15.03.1989 687J0390

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Syrjintä - Koulutus - Työntekijä - Perheenjäsen - Lapsi - Yhdenvertainen kohtelu - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 15.3.1989. Joined Cases G. B. C.
Echternach and A. Moritz vs. Netherlands Minister for Education
and Science. Commissie van Beroep Studiefinancieringin kysymykset
ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan ja neuvoston asetuksen
(ETY) N:o 1612/68 tulkinnasta. Yhdistetyt asiat 389 ja 390/87.

OIKEUSKYSYMYS:
Kansallinen viranomaisen kysymykset EY:n tuomioistuimelle koskivat
asiallisesti seuraavia seikkoja:
A - jäsenvaltion työntekijän asema ETY:n perustamissopimuksen 48
artiklan tarkoituksessa (asia 389/87 kysymykset 1 ja 2);
B - työntekijän 'perheenjäsenen asema' asetuksen N:o 1612/68
tarkoituksessa (asia 390/87 kysymys 2);
C - työntekijän perheenjäsenten oikeus asumiseen (asiassa 389/87
kysymykset 3 ja 4 sekä asiassa 390/87 kysymys 2);
D - koulutuksen luonne, johon työntekijän perheenjäsenillä tulee
olla oikeus (asiassa 389/87 kysymys 6 sekä asiassa 390/87 kysymys
5);
E - opintojen rahoitusmuoto, johon työntekijän perheenjäsenillä
tulee olla oikeus (asia 389/87 kysymys 5 sekä asia 390/87
kysymykset 1 ja 4).

EY:n tuomioistuin totesi, että ensimmäisellä kysymysryhmällä
kansallinen tuomioistuin halusi selvittää, voidaanko jäsenvaltion
kansalaista, jolla on kansainvälisoikeudellinen virka esimerkiksi
Euroopan avaruusjärjestössä (ESA), pitää ETY:n
perustamissopimuksen 48 artiklan 1 ja 2 kohdan tarkoittamana
jäsenvaltion työntekijänä. Jos näin on, tuleeko tällaista virkaa
pitää 48 artiklan 4 kohdan tarkoittamana julkishallinnon
palvelusuhteena, johon artiklan muut säännökset eivät sovellu.
Alankomaiden hallitus totesi antamassaan lausumassa, että ESA on
julkisoikeuden sääntelypiiriin kuuluva kansainvälinen järjestö,
jonka työntekijät nauttivat etuoikeuksista ja koskemattomuudesta,
joka jättää heidät maahanmuuttoa rajoittavien säännösten
ulkopuolelle. Alankomaiden hallitus väitti, että tämän johdosta
näihin henkilöihin ei voitu soveltaa ETY:n perustamissopimuksen 48
artiklaa. EY:n tuomioistuin totesi Alankomaiden hallituksen
lausumasta, että toisessa jäsenvaltiossa työskentelevä yhteisön
kansalainen ei menetä asemaansa ETY:n perustamissopimuksen 48
artiklan 1 kohdan tarkoittamana työntekijänä työskennellessään
kansainvälisen järjestön palveluksessa, vaikka hänen maahanpääsyä
ja asumista koskevista seikoista olisi sovittu kansainvälisen
järjestön ja toimipaikan valtion välisellä kansainvälisellä
sopimuksella. Tämän vuoksi tällaisen työntekijän lapsella on
oikeus ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan ja asetuksen N:o
1612/68 mukaisiin oikeuksiin ja erivapauksiin.
Perustamissopimuksen 48 artiklan 4 kohdasta EY:n tuomioistuin
totesi, että sen tarkoituksena on suoda jäsenvaltiolle oikeus
syrjäyttää toisen jäsenvaltion kansalaiset tietyistä
julkishallinnon viroista. Henkilöllä, joka on hyväksytty
tällaiseen virkaan, on kuitenkin oikeus yhteisön oikeudelliseen
kohteluun.

