17.05.1990 688J0262

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijä - Sosiaalipolitiikka - Eläke - Syrjintä - Palkka - Samapalkkaisuus - Eroraha - Irtisanominen - Eläkeikä - Tasa-arvo - Ajallinen rajoitus - Oikeusvarmuus - Välitön oikeusvaikutus - Ennakkoratkaisu - Eläkejärjestelmä

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 17.5.1990. Douglas Harvey Barber vs.
Guardian Royal Exchange Assurance Group. Lontoon Court of Appealin
kysymykset ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklan ja neuvoston
direktiivien 75/117/ETY ja 76/207/ETY tulkinnasta. Tapaus 262/88.

OIKEUSKYSYMYS: Kansallinen tuomioistuin tiedusteli EY:n tuomioistuimelta
ensinnäkin, sovelletaanko ETY:n perustamissopimuksen 119
artiklaa ja tasa-arvoista kohtelua koskevaa direktiiviä työnantajan
työntekijälle irtisanomisen yhteydessä maksamiin korvauksiin.
EY:n tuomioistuin on oikeuskäytännössään todennut, että palkan
käsite ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklan 2 kohdan merkityksessä
kattaa kaikki korvaukset, jotka työntekijä saa työnantajaltaan
välittömästi tai tulevaisuudessa työn tai tehtävän johdosta
rahana tai luontoisetuna. Näin ollen ETY:n perustamissopimuksen
119 artiklaa sovelletaan, vaikka on kyse työsuhteen päättymisen
jälkeen maksettavasta etuudesta ja vaikka työnantaja on myöntänyt
etuuden vapaaehtoisesti ilman sopimusvelvoitetta.
EY:n tuomioistuin katsoi ratkaisussaan, että työnantajan työntekijälle
taloudellisen ja tuotannollisen irtisanomisen yhteydessä
maksamat korvaukset ovat työstä maksettavaa palkkaa, joka maksetaan
työsuhteen päättyessä. Korvaus helpottaa työntekijän sopeutumista
irtisanomisesta johtuviin uusiin olosuhteisiin ja mahdollistaa
hänelle toimeentulon uutta työtä haettaessa. Tällainen
irtisanomisen yhteydessä maksettu korvaus on palkkaa ETY:n perustamissopimuksen
119 artiklan merkityksessä riippumatta siitä, maksetaanko
sitä sopimuksen perusteella, lakisääteisesti vai vapaaehtoisesti.

Iso-Britannia väitti, ettei lakisääteinen eroraha kuulunut ETY:n
perustamissopimuksen 119 artiklan soveltamisalaan. EY:n tuomioistuin
totesi, ettei eroraha lakkaa olemasta palkkaa pelkästään,
koska se ei perustu työsopimukseen, vaan on lakisääteinen tai
vapaaehtoinen korvaus. Lisäksi on muistettava, että EY:n tuomioistuin
on oikeuskäytännössään todennut, että ETY:n perustamissopimuksen
119 artiklaa sovelletaan myös suoraan lainsäännöksistä johtuvaan
syrjintään. Siksi lakisääteistä etuutta saatetaan pitää
palkkana ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklan merkityksessä.
EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että ETY:n perustamissopimuksen
119 artiklaa sovelletaan myös työnantajan vapaaehtoisesti
maksamiin etuuksiin.

