12.07.1979 678J0266

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläinen - Sosiaaliturva - Vanhuus - Vakuutus - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 12.7.1979. Bruno Brunori v.
Landesversicherungsanstalt Rheinprovinz. Landessozialgericht für
das Land Nordrhein-Westafalenin kysymykset neuvoston asetuksen
(ETY) N:o 1408/71 45 artiklan tulkinnasta. Asia 266/78.

OIKEUSKYSYMYS:
Kansallinen tuomioistuin kysyi EY:n tuomioistuimelta seuraavaa:
(1) Tuleeko neuvoston asetuksen N:o 1408/71 45 artiklaa, joka
koskee toisessa jäsenvaltiossa täyttyneiden vakuutuskausien
huomioon ottamista etuuksia koskevan oikeuden saavuttamiseksi,
säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi, soveltaa analogisesti myös
olemassa olevaan velvollisuuteen vaikuttaa sosiaalivakuutukseen?
(2) Tuleeko Italian vakuutusmaksut lisätä saksalaisiin vakuutusmaksuihin
vai ei, kun ratkaistaan Handwerkerversicherungsgesetzin
1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen lauseen mukaista kysymystä
velvollisuudesta vakuuttaa, joka lakkaa soveltumasta vasta,
kun 216 kuukausittaista vakuutusmaksua on täyttynyt?

EY:n tuomioistuin yhtyi komission asiasta esittämään kantaan.
Komission mukaan asetuksen N:o 1408/71 yksinomainen päämäärä on
yhteensovittaa kansallisia sosiaaliturvaa koskevia
lainsäädäntöjärjestelmiä, joista jokainen itsessään määrittelee
järjestelmään liittymisen edellytykset mukaan lukien edellytykset,
joilla pakollinen kuuluminen lakkaa. Asetuksen 45 artiklaa tulee
tulkita siten, että se määrää yksinomaan eri kansallisten
lainsäädäntöjen mukaan täytettyjen vakuutuskausien vaikutukset.
Siinä ei määritellä pakollisen vakuutuksen alkamista eikä
päättymistä. Asetus N:o 1408/71 ei sisällä tätä kysymystä koskevia
määräyksiä. Kysymys kuuluu yksinomaan kansallisen lainsäädännön
alaan. EY:n tuomioistuin totesi lisäksi, että asetuksen N:o
1408/71 45 artikla ottaa huomioon vakuutuskausien yhteenlaskemisen
ainoastaan etuuksia koskevien oikeuksien saavuttamiseksi,
säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi. Säännös ei sellaisenaan
koske eri sosiaaliturvajärjestelmiin liittymistä tai sen
lakkaamista, vaan nämä ovat kysymyksiä, jotka kuuluvat yksinomaan
kansallisen lainsäädännön soveltamisalaan.

RATKAISU:
Neuvoston asetuksen N:o 1408/71 45 artiklan 1 kohta ei määrittele
kansallisen lainsäädännön mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden
olemassaoloa tai puuttumista.

TOSISEIKAT:
Italian kansalainen Bruno Brunori työskenteli Italiassa kauden,
jonka aikana hän maksoi 47 kuukauden vakuutusmaksut Italian
vanhuuseläkevakuutusjärjestelmään. Hän työskenteli tämän jälkeen
Saksassa, jonne hän maksoi pakollisia vakuutusmaksuja 185
kuukaudelta Saksan vanhuusvakuutusjärjestelmään. Hänen nimensä
liitettiin itsenäisenä ammatinharjoittajana 19.9.1975
ammattimiesten rekisteriin kivenhakkaajana ja kivenveistäjänä.
Häneen sovellettiin tästä lähtien käsityöläisten eläkevakuutusta
koskevaa lakia, jossa säädetään pakollisesta vakuutuksesta
työntekijöiden vakuutusjärjestelmässä edellyttäen, että vakuutettu
ei ollut maksanut vakuutusmaksuja yli 216 kuukaudelta. Brunori oli
työskennellyt työntekijänä 1.9.1976 lähtien. Brunori väitti, että
koska hän oli maksanut vakuutusmaksuja aikoinaan Italiaan, oli hän
aikana - jolloin häneen sovellettiin ammattimiesten
eläkevakuutusta koskevaa lainsäädäntöä - maksanut vakuutusmaksuja
yli 216 kuukaudelta, joten hän ei olisi ollut pakollisen
vakuutuksen alainen aikana, jolloin hän toimi itsenäisenä
ammatinharjoittajana. Toimivaltainen saksalainen
sosiaalivakuutuslaitos (Landesversicherungsanstalt Rheinprovinz)
katsoi, että asetuksen N:o 1408/71 vakuutuskausien
yhteenlaskemista koskevat säännökset eivät soveltuneet kantajan
tapaukseen. Ylioikeus (Landessozialgericht) pyysi EY:n
tuomioistuimelta asiassa ennakkoratkaisua.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
Asetuksen N:o 1408/71 45 artiklan mukaan toisen jäsenvaltion
lainsäädännön mukaan täytetyt vakuutuskaudet otetaan huomioon
etuuksia koskevan oikeuden saavuttamiseksi, sälyttämiseksi tai
takaisinsaamiseksi. Säännöstä ei voida soveltaa suoraan eikä
analogisesti vakuutuskausien huomioon ottamista pakolliseen
vakuutukseen kulumisvelvollisuuden määrittämiseksi.
Yhteisön oikeudessa ei ole säännöstä, joka määriteltäessä Saksan
Handwerkerversicherungsgesetzin 1 artiklan 1 kohdan mukaista
velvollisuutta pakolliseen vakuutukseen vaatisi toisessa
jäsenvaltiossa maksettujen vakuutusmaksujen yhteenlaskemista
saksalaisten vakuutusmaksujen kanssa.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
371R1408
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT
RATKAISUUN 266/78
688J0029 687J0021
686J0043 679J0110
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 8.2.1996
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.