vastauksen johdosta. Neljännellä kysymyksellään
kansallinen tuomioistuin haluaa selvittää, merkitseekö se, että
asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa on
määritelty sovellettava lainsäädäntö, että kansallisen lain
asumista koskevaan edellytykseen ei voida vedota hakijan kohdalla.
EY:n tuomioistuin toteaa, että 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan
yksinomainen tarkoitus on määrittää jäsenvaltion alueella työskentelevään
henkilöön sovellettava lainsäädäntö. Tällaisenaan
säännöksen tarkoituksena ei ole säätää edellytyksistä, jotka
luovat oikeuden tai velvollisuuden liittyä sosiaaliturvajärjestelmään
tai tietyn sosiaaliturvajärjestelmän alaan. EY:n
tuomioistuin on useasti aiemmin todennut, että on jäsenvaltion
lainsäätäjän asiana säätää näistä edellytyksistä.

Asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään
nimenomaisesti, että jäsenvaltion alueella työskentelevä henkilö
on tämän valtion lainsäädännön alainen, vaikka hän asuu toisen
jäsenvaltion alueella. Säännöksellä ei olisi käytännön merkitystä,
jos työskentelyvaltion lainsäädännössä säädettyä asumista koskevaa
edellytystä vakuutusjärjestelmään kuulumisen ehtona voitaisiin
edellyttää 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan tarkoittamilta
henkilöiltä. Näiden henkilöiden osalta 13 artiklan 2 kohdan a
alakohdan nojalla korvautuu asumista koskeva edellytys
edellytyksellä työskentelystä kyseisen jäsenvaltion alueella.
Neljännen kysymyksen vastauksen nojalla ei ole tarvetta vastata
viidenteen kysymykseen.

RATKAISU:
(1) Asetusta (ETY) N:o 1408/71 sovelletaan henkilöön, joka
työskentelee kaksi tuntia päivässä kahtena päivänä viikossa, jos
hän täyttää asetuksen 1 artiklan a kohdan edellytykset yhdessä 2
artiklan 1 kohdan edellytysten kanssa.
(2) Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan a alakohtaa
tulee tulkita siten, että asetuksen soveltamisalaan kuuluvaan
henkilöön, joka on osa-aikatyöntekijänä yhden jäsenvaltion
alueella, sovelletaan tuon valtion lainsäädäntöä sekä niinä
päivinä, jolloin hän työskentelee että niinä päivinä, jolloin hän
ei työskentele.
(3) Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan
johdosta ei artiklassa tarkoitetulta henkilöltä voida vaatia
sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä
vakuutusjärjestelmään kuulumisen ehdoksi asetettua asumista
koskevaa edellytystä.

TOSISEIKAT: Kits van Heijningen on syntynyt 26.10.1925. Hän työskenteli
kokopäivätoimisesti Philips NV:llä Eindhovenissa Alankomaissa.
Hän työskenteli lisäksi osa-aikaisena opettajana kaksi
tuntia kerrallaan maanantaisin ja lauantaisin myös Eidhovenissa.
Van Heijningen on kuitenkin asunut pitkän aikaa Belgiassa. Hän
matkusti säännöllisesti päivittäin kodin ja työpaikan väliä. Kits
van Heijningen siirtyi varhaiseläkkeelle työstään Philips NV:llä
1.11.1983. Hän sai tuosta päivämäärästä lähtien eläkettä yhtiön
eläkejärjestelmästä, joka ei kuulu asetuksen N:o 1408/71
asialliseen soveltamisalaan. Hän jatkoi kuitenkin eläkkeelle
siirtymisensä jälkeenkin työtään osa-aikaisena opettajana. Van
Heijningen haki Alankomaiden viranomaisilta lapsiavustusta vuoden
1984 ensimmäiselle neljännekselle kahdesta lapsestaan, jotka
opiskelivat. Toimivaltainen Alankomaiden viranomainen (Raad van
Arbeid, Eidhoven) hylkäsi hakemuksen, koska van Heijningen ei
ollut vakuutettuna Alankomaissa kyseisen neljänneksen ensimmäisenä
päivänä, sillä kyseinen päivä ei ollut van Heijningenin työpäivä.
Alioikeus (Raad van Beroep) kumosi päätöksen. Päätöksestä
valitettiin korkeimpaan oikeuteen (Centrale Raad van Beroep), joka
pyysi EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
Asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulee
tulkita siten, että yhden jäsenvaltion alueella asuvaan
työntekijään, joka työskentelee toisen jäsenvaltion alueella,
sovelletaan jälkimmäisen jäsenvaltion lainsäädäntöä, vaikka hän
työskentelee osa-aikaisesti ja vain muutamana päivänä viikossa.
Kyseinen lainsäädäntö ei voi estää työntekijää saamasta etua
sosiaaliturvajärjestelmästä ainoastaan sen vuoksi, ettei hän asu
valtiossa.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
Neuvoston asetukseen N:o 1408/71 viitataan ETA-sopimuksen liitteessä
VI. Liitteeseen VI viitataan ETA-sopimuksen 29 artiklassa,
joka koskee sosiaaliturvaa.
ETA-sopimusta sovellettaessa asetuksen N:o 1408/71 säännöksiä
koskevat seuraavat mukautukset:
a) Asetuksen 1 artiklan j alakohdan kolmatta alakohtaa ei sovelleta.

[b) Asetuksen 10 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta
Sveitsin valtakunnalliseen lakiin vanhuus-, jälkeenjääneiden- ja
työkyvyttömyysvakuutuksen lisäetuuksista 1 päivään tammikuuta
1996 asti.]
c) Korvataan 88 artiklassa oleva ilmaisu "perustamissopimuksen 106
artiklan" ilmaisulla "ETA-sopimuksen 41 artiklan".
d) Asetuksen 94 artiklan 9 kohtaa ei sovelleta.
e) Asetuksen 96 artiklaa ei sovelleta.
f) Asetuksen 100 artiklaa ei sovelleta.
g) Lisäys liitteessä I olevaan osaan.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
371R1408
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
685J0060
681J0275
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT
RATKAISUUN C-2/89:
688J0245
690J0196
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 21.7.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.