12.07.1990 688J0236

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläinen - Sosiaaliturva - Asiallinen soveltamisala - Lisäavustus - Eläke - Asumisperuste - Jäsenvaltio - Oikeus etuuteen - Velvoitteen täyttämättä jättäminen

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 12.7.1990. Commission of the European
Communities vs. French Republic. Komissio haki EY:n tuomioistuimelta
ETY:n perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla julistusta
siitä, että Ranska oli jättänyt ETY:n perustamissopimuksen
48 ja 51 artiklan ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71
10 artiklan mukaiset velvoitteet täyttämättä. Tapaus C-236/88.

OIKEUSKYSYMYS:
Komissio haki EY:n tuomioistuimelta julistusta siitä, että Ranska
on on jättänyt ETY:n perustamissopimuksen 48 ja 51 artiklan sekä
neuvoston asetuksen N:o 1408/71 10 artiklan mukaiset velvoitteet
täyttämättä. Komissio on perustanut väitteensä 10 artiklaan, ja
EY:n tuomioistuimen tulee näin nojata päätöksensä komission
kanteen oikeutuksesta ainoastaan tähän säännökseen. Kommissio
väitti, että EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan
(erityisesti joined cases 379/85 to 381/85 and 933/86 CRAM RhÔne-Alpes
v Giletti) on vastoin asetuksen N:o 1408/71 10 artiklan 1
kohtaa kieltäytyä myöntämästä tai jatkaa myöntämästä tapauksessa
käsillä olevan kaltaista avustusta etuudensaajalle, joka asuu tai
muuttaa asumaan toiseen jäsenvaltioon.

EY:n tuomioistuin totesi ratkaisussaan Giletti, joka koski samaa
avustusta, että tällainen lainsäädäntö - joka suo laissa turvatun
oikeuden lisäetuuteen, jonka tarkoituksena on sosiaaliturvana maksettavan
eläkkeen määrän kasvattaminen ja jonka myöntäminen ei
perustu tarveharkintaan - on asetuksen N:o 1408/71 tarkoittamaa
sosiaaliturvaa. Samassa ratkaisussa EY:n tuomioistuin totesi myös,
että asetuksen N:o 1408/71 10 artiklaa on tulkittava siten, että
henkilöä ei voida estää saavuttamasta tai säilyttämästä oikeutta
säännöksen tarkoittamaan etuuteen, eläkkeeseen tai avustukseen
pelkästään siksi, ettei hän asu sen jäsenvaltion alueella, jossa
maksamisesta vastuussa oleva laitos sijaitsee.

Ranskan hallitus väitti lausumassaan, että lisäavustus myönnetään
vähimmäistoimeentulon turvaamiseksi Ranskassa eli tietyssä taloudellisessa
ja sosiaalisessa ympäristössä. Näin sen maksaminen
toiseen jäsenvaltioon ei enää täytä sille asetettua tavoitetta.
EY:n tuomioistuin ei hyväksynyt tätä väitettä. Kun lisäetuus on
sosiaaliturvaa asetuksen N:o 1408/71 mukaan, ei sitä yhteisön
oikeuden, sellaisena kuin se on ratkaisun hetkellä, mukaan voida
erottaa eläkkeistä, joihin se on lisänä, siksi että sen maksaminen
on sidoksissa tiettyyn sosiaaliseen ja taloudelliseen ympäristöön.

Ranskan hallitus väitti lisäksi, että tällaisen lisäavustuksen
maastavienti, kuten myös toisten jäsenvaltioiden maksamien
vakuutusmaksuihin perustumattomien etuuksien maastavienti,
aiheuttaa huomattavia hallinnollisia, yhteensovittamiseen
liittyviä ja sisällöllisiä ongelmia, jotka voidaan ratkaista
ainoastaan yhteisön oikeuden keinoin. Tätä varten komissio antoi
ehdotuksen 8.8.1985. EY:n tuomioistuin totesi, että nimenomaisten
säännösten puuttuessa vakuutusmaksuihin perustumattomien etuuksien
osalta, Ranskan hallituksen esille tuoma ongelma täytyy ratkaista
EY:n tuomioistuimen tulkinnoista voimassa olevista säännöksistä.
Vaikka näiden säännösten soveltamisesta voi aiheutua ongelmia,
EY:n tuomioistuin totesi, että kuten se on aiemmin todennut,
yhteisön oikeus ei voi viedä yksilöltä oikeuksia, jotka
pohjautuvat yhteisön sosiaalilainsäädäntöön. EY:n tuomioistuin
huomauttaa myös, että käytännön ongelmat voidaan aina viedä
siirtotyöläisten hallintotoimikuntaan. Näin vaikeudet, joihin
Ranskan hallitus vetosi, eivät ole riitäviä oikeuttamaan yhteisön
oikeuden mukaisten velvoitteiden täyttämättä jättämistä.