Toisella kysymysryhmällä kansallinen tuomioistuin halusi
selvittää, voidaanko jäsenvaltion työntekijän lasta pitää
asetuksen N:o 1612/68 tarkoittamana perheenjäsenenä, kun lapsi
on - sen jälkeen kun on lähtenyt perheensä mukana
isäntäjäsenvaltiosta alkuperämaahan - palannut yksin
isäntäjäsenvaltioon jatkamaan opintojaan, joita hän ei voinut
harjoittaa alkuperävaltiossa. EY:n tuomioistuin totesi Portugalin
hallituksen ja komission antamaan lausuntoon yhtyen, että yhteisön
työntekijän lapsella on asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan
nimenomaisen säännöksen nojalla oikeus opetukseen sekä
lisäkoulutukseen isäntäjäsenvaltiossa. Kun lapsella ei ole
mahdollisuutta, hänen isänsä palattua alkuperävaltioon, jatkaa
opintojaan alkuperävaltiossa, koska tutkintoja ei ole
yhteensovitettu, on hänellä oikeus palata isäntäjäsenvaltioon
jatkamaan opintojaan ja säilyttää oikeus vedota yhteisön oikeuden
säännöksiin 'toisessa jäsenvaltiossa työskennelleen jäsenvaltion
kansalaisen' lapsena.

Kolmannella kysymysryhmällä kansallinen tuomioistuin halusi EY:n
tuomioistuimen mukaan selvittää, voidaanko toisessa jäsenvaltiossa
työskentelevän jäsenvaltion työntekijän perheenjäsenen oikeuksilta
edellyttää kansallisen lainsäädännön mukaista oleskelulupaa. EY:n
tuomioistuin totesi, että jäsenvaltion kansalaisilla on oikeus
mennä toiseen jäsenvaltioon ja asua siellä työnhakutarkoituksessa
tai liittyäkseen perheeseensä. Tämä oikeus pohjautuu suoraan ETY:n
perustamissopimukseen ja sen nojalla säädettyihin määräyksiin.
Todistuksena oleskeluoikeudesta tulee neuvoston direktiivin N:o
68/360/ETY mukaan antaa nimenomainen oleskelulupa. Tällaisen luvan
antaminen ei kuitenkaan luo yhteisön oikeuden mukaan turvattuja
oikeuksia eikä tällaisen luvan puuttuminen voi estää näiden
oikeuksien käyttämistä.

Neljännellä kysymysryhmällä haluttiin selvittää, koskiko asetuksen
N:o 1612/68 12 artikla myös yliopisto-opintoja. EY:n tuomioistuin
totesi, että asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan yhdenvertaisen
kohtelun periaate ulottuu yhteisön työntekijöiden lasten kohdalla
kaikenlaiseen sekä ammatilliseen että yleiseen koulutukseen. Tämän
vuoksi ei ole tarvetta selvittää, ovatko tapauksessa olevat
kurssit ammatillisia vai ei.
Viidennellä kysymysryhmällä kansallinen tuomioistuin halusi
selvittää, onko Alankomaiden lainsäädännössä säädetty opintojen
rahoittamismuoto asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan tarkoittama
sosiaalinen etu.

EY:n tuomioistuimen saaman aineiston perusteella ilmeni, että
Alankomaiden lainsäädännön tarkoituksena oli kattaa hyvin
erilaisia menoja, kuten koulutuksen pääsyn kustannukset,
opiskelijan ja hänen huollettaviensa elatusmenot, kirjojen ja muun
opiskelumateriaalin hankkimisesta aiheutuneet kulut sekä
tarvittaessa sairausvakuutus. Asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan
mukaan yhteisön työntekijän lapsella on oikeus päästä samoin
edellytyksin koulutukseen kuin isäntäjäsenvaltion kansalaisilla.
Tämä ei tarkoita pelkästään opiskelemaan pääsyä vaan siihen kuuluu
myös muita toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on helpottaa
opiskelua. EY:n tuomioistuin on aiemmassa ratkaisussaan katsonut,
että opiskelua ja elatusta varten myönnetty avustus on asetuksen
N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdan tarkoittama sosiaalinen etu, johon
siirtotyöläisellä on oikeus samoin edellytyksin kuin kansallisella
työntekijällä keskiasteen ja jatkokoulutusta varten. Saman
periaatteen täytyy soveltua tällaisten työntekijöiden lapsiin, kun
he ovat päässeen opiskelemaan isäntäjäsenvaltiossa asetuksen 12
artiklan mukaan. Muutoin artiklalla ei useinkaan olisi käytännön
merkitystä.

