17.10.1990 689J0010

Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Immateriaalioikeus - Tavaramerkki - Osuus - Alkuperä - Erityissisältö - Suostumus - Erityissisältö - Vaikutukseltaan vastaava toimenpide - Määrällinen rajoitus - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 17.10.1990. SA CNL-SUCAL NV vs. HAG
GF AG (HAG II). Saksan Bundesgerichtshofin kysymykset ETY:n perustamissopimuksen
30, 36 ja 222 artiklan tulkinnasta. Tapaus C-10/89.

OIKEUSKYSYMYS: EY:n tuomioistuimelta tiedusteltiin, estävätkö
ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artikla jäsenvaltion kansallisen
tavaramerkin haltijaa vastustamasta toisessa jäsenvaltiossa
valmistettujen samankaltaisten tuotteiden maahantuontia, joissa on
sama tai sekoitettavissa oleva tavaramerkki, vaikka oikeus merkkiin
kuului alunperin haltijan omalle tytäryhtiölle, jolta kolmas
osapuoli oli sen saanut tytäryhtiön konfiskoinnin seurauksena.
EY:n tuomioistuin katsoi tarpeelliseksi harkita uudelleen tapauksessa
192/73 Van Zuylen Frères vs. HAG GF AG annettua tulkintaa
teollisen ja kaupallisen omaisuuden ja ETY:n perustamissopimuksen
yleisten periaatteiden välisestä suhteesta erityisesti tavaroiden
vapaata liikkuvuutta käsittelevän oikeuskäytännön valossa.
EY:n tuomioistuin muistutti, että kiellot ja rajoitukset, jotka
ovat perusteltuja teollisen ja kaupallisen omaisuuden suojelemiseksi,
ovat ETY:n perustamissopimuksen 36 artiklan nojalla sallittuja
edellyttäen, etteivät ne muodosta keinoa mielivaltaiseen syrjintään
tai rajoita peitellysti jäsenvaltioiden välistä kauppaa.
Kuten EY:n tuomioistuin on oikeuskäytännössään todennut, ETY:n
perustamissopimuksen 36 artiklassa sallitaan poikkeukset tavaroiden
vapaan liikkuvuuden perusperiaatteesta yhteismarkkina-alueella
ainoastaan siinä määrin, kuin ne ovat perusteltuja teollisen ja
kaupallisen omaisuuden erityissisältöön kuuluvien oikeuksien suojelemiseksi.
Näin ollen jäsenvaltion lainsäädännössä suojattu
teollisoikeuden haltija ei voi vedota kansalliseen lainsäädäntöön
estääkseen toisessa jäsenvaltiossa laillisesti markkinoidun tuotteen
maahantuonnin, jota teollisoikeuden haltija tai hänen suostumuksellaan
joku muu taikka haltijasta oikeudellisesti ja taloudellisesti
riippuvainen henkilö markkinoi laillisesti toisessa jäsenvaltiossa.

Tavaramerkkioikeudet ovat olennainen osa vääristymätöntä kilpailujärjestelmää.
Tällaisessa järjestelmässä yrityksellä täytyy olla
mahdollisuus säilyttää asiakkaansa tuotteiden ja palvelujen laadun
perusteella. Tämä on mahdollista ainoastaan, jos on olemassa erottavia
merkkejä, joiden avulla kuluttajien on helppo tunnistaa nämä
tuotteet ja palvelut. Jotta tavaramerkki täyttäisi tämän tehtävän,
sen tulisi antaa varmuus siitä, että kaikki tuotteet, joissa merkkiä
käytetään, on valmistettu yhden yrityksen valvonnassa, joka on
vastuussa tuotteiden laadusta.
EY:n tuomioistuin on lukuisissa tapauksissa todennut, että tavaramerkkioikeuden
erityissisältöön kuuluu varmistaa, että tavaramerkin
haltijalla on oikeus käyttää tavaramerkkiä ja saattaa merkillä
varustetut tuotteet ensimmäistä kertaa vaihdantaan sekä saada suojaa
niitä kilpailijoita vastaan, jotka haluavat käyttää hyväkseen
tavaramerkin vakiintunutta asemaa ja mainetta. Tavaramerkin tehtävä
on kilpailevien valmistajien tuotteiden erottaminen toisistaan
siten, että kuluttaja pystyy ilman sekaannuksen mahdollisuutta
erottamaan merkillä varustetun tuotteen tuotteista, joilla on toinen
alkuperä.

