02.05.1990 688J0293

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläinen - Sosiaaliturva - Asumisperuste - Vanhuus - Vakuutuskausi - Liitemääräys - Vakuutettu - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 2.5.1990. E.M. Winter-Lutzins vs.
Bestuur van de Sociale Verzekeringsbank. Amsterdamin Raad van
Beroepin kysymys neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 10 artiklan
1 kohdan tulkinnasta. Tapaus C-293/88.

OIKEUSKYSYMYS:
Kansallinen tuomioistuin kysyy EY:n tuomioistuimelta seuraavaa:
Tuleeko asetuksen N:o 1408/71 10 artiklan 1 kohtaa tulkita siten,
että se estää kansallisessa lainsäädännössä kieltämästä henkilöltä
oikeutta hyötyä kansallisen lainsäädännön siirtymäsäännöksistä
pelkästään sen vuoksi, ettei hän asu valtiossa, jossa maksamisesta
vastuussa oleva laitos sijaitsee, erityisesti kun asetuksen
liitteessä VI säädetään, että kaudet ennen 1.1.1957 katsotaan
vakuutuskausiksi, jos henkilö täyttää laissa säädetyt
edellytykset?

EY:n tuomioistuin huomauttaa aluksi, että asetuksen N:o 1408/71
liitteen VI säännökset säädettiin Alankomaiden yleistä
vanhuusvakuutusta koskevan lainsäädännön (Algemene Ouderdomswetin)
soveltamiseksi ja niiden tarkoitus on täydentää sitä. Liitteen
määräyksiä on tämän vuoksi tulkittava kansallisen lainsäädännön
säännösten muodostaman järjestelmän valossa. Algemene
Ouderdomswetin mukaisessa järjestelmässä 1.1.1957 edeltävät
kaudet, joilta maksetaan vanhuuseläkettä 55 ja 56 artiklan mukaan,
eivät ole varsinaisia vakuutuskausia, koska etuudensaajan ei
tarvitse maksaa vakuutusmaksuja niiltä. Ainoa edellytys
vakuutettuna olemiselle on asuminen. EY:n tuomioistuin toteaa
aiempaan oikeuskäytäntöönsä viitaten, että asetuksen N:o 1408/71
säännökset ja erityisesti liitteen VI säännökset on säädetty ETY:n
perustamissopimuksen 51 artiklan nojalla ja niitä on tulkittava 51
artiklan päämäärän valossa. Artiklan päämääränä on turvata
mahdollisimman kattava vapaa liikkuvuus siirtotyöläisille, mikä on
yksi yhteisön perusperiaatteista. Asetuksen N:o 1408/71
säätelevän 10 artiklan 1 kohdan, joka koskee asumista koskevasta
edellytyksestä luopumista, tarkoituksena on turvata oikeus
sosiaaliturvaetuuksiin myös silloin, kun työntekijät muuttavat
toiseen jäsenvaltioon. Artiklan tarkoituksena on myös edistää
työntekijöiden vapaata liikkuvuutta suojelemalla siirtotyöläisiä
niiltä epäedullisilta seurauksilta, joita mahdollisesti voi
aiheutua maasta toiseen siirryttäessä. EY:n tuomioistuin viittaa
myös aiempaan ratkaisuunsa, jossa se totesi, että tämän päämäärän
saavuttamiseksi annetun turvan täytyy ulottua myös etuuksiin,
jotka kuuluvat tiettyyn Algemene Ouderdomswetin kaltaiseen
järjestelmään ja jota on tehostettu lisäämällä hakijan osaksi
muutoin tulevan eläkkeen arvoa. Asetuksen N:o 1408/71 liitteen VI
'Alankomaat' kohdan 2 kohdassa säädetään erityismenettelyistä
periaatteen tehostamiseksi Alankomaiden yleistä vanhuusvakuutusta
koskevaa lainsäädäntöä sovellettaessa. Asetuksen 10 artiklan
sisältämää sääntöä, jossa asumista koskeva ehto syrjäytetään, ei
voida soveltaa ilman, että rajoitetaan yleistä vanhuuseläkejärjestelmää,
jossa pelkkä Alankomaissa asuminen on riittävä
edellytys vakuuttamiselle. Asumista koskevien edellytysten
soveltaminen ei voi aiheuttaa sitä, että saajan kausia ennen
1.1.1957, joiden aikana hän oli yli 15-vuotias ja hänellä oli
yhteys Alankomaihin, ei voitaisi pitää vakuutuskausina.
Algemene Ouderdomswetin siirtymäsäännösten asumista koskevien
edellytysten toinen vaikutus on vahvistettu liitteen VI
säännöksissä, jotka rajoittavat 10 artiklan soveltamisalaa tässä
suhteessa. EY:n tuomioistuin toteaa, että henkilöiltä, jotka
eivät täytä jatkuvaa asumista koskevaa edellytystä ja joilla
ei ollut yhteyttä Alankomaihin 15-vuotissyntymäpäivänsä ja
1.1.1957 välillä, voidaan asetuksen N:o 1408/71 10 artiklan
1 kohtaa soveltamalla yhdessä liitteen VI säännösten kanssa,
evätä oikeus pitää kautta Algemene Ouderdomswetin tarkoittamana
vakuutuskautena.