Toisena kysymyksenä kansallinen tuomioistuin tiedusteli, sovelletaanko
tapauksessa käsiteltävänä olevaan työnantajakohtaiseen
eläkejärjestelmään ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklaa erityisesti,
kun eläke myönnetään irtisanomisen yhteydessä.
EY:n tuomioistuin huomautti, ettei palkan käsite ETY:n perustamissopimuksen
119 artiklan merkityksessä kata eläkejärjestelmiä tai
sellaisia etuuksia, kuten lakisääteisiä eläkkeitä, jotka eivät
perustu yrityksen ja ammattijärjestön väliseen sopimukseen ja
joita on pakko soveltaa yleisesti työntekijöihin. Tällöin on kyse
lakisääteisestä järjestelmästä, jonka rahoitukseen työntekijät,
työnantajat ja viranomaiset osallistuvat enemmänkin sosiaalipoliittisista
syistä kuin työntekijän ja työnantajan välisestä työsuhteesta
johtuen.
EY:n tuomioistuin halusi selvittää, soveltuuko palkan käsite myös
työnantajakohtaisiin eläkejärjestelmiin, jotka perustuvat työnantajan
ja työntekijän väliseen sopimukseen tai työnantajan yksipuoliseen
päätökseen ja joiden rahoituksesta vastaa työnantaja joko
yksin tai yhdessä työntekijöiden kanssa. Työnantajakohtaista eläkejärjestelmää
sovelletaan ainoastaan tiettyjen yritysten työntekijöihin.
Lisäksi niihin sovelletaan omia sääntöjä. Työnantajakohtaisiin
järjestelmiin sovelletaan ETY:n perustamissopimuksen
119 artiklaa, vaikka ne korvaavat lakisääteisen ansioeläkejärjestelmän.
EY:n tuomioistuin painotti, että koska työnantajakohtaisilla
eläkejärjestelmillä voidaan tarjota jäsenille paremmat etuudet
kuin lakisääteisessä eläkejärjestelmässä, ne vastaavat taloudellisesti
lisäeläkejärjestelmiä. EY:n tuomioistuin on oikeuskäytännössään
todennut, että lisäeläkejärjestelmien puitteissa myönnetyt
etuudet ovat palkkaa ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklan
merkityksessä.

EY:n tuomioistuin totesi ratkaisussaan, että työnantajakohtaisessa
eläkejärjestelmässä, joka korvaa lakisääteisen ansioeläkkeen,
eläke on työnantajan työntekijälle maksamaa korvausta ja kuuluu
ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklan soveltamisalaan. Sillä,
että eläkejärjestelmää hoidetaan säätiön kautta, ei ole vaikutusta,
koska ETY:n perustamissopimuksen 119 artikla koskee myös työnantajalta
välillisesti työn johdosta saatavaa korvausta.
Kolmannessa kysymyksessään kansallinen tuomioistuin tiedusteli,
onko ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklan vastaista, että irtisanottu
miespuolinen työntekijä on ainoastaan oikeutettu lykättyyn
eläkkeeseen, kun vastaavassa tilanteessa oleva nainen saa
välittömästi eläkkeen, koska miehiin ja naisiin sovelletaan erilaista
eläkeikää.
EY:n tuomioistuin totesi, että ETY:n perustamissopimuksen 119
artiklassa kielletään kaikki palkkaan liittyvä sukupuoleen perustuva
syrjintä. Siksi erilaisten eläkeikien asettaminen lakisääteisen
ansioeläkkeen korvaavan työnantajakohtaisen järjestelmän mukaiselle
eläkkeelle on ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklan
vastaista, vaikka miehiin ja naisiin sovellettavasta erilaisesta
eläkeiästä säädettäisiin kansallisessa lakisääteisessä järjestelmässä.

