10.05.1990 689J0163

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläinen - Sosiaaliturva - Työttömyys - Oikeus etuuteen - Määräaika - Kansallinen lainsäädäntö - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 10.5.1990. Office national de
l'emploi vs. Antonio Di Conti. Liègen Cour du travail'n kysymykset
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 69 artiklan tulkinnasta.
Tapaus C-163/89.

OIKEUSKYSYMYS:
Kansallinen tuomioistuin kysyy EY:n tuomioistuimelta seuraavaa:
Työtön henkilö, joka palaa toimivaltaiseen valtioonsa Belgiaan
asetuksen N:o 1408/71 69 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen
kolmen kuukauden määräajan päättymisen jälkeen, menettää 69
artiklan 2 kohdan nojalla oikeutensa kaikkiin etuuksiin Belgiasta.
Saako hän uudelleen oikeuden etuuksiin Belgiasta, koska hän
täyttää ainoan edellytyksen eli hän on aiemmin työskennellyt
siellä kolme kuukautta, vai tuleeko 69 artiklan 4 kohdan katsoa
tarkoittavan, että tuollaisen työttömän henkilön on täytettävä
uudelleen Belgian lainsäädännön (Royal Decree 20.12.1963) mukaiset
edellytykset laskettavista kausista?

EY:n tuomiosituin toteaa, että asetuksen N:o 1408/71 69 artiklan
mukaan työtön työntekijä voi hakeakseen työtä toisesta
jäsenvaltiosta vapautua tietyksi ajanjaksoksi toimivaltaisen
jäsenvaltion lainsäädännön velvoitteista, joiden mukaan hänen on
oltava valtion työvoimaviranomaisten käytettävissä ilman, että hän
menettää oikeutensa työttömyysetuuksiin. Asetuksen 69 artiklan 1
kohdan mukaan työntekijälle näin suotu mahdollisuus rajoittuu
kolmen kuukauden ajanjaksoon siitä päivästä, kun hän ei enää ollut
toimivaltaisen valtion työvoimaviranomaisten käytettävissä.
Aikaisemmassa päätöksessään tuomioistuin on katsonut, että
työntekijä, joka palaa toimivaltaiseen valtioon 69 artiklan 1
kohdan c alakohdan mukaisen kolmen kuukauden määräajan jälkeen ei
voi enää hakea toimivaltaisesta valtiosta oikeutta etuuksiin 69
artiklan 2 kohdan ensimmäisen lauseen nojalla paitsi, jos aikaa on
jatkettu 69 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaisesti.
Asetuksen N:o 1408/71 69 artiklan 4 kohta, jonka tulkintaa
kansallinen tuomioistuin pyysi, on erityissäännös, joka koskee
työttömän oikeutta saada uudelleen oikeus etuuksiin palatessaan
toimivaltaiseen valtioon kolmen kuukauden määräajan jälkeen, kun
toimivaltainen valtio on Belgia. Kantajan väite, että 69 artiklan
4 kohdan edellytysten täyttämisen lisäksi työttömän henkilön olisi
täytettävä Belgian lainsäädännössä asetetut yleiset edellytykset
työttömyysetuuksien saamiseksi, ei ole hyväksyttävissä.
Ensinnäkään siksi, että tällä väitteellä ei ole perustaa artiklan
sanamuodossa, jossa säädetään vain oikeuden uudelleen saamisesta
etuuksiin eikä oikeuden saavuttamisesta. Toisaalta 69 artiklan
tarkoituksena on edistää työtä etsivien henkilöiden liikkuvuutta.
Edellä mainittu tulkinta taas johtaisi rajoittamiseen tekemällä 69
artiklan 1 kohdassa työntekijälle suodun oikeuden käyttämisen
vaikeammaksi, koska oikeuden säilyttäminen työttömyysetuuksiin
olisi vaikeampaa kuin yleensä työntekijöille Belgiassa. Asetuksen
69 artiklan 4 kohtaa ei voida tulkita ottamatta huomioon Belgian
lainsäädännön erityisluonnetta. Belgian lainsäädännön (Royal
Decree 20.12.1963 artikla 123.1.1 muutettu Royal Decreellä
12.4.1983 artikla 2.1) mukaan työttömäksi tullut työntekijä
säilyttää oikeuden työttömyysetuuksiin, vaikka etuus on ollut
keskeytyneenä. Keskeytyksen aika ei yleensä voi ylittää kolmea
vuotta. Vastineena sille että työtön säilyttää oikeuden
etuuksiin melko pitkän ajanjakson, vaikkei ole Belgian
työvoimaviranomaisten käytettävänä on, että hänen edellytetään
Belgiaan palatessaan työskentelevän jälleen vähintään kolme
kuukautta ennen kuin hän saa uudelleen oikeuden etuuksiin Belgiasta.