RATKAISU:
(1) Jäsenvaltion kansalaista - jolla on kansainvälisoikeudellinen
virka, kuten esimerkiksi virka Euroopan avaruus järjestössä -
tulee pitää ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 1 ja 2 kohdan
tarkoittamana työntekijänä. Hänellä ja hänen perheenjäsenillään on
näin oikeus noiden säännösten ja asetuksen N:o 1612/68,
erityisesti sen 12 artiklan, mukaisiin oikeuksiin ja vapauksiin.
(2) Sellaisen jäsenvaltion kansalaisen lapsi, jonka vanhempi on
työskennellyt toisessa jäsenvaltiossa, säilyttää aseman asetuksen
N:o 1612/68 tarkoittamana työntekijän perheenjäsenenä, kun lapsen
perhe palaa alkuperäiseen jäsenvaltioon lapsen jäädessä
isäntäjäsenvaltioon, jopa tietyn pituisen poissaolon jälkeenkin,
harjoittamaan opintoja, joita hän ei voi harjoittaa
alkuperävaltiossaan.
(3) Oikeudet, jotka työntekijän perheenjäsen saa yhteisön oikeuden
säännösten nojalla, eivät edellytä tietyt edellytykset täyttävän
oleskeluluvan myöntämistä.
(4) Asetuksen N:o 1612/68 12 artiklaa tulee tulkita siten, että
siinä tarkoitetaan kaikkea opetusta, myös yliopisto-opintoja
taloustieteessä, sekä edistyksellistä ammatillista koulutusta
teknillisessä oppilaitoksessa.
(5) Opiskelijan koulutuksen ja toimeentulon kattamiseksi
myönnettyä tukea tulee pitää sosiaalisena etuna, johin yhteisön
työntekijän lapsella on oikeus samoin edellytyksin kuin
isäntäjäsenvaltion omilla kansalaisilla.

TOSISEIKAT:
Asiassa oli kyse kahden saksalaisen opiskelijan nostamista
kanteista toimivaltaista alankomaista viranomaista vastaan, joka
oli kieltäytynyt myöntämästä kantajille Alankomaiden lainsäädännön
(Wet op de Studiefinancierun, Staatsblad 1986, p. 252) mukaista
tukea. Asiassa oli valitettu toimivaltaiselle viranomaiselle
(Commissio van Beroep Studiefinanciering). Alankomainen
viranomainen oli perustanut hylkäyspäätöksensä siihen, että
sovellettavan Alankomaiden lainsäädännön mukaan kumpikaan
kantajana olevista opiskelijoista ei kuulunut ryhmään "ulkomaiset
opiskelijat, joita 'kohdeltiin samoin' kuin alankomaisia
opiskelijoita". Kummallakaan ei ollut ulkomaalaisten oleskelua
koskevan lainsäädännön mukaista oleskelulupaa, jota lain mukainen
alankomaisiin opiskelijoihin rinnastaminen edellyttäisi.
Valitusviranomainen katsoi, että asian ratkaisua riippui siitä,
pidettiinkö opiskelijoita ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan
ja asetuksen N:o 1612/68 tarkoittamien jäsenvaltion työntekijöiden
perheenjäseninä. Viranomainen pyysi EY:n tuomioistuimelta
ennakkoratkaisua.

G. B. C. Echternach oli 1962 syntynyt saksalainen opiskelija, joka
oli asunut Alankomaissa neljävuotiaasta saakka. Hänen isänsä
työskenteli ensin alankomaisessa kemian yrityksessä, jonka jälkeen
hän siirtyi Euroopan avaruusjärjestön (ESA) palvelukseen. ESAn
työntekijät ja heidän perheenjäsenensä kuuluvat kansainvälisellä
sopimuksella säädeltyihin ulkomaalaisiin, jotka nauttivat
etuoikeuksia ja koskemattomuutta. Näihin henkilöihin ei sovellettu
Alankomaiden ulkomaisten oleskelulupia koskevaa lainsäädäntöä.
Echternach aloitti huhtikuussa 1981 kaupalliset opinnot
Rotterdamin Erasmus yliopistossa. Hän haki tukea opintojaan varten
huhtikuussa 1986. Hakemus hylättiin, koska hänellä oli ESAn antama
henkilöllisyystodistus, eikä häntä näin voitu rinnastaa
alankomaiseen opiskelijaan. Echternach sai heinäkuussa 1987
oleskeluluvan, koska asui alankomaalaisen kanssa.