Kansallinen tuomioistuin halusi myös selvittää, onko samapalkkaisuus
varmistettava korvauksen kaikilla osa-alueilla vai vasta
työntekijälle maksettavan korvauksen laajan arvioinnin jälkeen.
EY:n tuomioistuin on oikeuskäytännössään korostanut palkkausjärjestelmän
selkeyden keskeistä merkitystä, jotta kansalliset tuomioistuimet
pystyisivät ottamaan sukupuoleen perustuvat syrjintätilanteet
tutkittavaksi ja poistamaan mahdollisen syrjinnän. Jos
kansallisilla tuomioistuimilla olisi velvollisuus arvioida ja
vertailla kaikkia mahdollisia miehille ja naisille maksettavia
korvauksia, työntekijällä ei olisi käytössään tehokasta oikeussuojakeinoa
syrjinnän estämiseksi. Tällöin myös ETY:n perustamissopimuksen
119 artiklan tehokkuus vaarantuisi. Tästä on seurauksena,
että järjestelmän aito selkeys, jolla turvataan tehokkaat
oikeussuojakeinot, saavutetaan ainoastaan, jos samapalkkaisuusperiaatetta
sovelletaan miehille ja naisille myönnettävien korvausten
kaikkiin osa-alueisiin.
Kansallinen tuomioistuin tiedusteli neljännessä kysymyksessään,
onko ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklalla välitön oikeusvaikutus.
Tässä yhteydessä EY:n tuomioistuin viittasi oikeuskäytäntöön,
jossa todetaan, että ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklaa
sovelletaan kaikkiin syrjinnän muotoihin ilman, että tarkempia
kansallisia tai yhteisön toimenpiteitä tarvitaan.
Jos naisella on oikeus välittömään eläkkeeseen, kun hänet irtisanotaan,
mutta saman ikäisellä miehellä on vastaavassa tilanteessa
ainoastaan oikeus lykättyyn eläkkeeseen, niin seurauksena on kahden
työntekijäluokan erilainen kohtelu, jonka kansallinen tuomioistuin
pystyy toteamaan arvioimalla korvauksia ja ETY:n perustamissopimuksen
119 artiklan edellytyksiä.

Komissio oli käsittelyn eri vaiheissa viitannut EY:n tuomioistuimen
mahdollisuuteen rajoittaa antamansa ratkaisun ratione temporis
vaikutusta, jos katsotaan palkan käsitteen kattavan myös eläkkeet,
jotka maksetaan lakisääteisen ansioeläkkeen korvaavasta työnantajakohtaisesta
eläkejärjestelmästä.
Kuten EY:n tuomioistuin on Defrenne II tapaukseen antamassaan
ratkaisussa todennut, se voi rajoittaa henkilöiden oikeutta vedota
EY:n tuomioistuimen ennakkoratkaisumenettelyssä tietylle säännökselle
antamaan tulkintaan ottaen huomioon ratkaisunsa mahdollisen
takautuvan vaikutuksen aiheuttamat vakavat seuraukset.
Käsiteltävänä olevan tapauksen osalta EY:n tuomioistuin huomautti,
että neuvoston direktiivin 79/7/ETY 7 artiklan 1 kohdan mukaan
jäsenvaltioilla on oikeus jättää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle
eläkeiän määrittely vanhuus- ja työeläkkeen myöntämiseksi,
ja korosti tämän seikan mahdollisia vaikutuksia muihin etuuksiin.
Tämä poikkeus on otettu huomioon direktiivin 86/378/ETY 9
artiklan a kohdassa.

