19.06.1979 678J0180

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläinen - Sosiaaliturva - Työkyvyttömyys - Vakuutus - Päällekkäisyys - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 19.6.1979. Mrs Brouwer-Kaune v.
Bestuur van de Bedrijfsvereniging voor het Kledingbedrijf. Utrechtin
Centrale Raad van Beroepin kysymys neuvoston asetuksen
(ETY) N:o 1408/71 40 artiklan 1 kohdan tulkinnasta. Asia 180/78.

OIKEUSKYSYMYS:
Kansallinen tuomioistuin kysyi EY:n tuomioistuimelta seuraavaa:
Tuleeko asetuksen N:o 1408/71 40 artiklan 1 kohtaa tulkita 43
artiklan valossa siten, että 3 luku (erityisesti sen 46 artikla)
soveltuu analogisesti myös kun on olemassa oikeus työkyvyttömyysetuuteen
37 artiklan 1 kohdan mukaisen jäsenvaltion lainsäädännön
mukaan ja kun asianosainen täyttää yhden jäsenvaltion
lainsäädännössä asetetut edellytykset, joita ei ole lueteltu
liitteessä III, oikeuden saamiseksi etuuteen, jos ensiksi mainittu
etuus täytyy myöntää henkilölle, jolla on jo oikeus vanhuuseläkkeeseen
viimeksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön
mukaan?

EY:n tuomioistuin totesi, että asetuksen N:o 1408/71 III osaston
työkyvyttömyyttä koskevassa toisessa luvussa sijaitseva 40 artikla
soveltuu kun työntekijä on ollut kahden tai useamman jäsenvaltion
lainsäädännön alainen, joista ainakin yksi, kuten
tässä sovellettava Saksan lainsäädäntö, on sen tyyppistä, jossa
työkyvyttömyysetuuksien määrä riippuu vakuutuskausien kestosta.
Viittaamalla vanhuutta ja kuolemaa (eläkkeet) koskevaan kolmanteen
lukuun on 40 artiklan 1 kohdassa osoitettu vanhuusetuuksien
laskemista koskevan 46 artiklan soveltuvan myös työkyvyttömyysetuuksien
laskemiseen. EY:n tuomioistuin on aiemmassa oikeuskäytännössään
todennut, että kun työntekijä saa eläkettä yksinomaan
kansallisen lainsäädännön mukaan, eivät asetuksen N:o 1408/71
määräykset estä kansallisen lainsäädännön mukaan lukien sen
etuuksien päällekkäisyyden estämistä koskevien määräysten soveltamista
työntekijään kokonaisuudessaan. Jos näiden kansallisten
määräysten soveltaminen osoittautuu vähemmän edulliseksi kuin
asetuksen 46 artiklan mukaisen järjestelmän soveltaminen on tätä
määräystä sovellettava. EY:n tuomioistuin on kuitenkin aiemmassa
ratkaisussaan todennut, että 46 artiklan 3 kohta on ristiriidassa
ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklan kanssa siltä osin, kun
se asettaa rajoituksia kahdessa eri jäsenvaltiossa ansaittujen
etuuksien päällekkäisyydelle pienentämällä yksinomaan kansallisen
lainsäädännön mukaan ansaitun etuuden määrää. Tämä oikeuskäytäntö,
joka koskee ensisijaisesti kahden tai useamman jäsenvaltion
lainsäädännön soveltamisalaan vanhuusvakuutuksen alalla
kuuluneita työntekijöitä, ulottuu muuttumattomana 40 artiklan 1
kohdan mukaan myös työkyvyttömyysvakuutusta koskeviin tapauksiin.
Asetuksen 43 artiklalla on samanlainen vaikutus, kun toinen
kahdesta saavutetusta työkyvyttömyysetuudesta muutetaan
vanhuusetuudeksi. Ongelma tässä tapauksessa on, pitääkö päätyä
erilaiseen ratkaisuun tapauksessa, jossa työkyvyttömyysetuuden
muuntaminen yhdessä jäsenvaltiossa tapahtui ennen työkyvyttömyysetuuden
myöntämistä toisessa jäsenvaltiossa. Nimenomaisen
säännöksen puuttuminen tällaista tapausta varten tulee pitää
aukkona. Ei voida osoittaa syytä, miksi tällaisessa tapauksessa
tulisi soveltaa eri sääntöä kuin määräyksissä nimenomaisesti
mainituissa tapauksissa. Yksinomaan kansallisen lainsäädännön
mukaan ansaittujen oikeuksien suoja ja tästä järjestelmästä
syntyvien etujen huomioiminen ovat velvoittavia periaatteita,
jotka soveltuvat yhtä lailla kaikkiin tilanteisiin. Asetuksen
määräysten systemaattinen tulkinta mahdollistaa 40 artiklan 1
kohdan soveltamisen analogisesti nyt käsillä olevan kaltaiseen
asiaan. Jos tällainen ratkaisu ei olisi mahdollinen voitaisiin
sanoa, että neuvosto olisi epäonnistunut täyttämään ETY:n perustamissopimuksen
51 artiklan mukaisen velvollisuutensa toteuttaa
sellaiset sosiaaliturvan alan toimenpiteet, jotka ovat tarpeen
työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamiseksi.

