22.02.1990 688J0228

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläinen - Sosiaaliturva - Perhe-etuus - Käsite - Lapsi - Työttömyys - Perheenjäsen - Asuinvaltio - Oikeus etuuteen - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 22.2.1990. Giovanni Bronzino vs.
Kindergeldkasse. Bayerin Landessozialgerichtin kysymys neuvoston
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 3 artiklan 1 kohdan ja 73 artiklan 1
kohdan tulkinnasta. Tapaus C-228/88.

OIKEUSKYSYMYS:
Kansallinen tuomioistuin kysyy EY:n tuomioistuimelta seuraavaa:
Tuleeko neuvoston asetuksen N:o 1408/71 73 artiklan 1 kohtaa ja 3
artiklan 1 kohtaa tai muita yhteisön oikeuden säännöksiä tulkita
siten, että siirtotyöläisellä on oikeus perhe-etuuksiin työskentelyvaltiostaan,
kun hänen perheenjäsenensä on ainoastaan rekisteröitynyt
työttömäksi ja käytettävissä olevaksi asuinvaltion
säännösten mukaan eikä hän voi aloittaa tai jatkaa ammatillista
koulutusta koulutuspaikkojen vähyyden vuoksi, vaikka työskentelyvaltion
lainsäädännössä edellytetään näiden ennakkoehtojen olevan
täyttyneitä valtion alueella?

EY:n tuomioistuin toteaa, että neuvoston asetuksen (ETY) N:o
1408/71 73 artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston
asetuksella (ETY) N:o 3427/89, mukaan "Palkatulla työntekijällä
tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla, johon sovelletaan
jäsenvaltion lainsäädäntöä, on toisessa jäsenvaltiossa asuvien
perheenjäsentensä osalta oikeus perhe-etuuksiin, joista säädetään
ensin mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä, niin kuin he
asuisivat tässä valtiossa, jollei liitteen VI säännöksistä muuta
johdu." Ilmaisu "perhe-etuus" on määritelty asetuksen 1 artiklan u
kohdan i alakohdassa. Sen mukaan niillä "tarkoitetaan luontoistai
rahaetuuksia, jotka on tarkoitettu perhekustannuksia varten 4
artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitetun lainsäädännön
mukaisesti, lukuun ottamatta liitteessä II mainittuja erityisiä
synnytysavustuksia". Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan h alakohdan
mukaan asetus soveltuu kaikkeen lainsäädäntöön, joka koskee
perhe-etuuksia. Saksa määritteli kyseisen lainsäädännön
(Bundeskindergeldgesetz) asetuksen 5 artiklan mukaista velvoitetta
täyttäessään 4 artiklan 1 kohdan tarkoittamaksi järjestelmäksi.

EY:n tuomioistuin huomauttaa, että 73 artikla soveltuu 1 artiklan
u kohdan i alakohdassa määriteltyihin perhe-etuuksiin. Kyseiset
perhe-etuudet ovat artiklan määrittelemiä perhe-etuuksia, sillä
niiden tarkoituksena on kattaa menoja perheissä, joissa on
huollettavana työttömiä lapsia. EY:n tuomioistuin huomauttaa myös,
että Saksa on itse sekä lainsäädännössään että Saksan hallituksen
komissiolle tekemässään julistuksessa, määritellyt kyseisen etuuden
perhe-etuudeksi. EY:n tuomioistuin toteaa, että 73 artiklan tarkoituksena
on estää jäsenvaltiota kieltäytymästä myöntämään
perhe-etuus, kun työntekijän perheenjäsen asuu muussa valtiossa
kuin etuuden tarjoavassa valtiossa. Tällainen kieltäytyminen voisi
estää yhteisön työntekijöitä käyttämästä oikeuttaan vapaaseen
liikkuvuuteen. Se olisi näin esteenä tuolle vapaudelle. Tästä
seuraa, että kun edellytyksenä oikeudelle perhe-etuuteen on,
että työntekijän lapsi ilmoittautuu etuuden tarjoavan valtion
työvoimatoimistossa, siis edellytys, joka voidaan täyttää
ainoastaan, jos lapsi asuu kyseisessä valtiossa, edellytyksestä
seuraa, että etuus kuuluu 73 artiklan soveltamisalaan ja sen
vuoksi edellytys katsotaan täytetyksi, kun lapsi ilmoittautuu
asuinvaltionsa työvoimatoimistossa.