Näiden säännösten valossa jäsenvaltioilla ja osapuolilla oli perusteltu
syy olettaa, ettei ETY:n perustamissopimuksen 119 artikla
soveltunut lakisääteisen ansioeläkkeen korvaavan työnantajakohtaisen
eläkejärjestelmän puitteissa maksettuihin eläkkeisiin ja että
poikkeukset miesten ja naisten välisen tasa-arvon periaatteesta
olivat vielä sallittuja tuolla alalla.
Näissä olosuhteissa oikeusvarmuus estää sellaisten oikeustilanteiden
ottamisen tutkittavaksi, joiden osalta kaikki vaikutukset
ovat jo aiemmin lakanneet. Tämä saattaisi takautuvasti järkyttää
useiden lakisääteiset ansioeläkkeet korvaavien työnantajakohtaisten
järjestelmien taloudellista tasapainoa. On asianmukaista kuitenkin
säätää poikkeuksesta niiden henkilöiden osalta, jotka ovat
hyvissä ajoin ryhtyneet toimenpiteisiin oikeuksiensa turvaamiseksi.
Tästä tulkinnasta ei voida poiketa.
RATKAISU
(1) Työnantajan työntekijälle irtisanomisen yhteydessä maksamiin
etuuksiin sovelletaan ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklan 2
kohtaa riippumatta siitä, maksetaanko sitä sopimuksen perusteella,
lakisääteisesti vai vapaaehtoisesti.
(2) Lakisääteisen ansioeläkkeen korvaavan työnantajakohtaisen
eläkejärjestelmän perusteella maksettavaan eläkkeeseen sovelletaan
ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklaa.
(3) On ETY:n perustamissopimuksen vastaista, että irtisanotulla
miespuolisella työntekijällä on ainoastaan oikeus normaalissa
eläkeiässä maksettavaan lykättyyn eläkkeeseen, kun vastaavassa
asemassa olevalla naisella on oikeus varhaiseläkkeeseen, johon
sovelletaan erilaista ikärajaa. Samapalkkaisuuden periaatetta on
sovellettava kaikkiin korvauksen osa-alueisiin.
(4) ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklaan voidaan vedota kansallisissa
tuomioistuimissa, joiden tehtävänä on suojata yksilön
oikeuksia erityisesti, kun lakisääteisen ansioeläkkeen korvaavassa
työnantajakohtaisessa eläkejärjestelmässä ei makseta irtisanotulle
miespuoliselle työntekijälle vastaavaa varhaiseläkettä, jota maksetaan
naisille.
(5) ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklaan ei voida vedota haettaessa
eläkettä ennen tämän ratkaisun antamispäivää. Poikkeuksen
muodostavat työntekijät tai heidän puolestaan toimivat henkilöt,
jotka ovat ennen tätä päivämäärää aloittaneet kansallisen lainsäädännön
nojalla oikeudenkäynnin tai vastaavan menettelyn.

TOSISEIKAT: Pääkäsittelyn kantaja Barber on ollut vuodesta 1948
Car & General Insurance Corporation Limited (C&G) yhtiön työntekijä.
Yhtiöstä tuli myöhemmin osa Guardian Royal Exchange Assurance
Group (Guardian) yhtiötä, joka on pääkäsittelyssä vastaajana.
Barberin hakemus C&G yhtiön eläkerahaston jäseneksi hyväksyttiin
vuonna 1953. Eläkerahasto oli täysin työnantajan rahoittama vakuutusmaksuihin
perustumaton järjestelmä.
Sen jälkeen kun C&G yhtiö siirtyi vuonna 1970 Guardianin omistukseen,
Barber haki tämän yhtiön eläkerahaston jäsenyyttä. Hakemus
hyväksyttiin, ja hänen osuutensa arvo C&G yhtiön eläkerahastosta
siirrettiin Guardianin rahastoon. Hänen jäsenyytensä merkittiin
alkaneeksi vuodesta 1948. Guardianin eläkerahasto on vakuutusmaksuihin
perustumaton järjestelmä ja korvaa työnantajakohtaisen
eläkejärjestelmän. Tämä eläkejärjestelmä oli hyväksytty Ison-Britannian
lakisääteisiä eläkkeitä koskevassa laissa (Social Security
Pensions Act 1975). Järjestelmään liittyi sopimusperusteinen luopuminen
lakisääteisestä ansioeläkkeestä, jonka järjestelmä korvasi.