RATKAISU:
Asetuksen N:o 1408/71 40 artiklan 1 kohtaa tulee tulkita siten,
että se koskee myös työkyvyttömyysetuuksien myöntämistä jäsen
valtiossa, jossa työntekijä on saavuttanut oikeuden tällaisiin
etuuksiin 37 artiklan 1 kohdan mukaisen lainsäädännön mukaan,
kun kyseinen henkilö oli ennen tällaisen oikeuden saavuttamista
jo saavuttanut oikeuden toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan,
joka ei ollut tällainen, vanhuusetuuteen aiemman työkyvyttömyysetuuden
muuttamisen vuoksi.

TOSISEIKAT:
Rva Brouwer-Kaune, joka oli syntynyt 1912 Saksassa, oli työskennellyt
1928-1950 Saksassa ja tämän jälkeen Alankomaissa 1951-
1972. Hän oli saanut 1.8.1970 lähtien Saksasta ammatillista
työkyvyttömyyseläkettä, joka muutettiin varhennetuksi vanhuuseläkkeeksi
1.8.1973. Hänelle myönnettiin Alankomaista työkyvyttömyysetuus
2.10.1973 lähtien eli siitä lähtien kun saksalainen
työkyvyttömyyseläke muutettiin vanhuuseläkkeeksi. Alankomainen
laitos vähensi päätöksellään 13.1.1976 kantajalle maksettua
työkyvyttömyysetuutta Saksan maksaman vanhuuseläkkeen määrällä
2.10.1973 lähtien. Laitos sovelsi tällöin kansallisia etuuksien
päällekkäisyyden estämistä koskevia määräyksiä. Brouwer-Kaune
valitti päätöksestä, koska hän katsoi, ettei saksalaisen vanhuuseläkkeen
ja alankomaisen työkyvyttömyysetuuden kausien välillä
ollut päällekkäisyyttä. Korkein oikeus (Centrale Raad van Beroep)
pyysi EY:n tuomioistuimelta asiassa ennakkoratkaisua.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
Asetuksen N:o 1408/71 40 artiklan 1 kohdan nojalla soveltuu
asetuksen 46 artikla työkyvyttömyysetuuden myöntämiseen jäsenvaltiossa,
jossa työntekijän oikeus etuuteen tunnustetaan 37
artiklan 1 kohdan mukaisessa lainsäädännössä, kun kyseinen henkilö
on ennen tämän oikeuden saavuttamista jo saavuttanut oikeuden
vanhuuseläkkeeseen aiemman työkyvyttömyyseläkkeen muuttamisen
johdosta toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, joka ei
ole 37 artiklan 1 kohdan tarkoittaman kaltainen.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
371R1408
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
677J0098 675J0024
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 10.4.1996
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.