14.02.1990 687J0301

Valtion tuki - Ennakkoilmoitus - Uudelleenjärjestely - Oikeusvarmuus - Asianosainen - Kuuleminen - Suhteellisuus - Komissio - Harkintavalta - Poikkeus - Tutkimus - Menettely - Tekstiili - Pääoma - Markkinat - Kilpailun vääristyminen - Välitön oikeusvaikutus - Kumoamiskanne

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 14.2.1990. French Republic vs. Commission
of the EC. Ranska haki EY:n tuomioistuimelta komission 15
päivänä heinäkuuta 1987 tekemän päätöksen 87/585/ETY kumoamista.
Tapaus C-301/87.

OIKEUSKYSYMYS: Komissio väitti, että kun jäsenvaltio ei ollut
noudattanut ETY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan viimeistä
lausetta, jonka välittömän oikeusvaikutuksen EY:n tuomioistuin
on myöntänyt, johtaa tämä sellaisenaan valtion tuen laittomuuteen
ja tekee asian muun yksityiskohtaisen tutkimisen tarpeettomaksi.
Ranska väitti, että vaikka 93 artiklan 3 kohtaa oli rikottu,
ei tämä tehnyt raha-avustuksesta laitonta ja että komission
oli joka tapauksessa yksityiskohtaisesti tutkittava kiistetty
avustus. EY:n tuomioistuin katsoi, että tätä ongelmaa tutkittava
tuen myöntämiseen ja muuttamiseen liittyvien oikeuksien ja velvollisuuksien
valossa. Se viittasi tapaukseen 78/76 Steinike &
Weinlig vs. Germany ja tämän tapauksen ratkaisussa mainittuun
periaatteeseen, ettei 92 artiklan 1 kohta ole ehdoton ja rajoitukseton.
Aikaisemmassa oikeuskäytännössään EY:n tuomioistuin on katsonut,
että 93 artiklan 3 kohdan ensimmäinen lause antaa komissiolle
mahdollisuuden valvoa tuen myöntämistä tai muuttamista
koskevia suunnitelmia. ETY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3
kohdan viimeinen lause luo puitteet yhteismarkkinoiden toimivuuden
kannalta tärkeälle valvontatoiminnalle. Tämän artiklan kiellolla
panna toimenpiteitä täytäntöön varmistetaan, ettei tukijärjestelmää
voida ottaa käyttöön, ennen kuin komissiolla on ollut kohtuullinen
aika yksityiskohtaisesti tutkia ehdotettua toimenpidettä ja
aloittaa tarvittaessa 93 artiklan 2 kohdan mukainen menettely.
EY:n tuomioistuin katsoi, että kun komissio on todennut, että
tukea on myönnetty tai muutettu ilman komissiolle annettua ennakkoilmoitusta,
se voi varattuaan kyseiselle jäsenvaltiolle mahdollisuuden
huomautusten antamiseen tehdä välipäätöksen tuen keskeyttämisestä
siihen saakka, kunnes menettely on päättynyt. Tässä yhteydessä
komissio voi määrätä sille tarpeellisten asiakirjojen,
aineiston ja tietojen toimittamisesta määräaikaan mennessä, jotta
se voi tutkia tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Komissiolla
on samat oikeudet silloin, kun tuesta on tehty ennakkoilmoitus,
mutta jäsenvaltio on täytäntöönpannut tukiohjelman 93 artiklan 3
kohdan vastaisesti ennen 93 artiklan 2 kohdan ja 3 kohdan alustavan
tutkimuksen ja menettelyn päättymistä. Jos jäsenvaltio on
toiminut täysin komission asettaman määräyksen mukaisesti, on
komissio velvollinen tutkimaan tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille
93 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Jos jäsenvaltio ei
toimita komission vaatimia tietoja, on komissiolla oikeus lopettaa
tutkimukset ja antaa päätös tuen soveltuvuudesta tai soveltumattomuudesta
yhteismarkkinoille niiden tietojen pohjalta, jotka sillä
on hallussaan. Tässä päätöksessä komissio voi myös päättää myönnetyn
tuen takaisinperimisestä. Jos jäsenvaltio ei heti keskeytä
tuen myöntämistä, komissio voi menettelyn vielä jatkuessa saattaa
ETY:n perustamissopimuksen rikkomisen EY:n tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Tällainen menettely on kiireellisyyden vuoksi oikeutettua,
sillä päätös, joka sisältää määräyksen ja johon jäsenvaltiolle
oli annettu mahdollisuus antaa huomautuksensa, oli jo tehty.
EY:n tuomioistuin katsoi, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa
komissio oli kiistattomasti tutkinut tuen soveltuvuuden yhteismarkkinoille.