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa ratkaiseva tekijä on se, ettei
kansallisen lainsäädännön suojaama tavaramerkin haltija ole antanut
suostumustaan samankaltaisen tuotteen markkinoille saattamiselle,
jolla on identtinen tavaramerkki tai suojattuun tavaramerkkiin
sekoitettavissa oleva merkki, ja jonka on valmistanut ja
markkinoinut tavaramerkin haltijasta taloudellisesti ja oikeudellisesti
riippumaton yritys.
Näissä olosuhteissa tavaramerkin olennainen tehtävä vaarantuisi,
jos tavaramerkin haltijalla ei olisi mahdollisuutta harjoittaa
kansallisen lainsäädännön hänelle turvaamaa oikeutta vastustaa
samankaltaisten tuotteiden maahantuontia, joissa on suojattuun
tuotteeseen sekoitettavissa oleva merkki. Syynä tähän on se, että
näissä tilanteissa kuluttajilla ei enää olisi mahdollisuutta tunnistaa
varmuudella markkinoidun tuotteen alkuperä. Näin ollen kuluttaja
saattaisi pitää tavaramerkin haltijaa vastuussa tuotteen
heikosta laadusta, mistä tavaramerkin haltijaa ei millään tavoin
voitaisi syyttää.
Se, että kansallisessa lainsäädännössä suojattu merkki ja maahantuodussa
tuotteessa käytetty samankaltainen merkki kuuluivat alunperin
samalle haltijalle, joka joutui luopumaan toisesta merkistä
valtion toimittaman konfiskaation yhteydessä ennen Euroopan yhteisön
perustamista, ei muuta edellä esitettyä tulkintaa.
Samasta alkuperästä riippumatta kumpikin tavaramerkki on konfiskoinnin
jälkeen täyttänyt omalla alueellisella soveltamisalallaan
itsenäisesti tehtävänsä turvata, että markkinoidut tuotteet ovat
peräisin yhdestä lähteestä.
Näin ollen tilanteessa, jossa merkin alkuperäinen yhden haltijan
omistus on purettu konfiskaatiossa, kullakin tavaramerkin haltijalla
täytyy olla mahdollisuus vastustaa jäsenvaltiossa, jossa
hänellä on tavaramerkki, toiselta haltijalta peräisin olevien
tuotteiden maahantuontia ja markkinointia, sikäli kuin on kyse
samankaltaisista tuotteista, joilla on identtinen tavaramerkki tai
tavaramerkkiin sekoitettavissa oleva merkki.

RATKAISU:
ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artikla eivät estä, että kansallisessa
lainsäädännössä sallitaan yrityksen, jolla on tavaramerkki
yhdessä jäsenvaltiossa, vastustaa samankaltaisten tuotteiden
maahantuontia ja markkinointia toisesta jäsenvaltiosta, jossa
niillä on identtinen tavaramerkki tai suojattuun tavaramerkkiin
sekoitettavissa oleva merkki. Tähän ei vaikuta se, että tuotteiden
alkuperäinen tavaramerkki kuului maahantuontia ja markkinointia
vastustavan yrityksen tytäryhtiölle, jolta kolmas yritys oli sen
saanut konfiskaation yhteydessä.

