14.12.1989 688J0168

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläinen - Sosiaaliturva - Päällekkäisyyden estäminen - Perhe-etuus - Perheenjäsen - Asuinvaltio - Puoliso - Oikeus etuuteen - Täydentävä osa - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 14.12.1989. Theo Dammer vs. (1) VZW
Securex Kinderbijslagfonds, Ghent, (2) Rijksdienst voor
Kinderbijslag Werknemers, Brussels. Antwerpin Arbeitsrechtbankin
kysymykset neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 12 ja 73 artiklan
tulkinnasta. Tapaus C-168/88.

OIKEUSKYSYMYS:
Kansallinen tuomioistuin kysyy EY:n tuomioistuimelta seuraavaa:
Kun lapsen vanhemmat työskentelevät kahdessa eri jäsenvaltiossa,
joissa kummassakaan he eivät asu, ja heillä on molemmilla
asetuksen N:o 1408/71 73 artiklan 1 kohdan mukainen oikeus
perhe-etuuksiin lapsensa perusteella:
(1) Tarkoittaako asetuksen N:o 1408/71 73 artiklan 1 kohdan
lausuma "niinkuin he asuisivat tässä(ensimmäisessä) valtiossa",
että perheavustuksiin oikeutetut henkilöt - perhe on tässä
tapauksessa vanhempien/työntekijöiden perhe - voivat valita kahden
työskentelyvaltion perhe-etuuksien välillä, koska molemmat
vanhemmat täyttävät myös työskentelyvaltioidensa lainsäädäntöjen
edellytykset ja ovat näin ollen oikeutettuja suuremman etuuden
myöntävän jäsenvaltion perhe-etuuteen?
(2) Jos tilanne ei ole tämä:
(a) Tuleeko asetuksen N:o 1408/71 12 artiklan 1 kohdan ensimmäistä
lausetta, jossa ei anneta eikä pysytetä oikeutta useisiin
samanlaisiin etuuksiin yhden ja saman pakollisen vakuutuskauden
nojalla, tulkita siten, että sääntö etuuksien päällekkäisyyden
estämisestä soveltuu vain noiden etuuksien tosiasiallisen maksun
ajankohdasta lähtien (myöhemmän avustushakemuksen seurauksena)
tietyssä jäsenvaltiossa?
(b) Tuleeko asetuksen N:o 1408/71 12 artiklan 1 kohdan ensimmäinen
lause ymmärtää siten, että sääntö samanlaisten etuuksien
päällekkäisyyttä vastaan yhden ja saman pakollisen vakuutuskauden
nojalla on rajoittunut pienimmän etuuden määrään niin, että
päällekkäisyystilanteessa suurimman määrän tarjoavan valtion
täytyy myöntää kyseisten etuuksien erotus?