RATKAISU:
Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 10 artiklan 1 kohdan oikean tulkinnan
mukaan ei ole kiellettyä estää kansallisella lainsäädännöllä
henkilöä hyötymästä kansallisen lainsäädännön siirtymäsäännöksistä
pelkästään sen vuoksi, että hän ei asu valtiossa, jossa
maksamisesta vastuussa oleva laitos sijaitsee, ottaen huomioon
että asetuksen liitteessä VI säädetään erityisestä määräyksestä,
jolla 1.1.1957 edeltävät kaudet voidaan katsoa vakuutuskausiksi
henkilön täyttäessä määrätyt edellytykset.

TOSISEIKAT: Rva Winter-Lutzins on syntynyt 15.2.1922 Saksassa. Hän
asui miehensä kanssa Alankomaissa 1.1.1966 - 30.11.1983. Hän
työskenteli Alankomaissa 1973 - 1980, jonka jälkeen hänelle
myönnettiin Alankomaiden lainsäädännön (Wet op de
Arbeidsongenschiktheidsverzekering) mukainen työkyvyttömyyseläke.
Rva Winter-Lutzins muutti asumaan Saksan liittotasavaltaan
1.12.1983. Täyttäessään 65 vuotta hänellä oli mahdollisuus hakea
Alankomaiden lainsäädännön (Algemene Ouderdomswet) mukaista
vanhuuseläkettä. Eläkkeen määrää laskiessaan vastaaja sovelsi
56 %:n vähennystä, joka vastasi niitä 28 vuotta eli 15.2.1937 -
1.1.1966, jolloin kantaja ei ollut ollut vakuutettuna
Alankomaissa. Vastaajana oleva laitos sovelsi vähennystä, koska
kantaja ei täyttänyt siirtymäsäännöksissä edellytettyä jatkuvan
asumisen edellytystä. Winter-Lutzins valitti päätöksestä
alioikeuteen (Raad van Beroep). Alioikeus katsoi, että EY:n
tuomioistuimen aiempien asetuksen N:o 1408/71 10 artiklan 1 kohtaa
käsittelevien päätösten perusteella on selvää, ettei hakijalta
voida evätä oikeutta siirtymäjärjestelyistä aiheutuviin etuihin
pelkästään sen vuoksi, ettei hän asunut Alankomaissa 65-vuotispäivänään.
Alioikeus totesi, että liite VI ei säätele asetuksen
N:o 1408/71 soveltamista Alankomaiden vanhuusvakuutukseen
tietyissä yksityiskohdissa. Se sisältää ainoastaan säännöksiä,
joiden mukaan on mahdollista katsoa ennen 1957 täytetyt kaudet
vakuutuskausiksi, jos henkilö ei täytä lain (Algemene
Ouderdomswet) 55 ja 56 artiklan edellytyksiä oikeuden saamiseksi
etuuksiin siirtymäsäännösten nojalla. Alioikeus pyysi
ennakkoratkaisua EY:n tuomioistuimelta.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
Asetuksen N:o 1408/71 10 artiklan 1 kohdan soveltaminen yhdessä
asetuksen liitteen VI Alankomaiden osaston 2 kohdan kanssa
Alankomaiden yleisen vanhuusvakuutuslainsäädännön siirtymäsäännöksiin
ei estä sääntöä, jolla tuon lainsäädännön soveltamiseksi
estetään henkilön, joka ei täytä jatkuvan asumisen edellytystä,
vanhuusvakuutusjärjestelmän voimaantuloa edeltävien kausien,
jolloin hänellä ei ollut yhteyttä Alankomaihin, katsominen
vakuutuskausiksi.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklaa vastaa ETA-sopimuksen 29
artikla.
Neuvoston asetukseen N:o 1408/71 viitataan ETA-sopimuksen liitteessä
VI. Liitteeseen VI viitataan ETA-sopimuksen 29 artiklassa,
joka koskee sosiaaliturvaa.
ETA-sopimusta sovellettaessa asetuksen N:o 1408/71 säännöksiä
koskevat seuraavat mukautukset:
a) Asetuksen 1 artiklan j alakohdan kolmatta alakohtaa ei sovelleta.

[b) Asetuksen 10 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta
Sveitsin valtakunnalliseen lakiin vanhuus-, jälkeenjääneiden
ja työkyvyttömyysvakuutuksen lisäetuuksista 1 päivään tammikuuta
1996 asti.]
c) Korvataan 88 artiklassa oleva ilmaisu "perustamissopimuksen 106
artiklan" ilmaisulla "ETA-sopimuksen 41 artiklan".
d) Asetuksen 94 artiklan 9 kohtaa ei sovelleta.
e) Asetuksen 96 artiklaa ei sovelleta.
f) Asetuksen 100 artiklaa ei sovelleta.
g) Lisäys liitteessä I olevaan osaan.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
371R1408
157E051
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
684J0284 673J0051
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT
RATKAISUUN C-293/88:
691J0282 690J0010
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 20.10.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.