RATKAISU:
Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 73 artiklaa tulee tulkita
siten, että kun jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa säädetään
tietyistä perhe-etuuksista, edellytetään noiden etuuksien
myöntämiseksi, että työntekijän perheenjäsen on ilmoittautunut
työttömäksi lainsäädännön soveltamisalueella olevassa
työvoimatoimistossa, tuo edellytys katsotaan täyttyneeksi, kun
perheenjäsen on ilmoittautunut työttömäksi asuinvaltionsa
työvoimatoimistossa.

Saksan, Portugalin ja Alankomaiden hallitukset ovat toimittaneet
kirjalliset lausumat.

TOSISEIKAT: Giovanni Bronzino on Italian kansalainen, joka on
työskennellyt useita vuosia Saksassa. Hänen vaimonsa ja lapsensa
asuvat Italiassa. Bronzino on saanut tammikuusta 1985 lähtien
vastaajana olevalta laitokselta (Kindergeldkasse) perheavustusta
vuosina 1968, 1969, 1974 ja 1982 syntyneiden lastensa osalta.
Bronzino haki maaliskuussa 1985 perheavustusta myös 1964, 1966 ja
1967 syntyneiden lastensa osalta. Bronzino toimitti laitokselle
useita todistuksia siitä, että kyseiset lapset olivat
ilmoittautuneet harjoittelijoiksi tai työnhakijoiksi paikallisessa
työvoimatoimistossa Italiassa. Vastaaja hylkäsi hakemuksen
11.4.1985 antamallaan päätöksellä. Perusteena hylkäyspäätökselle
oli, että Saksan kyseisiä etuuksia koskevan lainsäädännön
(Bundeskindergeldgesetz) mukaan yli 16-vuotiaat, mutta alle 21-
vuotiaat, lapset eivät voi täyttää edellytyksiä, elleivät he ole
ilmoittautuneet työnhakijoiksi Saksan edellä mainitun lain
soveltamisalueella olevassa työvoimatoimistossa. Alioikeus
(Sozialgericht) hyväksyi 21.8.1986 antamallaan päätöksellä kantajan
vaatimukset ja kumosi vastaajan päätöksen sekä määräsi vastaajan
maksamaan kantajalle hänen vaatimansa perheavustukset.
Alioikeus perusteli kantansa siten, että vastaajan päätös oli
ollut Saksan perustuslain ja asetuksen N:o 1408/71 73 artiklan 1
kohdan vastainen. Vastaaja valitti päätöksestä edelleen ylioikeuteen
(Landessozialgericht). Ylioikeus katsoi, että tapauksessa
oli kyse Saksan lain yhteensopivuudesta yhteisön oikeuden säännösten
kanssa ja pyysi EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 73 artiklan 1 kohtaa tulee tulkita
siten, että siirtotyöläisellä on oikeus perhe-etuuksiin
työskentelyvaltiossaan toisessa jäsenvaltiossa työttömiksi ja
käytettäviksi ilmoittautuneiden perheenjäsenten osalta, vaikka
työskentelyvaltion kansallisessa lainsäädännössä edellytetään
noiden edellytysten täyttämistä oman valtion alueella.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
Neuvoston asetukseen N:o 1408/71 viitataan ETA-sopimuksen liitteessä
VI. Liitteeseen VI viitataan ETA-sopimuksen 29 artiklassa,
joka koskee sosiaaliturvaa.
ETA-sopimusta sovellettaessa asetuksen N:o 1408/71 säännöksiä
koskevat seuraavat mukautukset:
a) Asetuksen 1 artiklan j alakohdan kolmatta alakohtaa ei sovelleta.

[b) Asetuksen 10 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta
Sveitsin valtakunnalliseen lakiin vanhuus-, jälkeenjääneiden- ja
työkyvyttömyysvakuutuksen lisäetuuksista 1 päivään tammikuuta
1996 asti.]
c) Korvataan 88 artiklassa oleva ilmaisu "perustamissopimuksen 106
artiklan" ilmaisulla "ETA-sopimuksen 41 artiklan".
d) Asetuksen 94 artiklan 9 kohtaa ei sovelleta.
e) Asetuksen 96 artiklaa ei sovelleta.
f) Asetuksen 100 artiklaa ei sovelleta.
g) Lisäys liitteessä I olevaan osaan.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
371R1408
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT
RATKAISUUN C-228/88:
690J0010
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 29.7.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.