13.11.1990 689J0269

Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Liha - Tuote - Määrällinen rajoitus - Vaikutukseltaan vastaava toimenpide - Velvoittava vaatimus - Kuluttajansuoja - Hyvä liiketapa - Suhteellisuus - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 13.11.1990. Bonfait BV:iä vastaan
käytävä rikosoikeudellinen oikeudenkäynti. Almelon Arrondissementsrechtsbankin
kysymykset ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 36
artiklan tulkinnasta. Tapaus C-269/89.

OIKEUSKYSYMYS: Kansallinen tuomioistuin halusi selvittää, estävätkö
ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artikla, että toisista
jäsenvaltioista tuotuihin lihasta valmistettuihin tuotteisiin
sovelletaan kansallisia säännöksiä, joissa rajoitetaan "lihatuote"-merkinnän
käyttö tuotteille, joiden vesipitoisuus suhteessa
orgaanisiin rasvattomiin aineisiin ei ylitä tiettyä yksikkömäärää.

EY:n tuomioistuin on vakiintuneessa oikeuskäytännössään todennut,
että kaikki jäsenvaltioiden voimaansaattamat kauppasäännöt, jotka
voivat suoraan tai välillisesti, tosiasiallisesti tai mahdollisesti
estää yhteisön sisäistä kauppaa, on katsottava vaikutuksiltaan
määrällisiä rajoituksia vastaaviksi toimenpiteiksi. Tuotteiden
markkinoille saattamista koskevien yhdenmukaistettujen määräysten
puuttuessa jäsenvaltioiden kansallisten säännösten välisistä eroista
johtuvat esteet on hyväksyttävä silloin, kun kansalliset säännökset
ovat välttämättömiä kuluttajansuojaa ja hyviä liiketapoja
koskevien velvoittavien vaatimusten suojelemiseksi ja kun ne soveltuvat
yhtäläisesti kotimaisiin ja tuontituotteisiin. Näiden
säännösten on oltava suhteessa tavoiteltuun päämäärään. Jos jäsenvaltiolla
on mahdollisuus valita samaan päämäärään johtavien erilaisten
toimenpiteiden välillä, sen on valittava tavaroiden vapaata
liikkuvuutta vähiten rajoittava keino.

EY:n tuomioistuin katsoi, että jäsenvaltion kansallisten säännösten
soveltaminen tuontituotteisiin, jotka on alkuperämaassa saatettu
laillisesti markkinoille lihatuotteina, mutta jotka eivät
täytä tämän jäsenvaltion määräyksiä lihatuotteiden vesipitoisuuden
suhteesta orgaanisiin rasvattomiin aineisiin, saattaa estää kyseisten
tuotteiden tuontia. Se, että säännöksissä ei varata kotimaisille
tuotteille yleisnimikettä, ei vaikuta asiaan.
Näin ollen on välttämätöntä selvittää, ovatko kansalliset säännökset
oikeutettuja kuluttajansuojaa tai hyvää liiketapaa taikka
ihmisten terveyden suojelemista koskevien velvoittavien vaatimusten
nojalla. EY:n tuomioistuin katsoi, että kuluttajia voidaan
suojella muillakin menetelmillä, jotka eivät estä toisessa jäsenvaltiossa
laillisesti valmistettujen ja markkinoille saatettujen
tuotteiden tuontia. Tällaisena menetelmänä voidaan pitää asianmukaista
tuoteselostetta, josta ilmenee tuotteessa käytetyt raaka-aineet
ja niiden määrät. Kuluttajalla on tällöin halutessaan mahdollisuus
valita tuote, joka täyttää kansalliset määräykset.

EY:n tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on varmistettava,
että yhteismarkkinajärjestelmässä noudatetaan sellaisia
periaatteita kuten hyvää liiketapaa ja eri jäsenvaltioissa sovellettuja
hyviä tapoja. Hyvän liiketavan turvaamiseksi ei voida
edellyttää, että yhdestä jäsenvaltiosta tuotua tuotetta saa myydä
tiettyä merkkiä käyttäen ainoastaan sen täytettyä määrätyt edellytykset,
vaikka se on samalla merkinnällä alkuperämaassa laillisesti
valmistettu ja markkinoille saatettu, kun kuluttajillekin on
annettu asiallista tietoa tuotteista. Tästä seuraa, etteivät tapauksessa
ilmenneet lihatuotteita koskevat määräykset olleet oikeutettuja
kuluttajansuojaa, hyvää liiketapaa tai ihmisten terveyden
suojelemistakaan koskevien velvoittavien vaatimusten nojalla.

RATKAISU:
ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artikla estävät sellaisen
kansallisen lainsäädännön soveltamisen toisista jäsenvaltioista
tuotuihin tuotteisiin, joka rajoittaa oikeutta kutsua tuotetta
"lihatuotteeksi", koska tuote ei vesipitoisuudeltaan täytä määräystä
lihatuotteiden vesipitoisuuden suhteesta orgaanisiin rasvattomiin
aineisiin.
C-269/89

TOSISEIKAT: Alankomaiden lihaa ja lihatuotteiden koostumusta ja
merkitsemistä koskevien kansallisten säännösten mukaan "lihatuotteiksi"
saatiin kutsua ainoastaan sellaisia lihatuotteita, joiden
vesipitoisuus suhteessa orgaanisiin rasvattomiin aineisiin ei
ylittänyt neljää yksikköä. Bonfait BV -niminen yritys myi ja toimitti
Almelon alueelle saksalaisia lihatuotteita, joiden vesipitoisuus
suhteessa orgaanisiin rasvattomiin aineisiin ylitti neljä
yksikköä. Näitä tuotteita tuotettiin ja saatettiin markkinoille
laillisesti Saksassa. Bonfait BV -yritystä syytettiin alioikeudessa
"lihatuote"-merkinnän käyttämisestä Alankomaiden lain vastaisesti.
Almelon alioikeus (Arrondissementsrechtbank) pyysi EY:n
tuomioistuimelta ennakkoratkaisua Alankomaiden säännösten soveltuvuudesta
yhteisön oikeuteen.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
Toisista jäsenvaltioista tuotuihin tuotteisiin sovellettava kansallinen
laki, jossa rajoitetaan jalostettujen lihatuotteiden
saattamista markkinoille tavanomaisella "lihatuote"-nimikkeellä
siksi, että ne eivät täytä vesipitoisuuden suhdetta orgaanisiin
rasvattomiin aineisiin koskevaa määräystä, on kielletty ETY:n
perustamissopimuksen 30 artiklan nojalla, jos nämä tuotteet täyttävät
viejämaan lihatuotteen merkintää koskevat vaatimukset ja
niitä on saatettu siellä laillisesti markkinoille tämän kuvauksen
perusteella.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissop. 30 artikla vastaa ETA-sopimuksen 11 artiklaa.
ETY:n perustamissop. 36 artikla vastaa ETA-sopimuksen 13 artiklaa.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
Laki yritystuesta 10.12.1993, SK:1136/1993.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E030 157E036
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
684J0182 684J0178
681J0261 680J0193
678J0120 674J0008
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 2.6.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIK. INSTITUUTTI/SF/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.