EY:n tuomioistuin toteaa, että asetuksen N:o 1408/71 12 artiklan 1
kohdan sanamuodosta ilmenee, että etuuksien päällekkäisyydestä on
kyse silloin, kun yhdellä henkilöllä on samanaikaisesti oikeus
kahteen perhe-etuuteen sekä myös silloin kun kahdella henkilöllä,
tässä tapauksessa lapsen vanhemmilla, on oikeus tuollaisiin
etuuksiin samasta lapsesta. Tulkinta on selvä ensinnäkin artiklan
sanavalinnan nojalla. Artiklassa on käytetty yleisluontoista
"oikeutta...etuuksiin" eikä "työntekijän oikeutta
etuuksiin". Lisäksi on asetuksen N:o 1408/71 perhe-etuuksien
päällekkäisyyttä koskevien säännösten hengen mukaista ja
päällekkäisyystilanteissa annettujen ratkaisujen osoittamaa, että
kyseisen säännöksen päämääränä on estää ei vain etuuden välitöntä
vastaanottajaa eli työntekijää, vaan myös sen välillistä
vastaanottajaa eli työntekijän perheenjäsentä, saamasta
samanaikaisesti kahta samanlaista etuutta. Päällekkäisyystapausten
ratkaisun kannalta täytyy ottaa huomioon asetuksen N:o 1408/71 76
artiklan ensisijaisuussäännöt ja asetuksen N:o 574/72 10 artiklan
1 kohdan a alakohta (sellaisena kuin se on muutettu asetuksella
N:o 1660/85 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan i kohtana), jonka
mukaan kielletty päällekkäisyys toteutuu, kun vanhemmat
työskentelevät eri jäsenvaltioissa, ja molemmat ovat oikeutettuja
työskentelyvaltiossaan perhe-etuuksiin saman perheenjäsenen
osalta. Päällekkäisyysongelma ratkaistaan ensisijaisuussäännön
avulla, kun tuo perheenjäsen asuu toisessa työskentelyvaltiossa.
Yhteisön oikeuden säännökset eivät kuitenkaan anna ratkaisua
ongelmaan silloin, kun perheenjäsen (lapsi) asuu kolmannessa
valtiossa. Kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevan
ongelman kannalta EY:n tuomioistuin huomauttaakin, että 76
artiklan ensisijaisuussääntö ei anna viitteitä siitä, kuinka nyt
käsillä oleva ongelma tulee ratkaista. Koska ratkaisu ei ole
löydettävissä asetuksen säännöksistä, täytyy tarkastella ETY:n
perustamissopimuksen 51 artiklan periaatteita, joihin asetus N:o
1408/71 pohjautuu. EY:n on aiemmassa oikeuskäytännössään todennut,
että 48 ja 51 artiklan päämäärään ei päästä, jos työntekijät
menettävät sosiaaliturvaetuja, jotka he ovat ansainneet
yksittäisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti käyttäessään
oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. EY:n tuomioistuin on aiemmin
myös katsonut, että yhteisön oikeuden säännösten soveltaminen ei
voi pienentää tuollaisen lainsäädännön mukaan myönnettyjä
etuuksia. Nuo päätökset tulee ymmärtää siten, että mikään
asetuksen N:o 1408/71 säännös ei voi viedä henkilöltä jäsenvaltion
lainsäädännön hänelle suomaa, yhteisön oikeudesta riippumatonta
oikeutta. ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklan tulkintaa
koskevassa päätöksessään EY:n tuomioistuin on katsonut, että
työkyvyttömyyseläkkeensaajan oikeus perhe-etuuksiin
asuinvaltiossaan ei poista oikeutta aikaisemmin toisessa
jäsenvaltiossa ansaittuihin suurempiin etuuksiin ja että suuremman
etuuden tarjoavan jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen tulee
maksaa hänelle täydentävä osa, joka vastaa suuruudeltaan näiden
kahden edun erotusta. Tässä tapauksessa ilmenevä etuuksien
päällekkäisyysongelma tulee ratkaista samalla tavalla eli 51
artiklan päämäärän valossa ja nojautuen EY:n tuomioistuimen
aikaisempaan oikeuskäytäntöön.

RATKAISU: Neuvoston asetuksen N:o 1408/71 12 ja 73 artiklaa täytyy
tulkita siten, että työntekijän oikeus perhe-etuuksiin
työskentelyvaltiossaan toisessa jäsenvaltiossa asuvien
perheenjäsenten perusteella, kun perhe-etuuksia maksetaan jo
samojen perheenjäsenten perusteella työntekijän puolisolle
kolmannesta jäsenvaltiosta, jossa puoliso työskentelee, voidaan
käyttää, kun kolmannesta jäsenvaltiosta tosiasiallisesti saatu
perhe-etuuden määrä on alhaisempi kuin etuuden määrä ensimmäisessä
jäsenvaltiossa. Tässä tapauksessa työntekijällä on oikeus
täydentävään osaan, joka lankeaa ensimmäisen jäsenvaltion
toimivaltaisen laitoksen maksettavaksi ja on yhtä suuri kuin
näiden kahden etuuden välinen erotus.

Belgian hallitus on jättänyt yhteisön tuomioistuimelle kirjallisen
lausuman.