RATKAISU:
(1) EY:n tuomioistuin julistaa, että kieltäytymällä myöntämästä
tai jatkamasta myöntämästä Fonds national de solidaritén
lisäavustusta Ranskan työkyvyttömyys-, vanhuus- tai jälkeenjääneen
eläkkeen saajalle, joka asuu tai muuttaa asumaan toiseen
jäsenvaltioon, Ranska on jättänyt täyttämättä asetuksen N:o
1408/71 10 artiklan mukaiset velvoitteet.
(2) Ranskan tasavalta velvoitetaan vastaamaan
oikeudenkäyntikuluista.

TOSISEIKAT: Tapauksessa oli kyse Fonds national de solidaritén
myöntämästä Ranskan lain (Code de la securité sociale) mukaisesta
lisäavustuksesta, jonka tarkoituksena on yleisesti edistää vanhusten
hyvinvointia. Sitä sovelletaan erityisesti lakisääteisten vanhuus-
ja työkyvyttömyysetuuksien saajiin, joilla on puutteellinen
toimeentulo. Lisäavustus rahoitetaan verovaroin, eikä siinä
edellytetä, että etuudensaaja olisi eläkkeelle siirtynyt
työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja. Etuus maksetaan
lisänä mihin tahansa tuloihin, myös vakuutusmaksuihin perustuviin
etuuksiin vähimmäistoimeentulon saavuttamiseksi Ranskan
elintasolla. Ranskan lain (Code de la securité sociale L 815-11
artikla) mukaan etuuden maksaminen keskeytetään etuudensaajan
muuttaessa pois Ranskasta. Neuvoston asetuksen N:o 1408/71 4
artiklan 1 kohdan mukaan asetus soveltuu kaikkeen lainsäädäntöön,
joka sääntelee kaikkia työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeitä
koskevia sosiaaliturvan aloja. Asetuksen N:o 1408/71 10 artiklan
mukaan eläkkeitä, etuuksia ja avustuksia, joihin on saavutettu
oikeus yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ei
saa vähentää sen vuoksi, että etuudensaaja asuu muun jäsenvaltion
alueella kuin sen, jossa maksamisesta vastuussa oleva laitos
sijaitsee.

Komissio vaati 12.2.1979 kirjeellään Ranskan hallitusta saattamaan
Ranskan lainsäädännön yhdenmukaiseksi yhteisön oikeuden kanssa
varmistamalla EY:n tuomioistuimen ratkaisun 24/74 Biason
mukaisesti, että Ranskan työkyvyttömyyseläkkeen saaja, joka
täyttää edellytykset ranskalaisen laitoksen (Fonds national de
solidarité) maksaman lisäavustuksen saamiseksi, saisi sitä
edelleen muutettuaan asumaan toiseen jäsenvaltioon. Ranskan
viranomaiset ilmoittivat 15.6. ja 9.8.1979 päivätyissä
kirjeissään, että ilmituodun ongelman yksityiskohtainen tutkiminen
ei ollut mahdollistanut esteiden poistamista kiistellyn etuuden
maksamiselta Ranskan ulkopuolelle. Komissio toimitti 24.7.1980
Ranskan hallitukselle ETY:n perustamissopimuksen 169 artiklan
nojalla perustellun lausunnon ja vaati Ranskan hallitusta
noudattamaan sitä kuukauden kuluessa. Komissio päätti keskeyttää
29.4.1981 aloittamansa menettelyn. Komissio jätti 8.8.1985
neuvostolle ehdotuksen asetuksen N:o 1408/71 muuttamiseksi.
Ehdotuksen tarkoituksena, jonka hyväksyminen olisi saattanut
päätökseen valituksen velvoitteen täyttämättä jättämisestä, oli
ensinnäkin nimenomaisesti sisällyttää vakuutusmaksuihin
perustumattomat rahaetuudet asetuksen N:o 1408/71 asialliseen
soveltamisalaan. Toisaalta ehdotuksen tarkoituksena oli rajoittaa
yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan saavutettujen etuuksien
maksamista ainoastaan tuon jäsenvaltion alueella asuville.
Neuvoston kanssa käytyjen neuvottelujen hitaan etenemisen johdosta
komissio päätti peruuttaa päätöksensä prosessin keskeyttämisestä
ja saattoi asian EY:n tuomioistuimen käsiteltäväksi.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
Ehdottaa, että tuomioistuin hyväksyy komission kanteen ja
velvoittaa kantajan vastaamaan oikeudenkäyntikuluista.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
371R1408
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
674J0024
685J0379
673J0187
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 28.12.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.