07.02.1979 679J0136

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisoikeus - Tutkinnon tunnustaminen - Tutkinto - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 7.2.1979. Ministère Public vs.
Vincent Auer. Colmarin Cour d'Appelin kysymykset ETY:n
perustamissopimuksen 52 ja 57 artiklan tulkinnasta. Tapaus 136/78.

OIKEUSKYSYMYS: Ranskalainen ylioikeus halusi selvityksen
kysymykseensä, rajoittaako ammatinharjoittamisen kieltäminen
Ranskassa ETY:n perustamissopimuksen 52 artiklassa säänneltyä
sijoittautumisvapautta ottaen huomioon ETY:n perustamisopimuksen
57 artiklan määräykset, jos henkilö on suorittanut tutkintonsa
toisessa jäsenvaltiossa ja saanut sen jälkeen Ranskan
kansalaisuuden kansalaistamisen kautta. Jutun tullessa vireille
neuvosto ei ollut vielä ryhtynyt 57 artiklassa vaadittaviin
toimiin. Kyseiseen tapaukseen sovellettavat direktiivi
tutkintotodistusten, todistusten ja muiden asiakirjojen
vastavuoroisesta tunnustamisesta eläinlääketieteen alalla
78/1026/ETY sekä direktiivi eläinlääkäreiden toimintaa koskevien
lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten
yhteensovittamisesta 78/1027/ETY oli hyväksytty 18 joulukuuta
1978. Direktiivien mukaisesti jäsenvaltioilla oli aikaa kaksi
vuotta direktiivien julkaisemisesta toteuttaa välttämättömät
toimenpiteet direktiivien säännösten mukauttamiseksi.

EY:n tuomioistuimen mukaan 52 ja 57 artiklaa tulkittaessa tulee
ottaa huomioon niiden asema ETY:n perustamissopimuksessa ja
sopimuksen tavoitteet. ETY:n perustamisopimuksen 3 artiklan mukaan
henkilöiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta rajoittavat esteet
tulee poistaa yhteismarkkinoilta. ETY:n perustamissopimuksen 7
artiklan perusteella kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on
kiellettyä. Siten jäsenvaltioiden kansalaisilla on
yhteismarkkinoilla mahdollisuus harjoittaa ammattia tai tarjota
palveluita missä tahansa yhteisön alueella. ETY:n
perustamissopimuksen 52 artikla soveltuu ainoastaan muiden
jäsenvaltioiden kansalaisiin, jäsenvaltion omat kansalaiset ovat
jo määritelmän perusteella kyseisten säännösten alaisia. ETY:n
perustamissopimuksen 54 ja 57 artiklasta ilmenee, että
sijoittautumisvapautta ei voida taata pelkästään kansalaisten
yhdenmukaisella kohtelulla. Kansalaisten yhdenmukainen kohtelu ei
poista muita sijoittautumisvapautta rajoittavia esteitä eikä
erityisesti niitä, jotka perustuvat erilaisiin kansallisiin
lainsäädäntöihin. Päätettäessä sellaisten turvaavien toimenpiteiden
soveltamisalasta, jotka kosekvat sijoittautumisvapautta ja
vapautta tarjota palveluita, tulee jokainen tapaus ratkaista ilman
kansallisuuteen perustuvaa erottelua. Tämä periaate on yhdenmukainen
ETY:n perustamisopimuksen 7 artiklan mukaisen yleisperiaatteen
kanssa erityisesti siltä osin kuin siihen liittyy vaikutuksia,
jotka perustuvat tutkintotodistusten, todistusten ja
muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroiseen
tunnustamiseen. EY:n tuomioistuin totesi myös, että ajankohdalla,
jolloin henkilö on saanut jäsenvaltion kansalaisuuden ei ole
merkitystä, kunhan hän omaa jonkin jäsenvaltion kansalaisuuden
vedotessaan yhteisön oikeuden säännöksiin.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ETY:n perustamissopimuksen 52
artiklaa tulee tulkita siten, että jäsenvaltioiden kansalaiset
eivät voi turvautua säännökseen siinä tarkoituksessa, että he
voisivat harjoittaa eläinlääkärin tointa jäsenvaltiossa muilla
perusteilla kuin mitä sisältyy kansalliseen lainsäädäntöön ennen
sitä päivämäärää, joilloin jäsenvaltioiden on tullut ryhtyä
tarvittaviin toimiin 18 joulukuuta 1978 annettujen neuvoston
direktiivien 78/1026/ETY ja 78/1027/ETY noudattamiseksi. Tällä
tuomiolla ei ole kuitenkaan tarkoitus edeltä käsin päättää kyseisten
direktiivien vaikutuksista niiden täytäntöönpanemisajan
päätyttyä.

RATKAISU:
ETY:n perustamissopimuksen 52 artiklaa tulee tulkita siten, että
jäsenvaltioiden kansalaiset eivät voi turvautua säännökseen siinä
tarkoituksessa, että he voisivat harjoittaa eläinlääkärin tointa
jäsenvaltiossa muilla perusteilla kuin mitä sisältyy kansalliseen
lainsäädäntöön ennen sitä päivämäärää, joilloin jäsenvaltioiden on
tullut ryhtyä tarvittaviin toimiin 18 joulukuuta 1978 annettujen
neuvoston direktiivien 78/1026/ETY ja 78/1027/ETY noudattamiseksi.

TOSISEIKAT: Syntyperältään itävaltalainen Auer oli suorittanut
eläinlääketieteen opintoja Wienissä ja Lyonissa sekä Parman
yliopistossa, missä hän suoritti eläinlääkärin tutkinnon. Auer
asettui asumaan Mulhouseen vuonna 1958, missä hän harjoitti
eläinlääketiedettä aluksi ranskalaisen eläinlääkärin valvonnassa
ja myöhemmin omaan lukuunsa. Saatuaan Ranskan kansalaisuuden Auer
anoi tutkintonsa tunnustamista Ranskan kansallisen lainsäädännön
mukaisesti. Säännösten mukaan Auerin Parman yliopistossa
suorittamaa eläinlääkärin tutkintoa ei voitu rinnastaa
ranskalaisten yliopistojen eläinlääkärin tutkintoon. Auer anoi
tutkinnon tunnustamista lukuisia kertoja. Hakemusten hylkäämisestä
riippumatta hän harjoitti edelleen eläinlääkärin tointa. Mulhousen
alioikeus tuomitsi Auerin eläinlääkärin toimen laittomasta
harjoittamisesta. Auer valitti päätöksestä ylioikeuteen (Cour
d'Appel, Colmar), joka pyysi asiasta ennakkoratkaisua EY:n
tuomioistuimelta.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
ETY:n perustamisopimuksen 57 artiklan mukaisen relevantin
direktiivin puuttuessa on jäsenvaltion toimivaltaisten
viranomaisten velvollisuutena soveltaa kansallisia säännöksiä
siten, että jäsenvaltion kansalaisten ammatinharjoittamista ei
estetä, vaikkakin he ovat hankkineet muodollisen pätevyyden
kyseisen ammatinharjoittamista varten jossakin toisessa
jäsenvaltiossa, ellei voida todeta, että toisessa jäsenvaltiossa
hankittu pätevyys olisi huomattavasti vähäisempi kuin kyseisessä
jäsenvaltiossa hankittu pätevyys.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E057 378L1026 378L1027
157E052 157E003 157E007
157E054 157E063
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT
RATKAISUUN 136/79:
687J0046 687J0085 687J0097
687J0374 688J0027 690J0062
690A0039
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 9.1.1995
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/KP

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.