Ranska väitti, että komissio oli rikkonut oikeusvarmuuden periaatetta,
kun se ei ollut toiminut kohtuullisessa ajassa. EY:n
tuomioistuin totesi, että Ranskan viranomaiset olivat antaneet
komissiolle tiedon myönnetystä tuesta vasta, kun suurin osa siitä
oli jo maksettu tuensaajalle. Komissiolle ei ollut siten ilmoitettu
tarpeeksi ajoissa, jotta se olisi voinut esittää huomautuksensa
CBSF:n myöntämistä tuista. Ranskan antamat tiedot olivat lisäksi
olleet erittäin epätäsmällisiä. Ottaen lisäksi huomioon, että
Ranska muutti usein ilmoittamiensa tietojen sisältöä, komission
kolmen kuukauden tutkimusaika oli ollut kohtuullinen, eikä komissio
täten ollut rikkonut oikeusvarmuuden periaatetta.
Ranska väitti, että komissio oli rikkonut sen oikeutta tulla kuulluksi.
EY:n tuomioistuin totesi viitaten vakiintuneeseen oikeuskäytäntöönsä,
että oikeus tulla kuulluksi on yhteisön oikeusperiaate.
EY:n tuomioistuin otti huomioon mm. tapauksessa 259/85
French Republic vs. Commission mainitut seikat, jotka ovat edellytyksenä
sille, ettei asianosaisen oikeutta tulla kuulluksi rikota.
EY:n tuomioistuimen mielestä, sillä että Ranskalla ei ollut mahdollisuutta
kommentoida muiden huomautuksia, ei ollut merkitystä
hallintomenettelyn lopputulokseen.
Ranska väitti, että päätöksen perustelut olivat puutteellisia, kun
niistä ei ilmennyt, miten jo myönnetty tuki vaikutti kilpailuun ja
jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. EY:n tuomioistuin totesi, että
jos komission olisi tutkittava jo myönnettyjen tukien vaikutuksia
kilpailuun, tämä suosisi niitä, jotka ovat myöntäneet tukea 93
artiklan 3 kohdan ennakkoilmoitusmääräyksen vastaisesti, ja vaikuttaisi
kielteisesti niihin, jotka ovat ilmoittaneet tuesta sen
suunnitteluvaiheessa. Päätöksen perusteluihin ei siten ollut tarpeen
sisällyttää ajan tasalla olevaa arviota suunnitteluvaiheessa
ilmoittamatta jätetyn tuen vaikutuksista.
Ranska väitti, että komission perustelut vaikuttivat ristiriitaisilta,
siltä osin kuin ne koskivat tuotantolaitosten sulkemista,
koska komissio oli muissa tapauksissa ottanut huomioon tuotantopaikkojen
tuotantokapasiteetin vähenemisen, muttei ottanut sitä
huomioon CBSF:n osalta. EY:n tuomioistuin totesi, että komission
päätökseen sisältyy yksityiskohtainen arvio tuotantotehon vähentymisestä.
EY:n tuomioistuin katsoi myös, ettei riitä, että Ranska
ainoastaan viittaamalla komission päätöksen sisältöön toteaa perustelut
ristiriitaisiksi. EY:n tuomioistuin lausui, että komission
perustelut olivat niin selvät ja perusteelliset, että Ranskan
hallitus pystyi hyvin toteamaan ja arvioimaan komission perusteluja,
ja EY:n tuomioistuin pystyi tutkimaan päätöksen oikeellisuuden.