RATKAISU: Neuvoston asetuksen N:o 1408/71 69 artiklan 4 kohtaa,
sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksella N:o
2001/83, tulee tulkita siten, että työtön henkilö, jonka
toimivaltainen valtio artiklan mukaan on Belgia ja joka lähtee 69
artiklan mukaisesti toiseen jäsenvaltioon etsimään työtä ja palaa
Belgiaan vasta 69 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen kolmen
kuukauden määräajan päättymisen jälkeen, saa 69 artiklan 4 kohdan
mukaan uudelleen oikeuden Belgian työttömyysetuusjärjestelmän
etuuksiin, vain sillä edellytyksellä, että hän on säilyttänyt
Belgian lainsäädännön mukaisen etuuteen oikeutetun henkilön aseman
ja on työskennellyt vähintään kolme kuukautta Belgiaan paluunsa
jälkeen.

TOSISEIKAT: Italian kansalainen Di Conti, joka sai
työttömyysetuutta Belgiassa, vaati asetuksen N:o 1408/71 69
artiklan soveltamista häneen, jotta hän voisi edelleen saada
työttömyysetuutta Italiasta, minne hän oli lähdössä hakemaan
työtä. Hän sai E 303-lomakkeen, joka todisti, että hänellä on
oikeus etuuteen kolmen kuukauden ajalle 27.4.1984 alkaen. Di Conti
palasi Belgiaan vasta määräajan kuluttua. Hän jatkoi työskentelyä
Belgiassa 23.9.1984 ja haki osittaista työttömyysetuutta
12.5.1986. Alueellinen työttömyysviranomainen (Office national de
l'emploi) ei myöntänyt Di Contille työttömyysetuutta, koska hän ei
täyttänyt Belgian lainsäädännön mukaista edellytystä 300 päivän
työskentelystä hakemusta edeltäneen 18 kuukauden aikana. Di Conti
valitti päätöksestä alioikeuteen (tribunal du travail), joka
totesi valituksen hyvin perustelluksi ja hyväksyi sen. Office
national de l'emploi valitti päätöksestä ylioikeuteen (cour du
travail de Liège), joka pyysi EY:n tuomioistuimelta
ennakkoratkaisua.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
Asetuksen N:o 1408/71 69 artiklan 4 kohta on erityissäännös, joka
on säädetty Royal Decree 20.12.1963 artiklan 123 mukaan. Milloin
asiaankuuluvat edellytykset ovat täyttyneet artiklan mukaan,
oikeus saada uudelleen työttömyysetuutta, joka on menetetty 69
artiklan 2 kohdan mukaisen myöhästyneen jäsenvaltioon paluun vuoksi
riippuu ainoastaan siitä, onko henkilö työskennellyt valtiossa
kolme kuukautta.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
Neuvoston asetukseen N:o 1408/71 viitataan ETA-sopimuksen liitteessä
VI. Liitteeseen VI viitataan ETA-sopimuksen 29 artiklassa,
joka koskee sosiaaliturvaa.
ETA-sopimusta sovellettaessa asetuksen N:o 1408/71 säännöksiä
koskevat seuraavat mukautukset:
a) Asetuksen 1 artiklan j alakohdan kolmatta alakohtaa ei sovelleta.
[b) Asetuksen 10 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta
Sveitsin valtakunnalliseen lakiin vanhuus-, jälkeenjääneiden- ja
työkyvyttömyysvakuutuksen lisäetuuksista 1 päivään tammikuuta
1996 asti.]
c) Korvataan 88 artiklassa oleva ilmaisu "perustamissopimuksen 106
artiklan" ilmaisulla "ETA-sopimuksen 41 artiklan".
d) Asetuksen 94 artiklan 9 kohtaa ei sovelleta.
e) Asetuksen 96 artiklaa ei sovelleta.
f) Asetuksen 100 artiklaa ei sovelleta.
g) Lisäys liitteessä I olevaan osaan.

Neuvoston asetukseen (ETY) N:o 2001/83 viitataan ETA-sopimuksen
liitteessä VI. Liitteeseen viitataan ETA-sopimuksen 29 artiklassa,
joka koskee sosiaaliturvaa.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
371R1408
383R2001

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
679J0041
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 23.2.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.