A. Moritz oli 1966 syntynyt Saksan kansalainen. Hän oli muuttanut
vanhempiensa kanssa asumaan Alankomaihin tammikuussa 1972. Hänen
isänsä työskenteli tuolloin Almelossa. Moritz sai ensiasteen ja
keskiasteen koulutuksen Alankomaissa. Hän aloitti maaliskuussa
1984 opinnot teknisessä korkeakoulussa Enschedessä Alankomaissa.
Hänelle myönnettiin tällöin oleskeluoikeus toistaiseksi. Moritzin
isä lähetettiin heinäkuussa 1985 työnantajayrityksensä Saksan
toimipaikkaan 15 kilometriä Almelosta Gronauhun. Moritz yritti
jatkaa opintojaan Münsterin ammattikorkeakoulussa mutta oppilaitos
ei tunnustanut Alanomaista keskiasteen koulutodistusta. Moritz
ilmoittautui uudelleen opiskelemaan Enchedeen lokakuussa 1985. Hän
muutti asumaan Alankomaihin uudelleen marraskuussa 1986. Hänelle
myönnettiin oleskelulupa opintojensa ajaksi. Toukokuussa 1986 hän
haki rahoitusta opinnoilleen, jota ei myönnetty. Perusteena oli
se, että hänelle oli myönnetty ainoastaan väliaikainen oleskelupa
eikä häntä näin voitu rinnastaa alankomaiseen opiskelijaan.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
Asia 389/87 (Echternach):
(1) Asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan tarkoittama ammatillinen
koulutus käsittää muun muassa taloustieteen kursseja yliopistossa.
(2) Julkinen opintojen rahoituksessa avustava toiminta - tukemalla
ilmoittautumismaksuissa, lukukausimaksuissa sekä myös
elantokuluissa - sisältyy asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan
tarkoittamaan ammatilliseen koulutukseen pääsyyn.
(3) Toisessa jäsenvaltiossa työskentelevän jäsenvaltion
kansalaisen lapsi voi vedota asetuksen N:o 1612/68 12 artiklaan
riippumatta siitä, minkälaisessa työsuhteessa hänen vanhempansa on
myös silloin kun työ tehdään tuon toisen jäsenvaltion alueella
sijaitsevassa kansainvälisessä järjestössä.
(4) Lapsi voi vedota asetuksen N:o 1612/68 12 artiklaan
riippumatta siitä, onko hän saanut asetuksen 10 artiklan mukaisen
asiakirjan todisteena oleskeluoikeudestaan.
Asia 390/87 (Moritz):
(1) Asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan tarkoittama ammatillinen
koulutus käsittää muun muassa opinnot teknillisessä
korkeakoulussa.
(2) Julkinen opintojen rahoituksessa avustava toiminta - tukemalla
ilmoittautumismaksuissa, lukukausimaksuissa sekä myös
elantokuluissa - sisältyy asetuksen N:o 1612/68 12 artiklan
tarkoittamaan ammatilliseen koulutukseen pääsyyn.
(3) Toisessa jäsenvaltiossa työskennelleen jäsenvaltion
kansalaisen lapsella, jonka vanhempi on sittemmin lähtenyt pois
valtiosta, on oikeus vedota asetuksen N:o 1612/68 12 artiklaan
edellyttäen, että lapsi on todella asunut vanhempansa kanssa
isäntäjäsenvaltion alueella ja on tämän vuoksi opiskellut
valtiossa, riippumatta siitä, onko oleskelussa ollut tilapäisiä
keskeytyksiä, jotka eivät ole vaikuttaneet hänen ammatillisen
koulutuksensa yhtäjaksoisuuteen.
(4) Lapsi voi vedota asetuksen N:o 1612/68 12 artiklaan
riippumatta siitä, onko hän saanut asetuksen 10 artiklan mukaisen
asiakirjan todisteena oleskeluoikeudestaan.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E048
368R1612
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT RATKAISUUN
389 390/87:
691J0310
689J0357
689J0308
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 3.8.1995
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.