Ranska väitti, etteivät rahoitustoimet olleet valtion tukea. EY:n
tuomioistuin totesi, että arvioitaessa onko kyse valtion tuesta,
on tutkittava, olisiko yhtiö voinut saada vastaavaa rahoitusta
yksityisiltä pääomamarkkinoilta. EY:n tuomioistuin katsoi, että
yrityksen taloudellinen tilanne ei viitannut siihen, että tehdyt
investoinnit tulisivat kohtuullisessa ajassa kannattaviksi. CBSF
ei olisi olemattoman omanpääoman vuoksi pystynyt hankkimaan tarvitsemaansa
pääomaa yksityisiltä pääomamarkkinoilta. Lisäksi oli
otettava huomioon se, että ensimmäiset yksityiset investoinnit
tehtiin vasta sen jälkeen, kun CBSF:ia oli tuettu julkisilla varoilla.
IDI:n Soparille siirretty ja CBSF:lle myönnetty taloudellinen
avustus oli täten 92 artiklan 1 kohdan vastaista valtion
tukea. Sama koski halpakorkoisia lainoja ja sosiaaliturvamaksujen
helpotuksia, sillä ne kattoivat sellaiset CBSF:n kulut, jotka sen
olisi muuten pitänyt kattaa omilla varoillaan. Tätä kautta estettiin
markkinavoimien vaikutus.
Ranska vaati, että tuomioistuimen on tutkittava, soveltuuko tuki
92 artiklan 3 kohtaan. EY:n tuomioistuin totesi, että komissiolla
on laaja harkintavalta, johon sisältyy yhteisön näkökulmasta tehtäviä
taloudellisia ja sosiaalisia arviointeja. Tässä yhteydessä
komissio oli harkintavaltaansa ylittämättä katsonut, ettei 92
artiklan 3 kohdan c alakohta soveltunut tapaukseen, sillä kyseinen
tuki alensi CBSF:n menoja ja heikensi muiden tuottajien kilpailukykyä
yhteisössä niin, että näiden olisi pitänyt vetäytyä markkinoilta,
vaikka ne olisivat omilla varoillaan kustannettujen
uudelleenjärjestelyjen, tuotannonkasvun ja laatuparannusten vuoksi
voineet jatkaa toimintaansa.
ETY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan a alakohtaa sovellettaessa
on verrattava kyseisen alueen taloudellista tilannetta
koko yhteisön taloudelliseen tilanteeseen. Tilastotietojen mukaan
tapauksessa ei ollut kysymys alueesta, jossa on poikkeuksellisen
alhainen elintaso tai jolla vallitsee runsas työttömyys.
Viittaamalla komission tekstiilialan suuntaviivoihin Ranska väitti,
että taloudellinen tuki olisi mahdollistanut CBSF:n uudelleenjärjestelyn,
joka olisi mm. johtanut taloudellisesti huonojen ja
ongelmallisten tekstiilialojen tuotantoalojen siirtymisen kannattavimmille
toimialoille sekä tuotannon nousuun korkean teknologian
avulla. Komissio oli katsonut, ettei mitään perustavanlaatuista
uudelleenjärjestelyä ollut tehty. CBSF:n hengissäpitäminen ei
ollut yksityisten investointien tulosta vaan taloudellinen apu oli
pelastustukea, jota ei ollut mainittu tekstiilialan kehittämisen
suuntaviivoissa. EY:n tuomioistuin katsoi, että komissio oli oikeutetusti
päätöksessään ottanut huomioon mm., että kolmansista
maista tulevan kilpailun vuoksi tekstiili- ja vaatetusteollisuuden
tuotanto oli vähentynyt yhteisössä sekä sen, että alalla toimivien
henkilöiden määrä oli laskenut 40%:lla. CBSF:n tuotantovähennykset
johtuivat siten osittain suoraan yleisestä markkinakehityksestä.
Ylituotannon vuoksi ei ollut odotettavissa, että yritys selviää
omin voimin lähitulevaisuudessa ilman tukia. CBSF:lle myönnetty
raha-apu epäonnistui yrityksessä tehdä CBSF:stä lyhyellä tähtäimellä
kilpailukykyinen yritys kansainvälisille tekstiilimarkkinoille.
Komissio ei ollut täten ylittänyt harkintavaltaansa, kun
se katsoi, etteivät 92 artiklan 3 kohdan poikkeussäännöt soveltuneet
tapaukseen.
Ranska katsoi, että komissio oli rikkonut suhteellisuusperiaatetta,
kun komissio ei ollut huomioinut uudelleenjärjestelykustannuksia
eikä sitä seikkaa, että jos uudelleenjärjestelyä ei olisi
toteutettu, yritys olisi joutunut selvitystilaan. Komission takaisinperimä
määrä oli lisäksi epäsuhteessa kilpailun vääristymiseen.
EY:n tuomioistuin katsoi, ettei näillä väitteillä ollut
perää sillä, kuten komissio päätöksessään oli todennut, myönnetty
tuki ei olisi johtanut CBSF:n todelliseen uudelleenjärjestelyyn.