TOSISEIKAT: Saksalainen yhtiö HAG GF AG (HAG Bremen), jolla oli
1900-luvun alussa ensimmäisenä patentti kofeiinittomaan kahviin,
oli rekisteröinyt 'Café HAG'-tavaramerkkejä useissa eri maissa.
Kaffee HAG-tavaramerkit rekisteröitiin Belgiassa ja Luxemburgissa
vuonna 1908. HAG Bremen perusti tytäryhtiön Café Hag SA:n Belgiaan
vuonna 1927. Tytäryhtiö aloitti kofeiinittoman kahvin valmistuksen
emäyhtiön käyttämän menetelmän mukaisesti, ja sille siirrettiin
Kaffee HAG-tavaramerkit Belgian ja Luxemburgin osalta.
Toisen maailmansodan päätyttyä Belgia konfiskoi tytäryhtiön vihollisomaisuutena.
Tytäryhtiön osakkeet myytiin belgialaiselle Van
Oevelensin perheelle, joka sai näin omistukseensa sekä yhtiön että
sen nimiin rekisteröidyt tavaramerkit. Vuonna 1971 tavaramerkkien
Benelux-rekisteröinti siirrettiin kommandiittiyhtiölle Van Zuylen
Frères.
Saksalainen HAG Bremen -yhtiö oli sodan jälkeen hankkinut oikeudet
omaan 'Café HAG'-tavaramerkkiin Belgian ja Luxemburgin markkinoita
varten. HAG Brememin tavaramerkkien rekisteröinti oli kuitenkin
myöhempi verrattuna Van Zyulen Frères -yhtiön tavaramerkkien rekisteröintiin.
Saksalainen HAG Bremen-yhtiö ryhtyi tuomaan alkuperäisellä
'Café HAG'-tavaramerkillään kahvia Luxemburgiin vuonna
1972. Tästä oli seurauksena, että belgialainen yhtiö Van Zyulen
Frères nosti tavaramerkin luokkauskanteen saksalaista HAG Bremen
-yhtiötä vastaan Luxemburgin alioikeudessa (Tribunal d'Arrondissement).
Tämä menettely johti EY:n tuomioistuimen antamaan ennakkoratkaisuun
tapauksessa 192/73 Van Zuylen Frères vs. HAG GF AG (HAG
I). EY:n tuomioistuin totesi tuolloin, että on tavaroiden vapaata
liikkuvuutta koskevien määräysten vastaista kieltää yhdessä jäsenvaltiossa
tavaramerkillä laillisesti rekisteröidyn tuotteen markkinointi
toisessa jäsenvaltiossa, koska viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa
on identtinen tavaramerkki, jolla on sama alkuperä.
Vuonna 1979 sveitsiläinen CNL-SUCAL NV -yhtiö osti Van Zuylen
Frères kommandiittiyhtiön. CNL-SUCAL NV aloitti kofeiinittoman
kahvin tuonnin Saksaan HAG-tavaramerkillä. Saksalainen HAG Bremen
yritti estää maahantuonnin ja nosti tavaramerkin loukkauskanteen
Hampurin alioikeudessa (Landgericht). HAG Bremen väitti ensinnäkin,
että Kaffee HAG -tunnusmerkki on Saksassa tullut vakiintuneeksi.
Toiseksi yhtiö vetosi siihen, että sen valmistama kofeiiniton
kahvi on uuden valmistusmenetelmän vuoksi laadultaan parempaa
kuin CNL-SUCAL NV -yhtiön Saksaan maahantuoma kahvi. Asiassa
valitettiin aina korkeimpaan oikeuteen (Bundesgerichtshof),
joka päätti pyytää EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ETY:n
perustamissopimuksen tulkinnasta.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
ETY:n perustamissopimuksen 30 ja 36 artikla eivät estä, että kansallisessa
lainsäädännössä sallitaan yrityksen, jolla on tavaramerkki
yhdessä jäsenvaltiossa, vastustaa samankaltaisten tuotteiden
maahantuontia ja markkinointia toisesta jäsenvaltiosta, jossa
niillä on identtinen tavaramerkki tai suojattuun tavaramerkkiin
sekoitettavissa oleva merkki. Tähän ei vaikuta se, että tuotteiden
alkuperäinen tavaramerkki kuului maahantuontia ja markkinointia
vastustavan yrityksen tytäryhtiölle, jolta kolmas yritys oli sen
saanut konfiskaation yhteydessä.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissopimuksen 30 art. vastaa ETA-sopimuksen 11 artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 36 art. vastaa ETA-sopimuksen 13 artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 222 art. vastaa ETA-sopimuksen
125 artiklaa.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
Tavaramerkkilaki 10.1.1964, SK:7/1964 (muut. SK:39/1993 [ETA]).
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E030
157E036
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
670J0078 677J0102
673J0192 678J0003
674J0016 684J0019
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT
RATKAISUUN 10/89:
689A0069 689J0235
689A0070 690J0030
689A0079 690J0191
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 17.12.1993
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.