Barber irtisanottiin tuotannollisista ja taloudellisista syistä
52 vuotiaana. Vastaajayhtiö maksoi hänelle erorahan, ja hän oli
oikeutettu eläkkeeseen 62 vuotta täytettyään. Koska naispuolinen
työntekijä olisi hänen asemassaan saanut varhaiseläkkeen välittömästi
ja kyseisen etuuden arvo oli riidatta suurempi kuin hänen
saamansa korvauksen ja myöhemmän eläkkeen kokonaisarvo, Barber
väitti joutuneensa sukupuolisyrjinnän kohteeksi.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
EY:n tuomioistuimen tulisi todeta seuraavaa:
(1) Työnantajan irtisanomalleen työntekijälle työnantajakohtaisen
eläkejärjestelmän puitteissa maksama eroraha, joka sisältää irtisanomisen
yhteydessä maksettavan lakisääteisen vähimmäiskorvauksen,
on palkkaa ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklan 2 kohdan
merkityksessä.
(2) Työnantajan rahoittaman eläkerahaston luottamusmiesten välityksellä
suoritetut eläkkeet työnantajakohtaisen eläkejärjestelmän
puitteissa irtisanotulle työntekijälle ovat palkkaa ETY:n perustamissopimuksen
119 artiklan merkityksessä.
(3) Samapalkkaisuuden periaate, johon ETY:n perustamissopimuksen
119 artiklassa viitataan edellyttää tasa-arvoisuutta kaikilla
korvauksiin liittyvillä osa-alueilla.
Ensisijaisesti:
(4) Sukupuoleen perustuvan erilaisen eläkeiän asettaminen palkkana
pidettävän lakisääteisen korvauksen edellytykseksi työnantajakohtaisessa
eläkejärjestelmässä on ETY:n perustamissopimuksen 119
artiklan vastaista.
(5) Käsiteltävänä olevaan tapaukseen liittyvissä olosuhteissa
ETY:n perustamissopimuksen 119 artiklalla on välitön oikeusvaikutus
myöskin yksilöiden välillä.
Vaihtoehtoisesti:
(4) Työnantajakohtaisessa eläkejärjestelmässä säädetyn sukupuoleen
perustuvan erilaisen eläkeiän soveltaminen irtisanomisen yhteydessä
myönnettävään välittömään eläkkeeseen, on ristiriidassa
direktiivin 76/207/ETY 5 artiklan 1 kohdan kanssa.
(5) Direktiivin 76/207/ETY 5 artiklan 1 kohdalla ei ole yksilöiden
välistä välitöntä oikeusvaikutusta. Kansallisen tuomioistuimen
tehtävänä on kuitenkin tulkita asianmukaista kansallista lainsäädäntöä
sen mukaan, mitä EY:n tuomioistuin on ratkaisussaan todennut
direktiivin 76/207/ETY 5 artiklan 1 kohdan soveltamisalasta.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissopimuksen 119 artikla vastaa ETA-sopimuksen 69
artiklaa.
Neuvoston direktiiviin 75/117/ETY viitataan ETA-sopimuksen liitteessä
XVIII. Liitteeseen XVIII viitataan ETA-sopimuksen 69 artiklassa,
joka koskee miesten ja naisten tasa-arvoista kohtelua.
ETA-sopimusta sovellettaessa direktiivin 75/117/ETY säännöksiä
koskee seuraava mukautus:
Korvataan direktiivin 1 artiklassa ilmaisu "perustamissopimuksen
119 artiklan" ilmaisulla "ETA-sopimuksen 69 artiklan".
Neuvoston direktiiviin 76/207/ETY viitataan ETA-sopimuksen liitteessä
XVIII. Liitteeseen XVIII viitataan ETA-sopimuksen 67-70
artiklassa, jotka koskevat työterveyttä ja -turvallisuutta, työoikeutta
sekä miesten ja naisten tasa-arvoista kohtelua.
ETA-sopimusta sovellettaessa direktiiviä koskee seuraava mukautus:
Liechtensteinin on toteutettava tämän direktiivin säännösten noudattamisen
edellyttämät toimenpiteet 1 päivästä tammikuuta 1994
alkaen.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 8.8.1986,
SK:609/1986 (muut. SK:624/1992 [ETA]), erityisesti 8§.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E119 375L0117
376L0207
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
670J0080 684J0170
675J0043 686J0318
680J0096 688J0109
681J0012
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT
RATKAISUUN 262/88:
689J0033 690J0360
690J0200 691J0173
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 18.2.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.