RATKAISU:
(1) Kanne hylätään.
(2) Ranska velvoitetaan vastaamaan oikeudenkäyntikuluista.

TOSISEIKAT: Komissio tiedusteli Ranskan hallitukselta, mitä tukia
tekstiili-, vaatetus- ja paperialalla toimiva Compagnie Boussac
Saint Frères SA (CBSF) oli saanut. Ranskan hallitus ilmoitti,
ettei tälle, Société de participation et de restructuration industriellen
(Sopari) suojeluksessa olevalle yritykselle, ollut
suunniteltu mitään erityisiä tukia. Sopari oli Institut de développement
industrielin (IDI) tytäryhtiö, josta valtio omisti
44%:ia. Ranska ilmoitti, että IDI oli osallistunut CBSF:n alkuperäiseen
pääomaan. IDI siirsi sittemmin osuutensa Soparille.
Sopari oli osallistunut myös pääomaennakoilla CBSF:ään. Komissio
aloitti 93 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn. Se katsoi päätöksessään,
että Soparin tekstiili- ja vaatetusalan tukiohjelmaan
kuuluvat, vuosien 1982-1985 aikana CBSF:lle myönnetyt pääomapanokset,
halpakorkoiset lainat ja sosiaaliturvamaksujen lievennykset,
joista Ranska oli ilmoittanut komissiolle vasta maaliskuussa 1984,
olivat laittomia, koska ne oli myönnetty ETY:n perustamissopimuksen
93 artiklan 3 kohdan vastaisesti, ja ne olivat lisäksi 92 artiklan
nojalla yhteismarkkinoille soveltumattomia. Komissio katsoi
lisäksi, etteivät 92 artiklan 3 kohdan poikkeussäännökset soveltuneet.
Komissio velvoitti Ranskan perimään takaisin osan myönnetyistä
tuista. Ranska haki EY:n tuomioistuimelta tämän päätöksen
kumoamista.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
Julkisasiamiehen mukaan kanne tulee hylätä ja EY:n tuomioistuimen
tulee velvoittaa Ranska vastaamaan oikeudenkäyntikuluista.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissopimuksen 92 artikla vastaa ETA-sopimuksen 61
artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 93 artikla vastaa ETA-sopimuksen 62
artiklaa.
ETA-sopimuksen pöytäkirja 26 EFTAn valvontaviranomaisen toimivallasta
ja tehtävistä valtion tukea koskevissa asioissa.
EFTA-valtioiden valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamista
koskevan sopimuksen pöytäkirja 3 EFTAn valvontaviranomaisen
tehtävistä ja toimivallasta valtion tukea koskevissa asioissa.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
VNp valtionavustuksia koskeviksi yleismääräyksiksi 2.9.1965,
SK:490/1965.
VNp ETA-sopimuksessa tarkoitettujen valtion tukien ilmoittamisessa
noudatettavista menettelytavoista 30.12.1993, SK:1605/1993.

EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E092 157E093
157E094 387D0585

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
685J0259 685J0040
684J0234 683J0091
676J0078

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT
RATKAISUUN C-301/87:
690J0354 690J0294
690J0048 688J0303
688J0111 687J0142
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 28.5.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/SF/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.