TOSISEIKAT: Hra ja rva Dammer asuvat Alankomaissa 17.7.1985
syntyneen poikansa kanssa. Kantaja, hra Dammer työskentelee
Belgiassa ja on oikeutettu Belgian lainsäädännön mukaiseen
perheavustukseen lapsensa osalta. Hänen vaimonsa työskentelee
Saksassa, ja myös hänellä on oikeus Saksan lain mukaan
perheavustukseen lapsen osalta. Oikeudet etuuksiin saman lapsen
perusteella ovat näin ollen päällekkäisiä. Hra Dammer haki lapsen
syntymään nojautuvaa avustusta 29.5.85 alkaen ja perhe-etuutta
21.9.1985 alkaen Belgian asianomaisilta laitoksilta (VZW Securex
Kinderbijslagfonds ja Rijksdienst voor Kinderbijslag der
Werknemers). Hakemuksia ei hyväksytty, koska rva Dammer sai lapsen
osalta Saksasta perheavustusta maaliskuusta 1987 alkaen. Asetuksen
N:o 574/72 114 artiklan mukaisesti Saksan viranomaiset maksoivat
etuuksia väliaikaisesti. Hra Dammer valitti päätöksestä
alioikeuteen (Arbeidsrechtsbank), joka katsoi, että avustus ei
kuulu asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan sen 1 artiklan u
kohdan i alakohdan mukaan ja pyysi EY:n tuomioistuimelta
ennakkoratkaisua.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
(1) Asetuksen N:o 1408/71 73 artiklan 1 kohta ei oikeuta vanhempia
- jotka työskentelevät kahdessa jäsenvaltiossa, joista kumpikaan
ei ole valtio, jossa he asuvat yhdessä lapsensa kanssa - tekemään
päätöstä, jolla lapsi katsotaan vain yhden työskentelyvaltion
alueella asuvaksi niin, että oikeus tosiasiallisiin
perhe-etuuksien maksuihin pohjautuu vain tuon jäsenvaltion
lainsäädäntöön.
(2) Kahden työskentelymaan lainsäädäntöjen etuuksien
vähentämiseksi, keskeyttämiseksi tai peruuttamiseksi säädettyjen
määräysten soveltaminen, kun kahden valtion vanhemmille 73
artiklan 1 kohdan mukaisesti maksamat perhe-etuudet menevät
päällekkäin, kuluu asetuksen N:o 1408/71 12 artiklan 2 kohdan
soveltamisalaan ja on siis vaikutukseltaan rajoitettu asetuksen
N:o 574/72 7 artiklan 1 kohdan a alakohdalla, sillä varauksella,
että maksettava määrä ei saa olla alhaisempi kuin korkein etuus.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklaa vastaa ETA-sopimuksen 28
artikla.
ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklaa vastaa ETA-sopimuksen 29
artikla.
Neuvoston asetukseen (ETY) N:o 1408/71 viitataan ETA-sopimuksen
liitteessä VI. Liitteeseen VI viitataan ETA-sopimuksen 29 artiklassa,
joka koskee sosiaaliturvaa.
ETA-sopimusta sovellettaessa asetuksen (ETY) N:o 1408/71 säännöksiä
koskevat seuraavat mukautukset:
a) Asetuksen 1 artiklan J alakohdan kolmatta alakohtaa ei sovelleta.

[b) Asetuksen 10 artiklan 1 kohdan kolmatta alakohtaa ei sovelleta
Sveitsin valtakunnalliseen lakiin vanhuus-, jälkeenjääneiden- ja
työkyvyttömyysvakuutuksen lisäetuuksista 1 päivään tammikuuta 1996
asti]
c) Korvataan 88 artiklassa oleva ilmaisu "perustamissopimuksen 106
artiklan" ilmaisulla "ETA-sopimuksen 41 artiklan"
d) Asetuksen 94 artiklan 9 kohtaa ei sovelleta.
e) Asetuksen 96 artiklaa ei sovelleta.
f) Asetuksen 100 artiklaa ei sovelleta.
g) Lisäys liitteessä I olevaan osaan.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN ON TULKINNUT:
371R1408
157E048
157E051

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
675J0024
679J0807
679J0733

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT RATKAISUUN
C-168/88:
691J0119
689J0227
---------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 22.12.1993
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.